Kun Viljo Vähänen oli nyt tulla tupsahtanut
Rivieralle, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja testata eräitä hänen
väitteitään ja koota samalla hieman yhteen sitä ajatusten virtaa, joka syntyi
11.9.2011, kun Viljo esittäytyi tässä blogissa ja kun kerroin hänen
ensimmäisestä kuolemastaan ja uudesta elämästään.
Mutta ensin on kyllä pakko tarttua aivan
tuoreeseen aiheeseen, joka hyppäsi aamulla silmilleni Nice Matinin ensimmäiseltä
uutissivulta: Vers la renaissance du
Mandarom? Ollaanko menossa kohti Mandaromin uudelleen syntymää?
En ymmärtänyt otsikkoa, mutta Googlesta löytyi
oitis apu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on
määrännyt Ranskan valtion maksamaan Mandaromille 3,6 miljoonaa euroa
uskonnollisesta syrjinnästä.
En jaksanut etsiä päätöksen numeroa enkä
perusteita, vaikka nekin olisivat varmasti löytyneet Googlesta. Sen sijaan
etsin tietoja Mandaromista, josta Nice Matin julkaisi kolme suurikokoista ja
yhden pienemmän valokuvan sekä kolme haastattelua valokuvineen. Kokonainen
aukeama niistä täyttyi.
Muodollisena syynä oli se, että viranomaiset
olivat määränneet 6.9.2011 tuhottavaksi
Mandaromin perustajan, Gilbert Bourdinin (1924-1998) itselleen pysyttämän, 33
metriä korkean patsaan. Tekoa verrattiin talibanien päätöksen tuhota
suurikokoisia Buddhan patsaita aikaisemmin samana vuonna Afganistanissa.
Oli siis selvää, että kysymys oli uskonnosta,
yhdestä kaikkien aikojen tuhoisimmista riidan kohteista koko maapallolla.
Nice Matinin mukaan Mandarom on tänä päivänä
tabu, josta ranskalaiset (ja erityisesti pienen Cassillon alppijärven rannalla,
vain viitisen kymmentä kilometriä Cannesista luoteeseen sijaitsevan La Baumen
kylän asukkaat) eivät halua kuulla sanaakaan.
Mutta nyt se on EIT:n päätöksen vuoksi noussut
uudelleen lehtien otsikoihin.
Mandarom, oikealta nimeltään Mandarom Shambasalemin pyhä kaupunki, on
vuonna 1969 perustetun, pienen uskontokunnan päämaja. Enimmillään aumisteilla oli 1200 kannattajaa. Nyt
heitä arvellaan olevan runsaat 400.
Nimi juontuu hindulaisen meditaation mystisestä
äänteestä aum. Sen katsotaan
sisältävän ”kosmisplanetaarisen synteesin” kaikista itämaisista uskonnoista. Gilbert
Bourdin, joka oli itse joogan harrastaja, halusi ilmeisesti laajentaa aumismin käsittämään kaikki maapallon
uskonnot ja käytti siitä nimeä religion universelle de l'Unité des Visages
de Dieu.
Tälle käsitykselleen
hän on nyt siis saanut post humisti (vuosia kestäneen oikeusprosessin
jälkeen) korkean maallisen tuomioistuimen siunauksen.
Ranskan viranomaiset
varoivat kuitenkin tarkasti, ettei aumismin perustajan viimeisestä
leposijasta tulisi kannattajille pyhiinvaelluspaikkaa (mistä muuten
asianomaiset tahot pitivät huolen myös Osama bin Ladenin tapauksessa). Häntä ei
kuitenkaan upotettu mereen, mutta hauta sinetöitiin ja kuorrutettiin raskaalla
betonilla.
Ehkäpä Gilbert
Bourdin ilahtuisi, jos tietäisi, että Mandaromista on jo nyt tullut uteliaitten
turistien retkikohde. Onhan siellä edelleen pystyssä Buddha Maitreyan
22-metrinen ja Kosmisen Kristuksen 21-metriset patsaat.
Joku kaunis päivä
sitä voisi käydä katsomassa. Aumistia minusta ei kylläkään tule. Viljo
Väsestä en tiedä.
Viljo tenttaaminen
saa nyt jäädä johonkin myöhempään ajankohtaan. Rivieran aurinko kutsuu.
Loppuviikosta on uhattu yhden päivän sateella. Ehkäpä silloin.
Ehkä silloin Viljo
haluaa selittää teoriaansa, jonka mukaan me olemme menossa kohti suurta sotaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti