Liberte – Egalite – Fraternite
Näitä sanoja katselin jälleen kerran Nizzan oikeuspalatsin
oven yläpuolella tänään. Kyllä niissä edelleenkin on hohtoa! Voimaa!
Sen sijaan oli vaikeaa niellä sitä vastenmielisyyden
kitkerää sappea, joka nousi suuhuni, kun törmäsin ensimmäisellä
Välimeren-viikollamme törkeään kuvaan ja otsakkeeseen aivan tavallisten,
monenkielisten sanomalehtien joukossa. Se oli näkyvästi esillä.
Siinä oli koko sivun yli menevässä värikuvassa kaksi
alastonta miestä. Toinen rähmällään alla ja toinen hänen selässään.
”Presidentti Hollande on homo.” Otsikko huusi.
Päällä olevalla miehellä oli Ranskan presidentin
Francois Hollandin selvästi tunnistettavat, tutut kasvot!
En ollut uskoa silmiäni, koska ensin olin
näkevinäni, että lehti oli Le Monde. Ei se voi olla mahdollista, ajattelin. Ei
edes Vapauden, Tasa-arvon ja Veljeyden maassa.
Sillä hetkellä taskussani oli vain 1.30 euroa. Sain
sillä Nice Matinin. Mutta tietysti asia jäi vaivaamaan sen verran mieltäni,
että palasin kioskille myöhemmin ja ostin lehden.
Ei se tietenkään ollut Le Monde, päivittäin
ilmestyvä ranskalainen sanomalehti, jota arvostetaan laajasti ja jota pidetään
yhtenä Ranskan vaikutusvaltaisimmista sanomalehdistä. Ei, vaikka lehden nimi
oli ladottu samantapaisilla kirjasimilla kuin Le Monde.
Se oli Le Monte. Pornolehti.
Oli pakko taittaa se myttyyn ja tunkea nahkatakkini
sivutaskuun, jotta saatoin mennä tuttuun Spariin ostoksille. Enhän voinut
kantaa sitä kainalossani!
Mutta sittenkin.
Olin ollut aivan liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen
ranskalaisen sivistyksen suhteen.
Se tuntui karmaisevalta.
Myöhemmin viikolla tajusin, että Le Monten otsakkeen
ja kuvan täytyi liittyä jollakin irvokkaalla ja kierolla tavalla Ranskan
parlamentissa käynnissä olleeseen keskusteluun homoseksuaalien oikeudesta
avioliittoon ja adoptioon.
Laki hyväksyttiin äänin 249 – 97 pari päivää sen
jälkeen, kun olin törmännyt Grimaldin lehtikioskilla Le Monten etusivuun.
Ei siitä sen enempää. Levätköön Le Monte rauhassa
Residence Massenan roskapöntössä! Sinne olisivat kyllä kuuluneet myöskin eräät
meidän viimeisimpien presidentinvaaliemme törkykirjoitukset!
Mutta mitäpä pitäisi sanoa Ylioppilaslehden
paskajutusta? Huomasin, että siitä oli syttynyt pieni kohina Suomessa.
Eihän sitä tietenkään voi verrata Le Monten
tarinaan, jota en tullut edes lukeneeksi. Mutta jotakinhan sekin kertoo ns.
sivistyksestä ja ns. journalismista.
Minua se kyllä lähinnä vain huvitti! Mahtoi tytöillä
olla hauskaa!!
Joku tukiva journalisti selvittänee myöhemmin
tarkkaan, missä kohtaa Helsingin ja Turun välillä suuri pamaus tapahtui, mitä
kanssamatkustajat arvelivat tyttöjen syöneen (hajusta päätellen) ja mitä he
tekivät ensimmäisenä päästyään Turun linja-autoasemalle. Vai olivatko he
jääneet pois jo aikaisemmin? Jäikö jälkiä penkkeihin? Kuka maksoi pesulalaskun?
Miten he kävelivät ulos päästyään?
Onkohan siinä aihetta lyhytfilmin käsikirjoitukseen?
Ties vaikka näkisi sen ensi vuonna Cannesissa!
Julkisuus on armotonta peliä. Hinta voi joskus olla
turhan korkea! Älyttömästä saa harvoin älykästä. Vaikka kuinka yrittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti