”Mursi
suuta, väänsi päätä, mursi mustoa haventa.”
En jaksanut kaivaa esille, mihin
kostoreissuun tai kosiomatkaan tämä kalevalaisen murheen tuttu kuvaus liittyy
enkä ryhtynyt arvailemaan, ovatko sanat suoraan jonkun runonlaulajan suusta vai
oliko Elias Lönnrot keksinyt ne itse. Joku siinä joka tapauksessa pähkäilee,
mitä tehdä, kun jokin suuri asia on mennyt täysin pieleen.
Suu vääntyi. Pää kääntyi. Sormet
haroivat mustaa tukkaa.
Joskus yksittäinen sana sysäisee
assosiaatioketjun liikkeelle eikä silloin ole väliä siitä, mistä kielestä tai
kielioppimuodosta on kysymys.
Mursi on suomenkielessä murtaa-verbin
imperfekti, mennyt aikamuoto. Sillä viitataan yleensä tekoon tai tapahtumaan
lähimenneisyydessä ja ajatellaan, ettei tilanne ole vielä päättynyt, vaan
jatkuu jossakin muodossa.
”Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän
otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi
leivän ja antoi sen heille” Kristillisessä ehtoolliskäsityksessä leivän murtamisella on keskeinen
merkitys. Siinä ei ajatella kuitenkaan murtumista tai rikkomista, vaan
yhteenkuuluvuutta, pyhyyttä ja jatkuvuutta.
Voisi myös ajatella, että arabikevään perimmäisenä tavoitteena ja
tarkoituksena oli ja on edelleen islamilaisen maailman yhtenäisyys ja voima.
Näin ei näytä käytännössä tapahtuneen.
Yhteishenki on pahasti murtunut.
On tietysti vain hauska kielellinen
ja kieliopillinen sattuma, että Niilin suistossa vuonna 1951 syntyneen ja
vuonna 1982 Etelä-Kalifornan yliopistossa tekniikan tohtoriksi väitellen
egyptiläismiehen nimi on Mohammed Mursi. Koraaniarabiassa sukunimi ei
varmaankaan viittaa leivän murtamiseen, vaikka sillä on suomenkielessä
yksiselitteinen merkityssisältö.
Jos annetaan assosiaatioketjun
liidellä vapaasti, päädytään siihen, että Mohammed Mursin kohtalo kuvastaa varsin
konkreettisesti arabimaailman tämänhetkistä murrosta tai peräti sille
asetettujen tavoitteiden murtumista.
Tohtori Mursihan valittiin hieman
runsas vuosi sitten, kesäkuun lopussa Egyptin presidentiksi ja
muslimiveljeskunnan perustaman Vapaus- ja
oikeuspuolueen puheenjohtajaksi. Nyt hän on jo entinen presidentti ja istuu
kotiarestissa.
Vallankumous nielaisi lapsensa eikä
se ollut mikään sattuma, vaan – päinvastoin – lähes yhtä varma kuin kirkossa
kuulutettu asia. Olihan niin tapahtunut muun muassa Ranskan suuressa
vallankumouksessa ”lahjomattoman periaatteen miehelle”, Maximilien
Robespierrelle ja Venäjällä ”bolshevikkivallankumouksen teoreetikolle”, Lev
Davidovits Trotskillekin.
Miksipä arabikevät olisi tehnyt poikkeuksen tässä suhteessa!
Nyt on enää kysymys siitä, millainen tulevaisuus
Mohammed Mursilla on.
Nykyisessä, läpinäkyvässä maailmassa
se tuskin on samanlainen kuin Robespierrellä (giljotiini) tai Trotskilla (murha
Meksikossa), vaikka esimerkiksi Nicolae Ceaușescun, Osama bin Ladenin ja Muammar Gaddafin kohtalot hieman
horjuttavat tätä uskomusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti