maanantai 18. helmikuuta 2013

144. Mandarom 130218


Kun Viljo Vähänen oli nyt tulla tupsahtanut Rivieralle, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja testata eräitä hänen väitteitään ja koota samalla hieman yhteen sitä ajatusten virtaa, joka syntyi 11.9.2011, kun Viljo esittäytyi tässä blogissa ja kun kerroin hänen ensimmäisestä kuolemastaan ja uudesta elämästään.

Mutta ensin on kyllä pakko tarttua aivan tuoreeseen aiheeseen, joka hyppäsi aamulla silmilleni Nice Matinin ensimmäiseltä uutissivulta: Vers la renaissance du Mandarom? Ollaanko menossa kohti Mandaromin uudelleen syntymää?

En ymmärtänyt otsikkoa, mutta Googlesta löytyi oitis apu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on määrännyt Ranskan valtion maksamaan Mandaromille 3,6 miljoonaa euroa uskonnollisesta syrjinnästä.

En jaksanut etsiä päätöksen numeroa enkä perusteita, vaikka nekin olisivat varmasti löytyneet Googlesta. Sen sijaan etsin tietoja Mandaromista, josta Nice Matin julkaisi kolme suurikokoista ja yhden pienemmän valokuvan sekä kolme haastattelua valokuvineen. Kokonainen aukeama niistä täyttyi.

Muodollisena syynä oli se, että viranomaiset olivat määränneet  6.9.2011 tuhottavaksi Mandaromin perustajan, Gilbert Bourdinin (1924-1998) itselleen pysyttämän, 33 metriä korkean patsaan. Tekoa verrattiin talibanien päätöksen tuhota suurikokoisia Buddhan patsaita aikaisemmin samana vuonna Afganistanissa.

Oli siis selvää, että kysymys oli uskonnosta, yhdestä kaikkien aikojen tuhoisimmista riidan kohteista koko maapallolla.

Nice Matinin mukaan Mandarom on tänä päivänä tabu, josta ranskalaiset (ja erityisesti pienen Cassillon alppijärven rannalla, vain viitisen kymmentä kilometriä Cannesista luoteeseen sijaitsevan La Baumen kylän asukkaat) eivät halua kuulla sanaakaan.

Mutta nyt se on EIT:n päätöksen vuoksi noussut uudelleen lehtien otsikoihin.

Mandarom, oikealta nimeltään Mandarom Shambasalemin pyhä kaupunki, on vuonna 1969 perustetun, pienen uskontokunnan päämaja. Enimmillään aumisteilla oli 1200 kannattajaa. Nyt heitä arvellaan olevan runsaat 400.

Nimi juontuu hindulaisen meditaation mystisestä äänteestä aum. Sen katsotaan sisältävän ”kosmisplanetaarisen synteesin” kaikista itämaisista uskonnoista. Gilbert Bourdin, joka oli itse joogan harrastaja, halusi ilmeisesti laajentaa aumismin käsittämään kaikki maapallon uskonnot ja käytti siitä nimeä  religion universelle de l'Unité des Visages de Dieu.

Tälle käsitykselleen hän on nyt siis saanut post humisti (vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen) korkean maallisen tuomioistuimen siunauksen.

Ranskan viranomaiset varoivat kuitenkin tarkasti, ettei aumismin perustajan viimeisestä leposijasta tulisi kannattajille pyhiinvaelluspaikkaa (mistä muuten asianomaiset tahot pitivät huolen myös Osama bin Ladenin tapauksessa). Häntä ei kuitenkaan upotettu mereen, mutta hauta sinetöitiin ja kuorrutettiin raskaalla betonilla.

Ehkäpä Gilbert Bourdin ilahtuisi, jos tietäisi, että Mandaromista on jo nyt tullut uteliaitten turistien retkikohde. Onhan siellä edelleen pystyssä Buddha Maitreyan 22-metrinen ja Kosmisen Kristuksen 21-metriset patsaat.

Joku kaunis päivä sitä voisi käydä katsomassa. Aumistia minusta ei kylläkään tule. Viljo Väsestä en tiedä.

Viljo tenttaaminen saa nyt jäädä johonkin myöhempään ajankohtaan. Rivieran aurinko kutsuu. Loppuviikosta on uhattu yhden päivän sateella. Ehkäpä silloin.

Ehkä silloin Viljo haluaa selittää teoriaansa, jonka mukaan me olemme menossa kohti suurta sotaa?













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti