Kun Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja Kirkko&Kaupunki
lehden päätoimittaja kohtaavat toisensa, luulisi, että rakkaus, lempeys ja hyvä
tahto leimahtaisivat liekkiin ja säteilisivät ympärilleen pelkkää rauhaa.
Ovathan he samalla asialla. Jumalan sanaa levittämässä. Luulisi, että he
kulkisivat yhtäjalkaa, samaan suuntaan.
Mutta.
Ei.
Luulo ei
ole tiedon väärti.
Näin se
on. Se tuli selväksi, kun luin K&K:n viimeisimmän pääkirjoituksen Räsäsen sammakon. Kävi selväksi, etteivät
he kulje yhtä jalkaa eivätkä samaan suuntaan, vaan eritahtiin ja eri suuntiin. Eikä
Ville Rannan piirros mielipidesivulla jättänyt epäilyksen häivääkään siitä,
kumman vierellä hän vaeltaa.
Piti
jälleen kysyä Viljo Vähäseltä neuvoa. Miksi molemmilla on potkupallon kokoinen
herne nenässään? Mihin rakoon lähimmäisenrakkaus on tungettu?
”Tätä on
jatkunut jo vuositolkulla. Erikokoisia herneitä on tungettu neniin molemmilla
puolilla. Nyt riita vain puhkesi selkeiksi sanoiksi: Parasta olisi, jos koko
puolue lakkaisi olemasta”, Viljo aloitti. ”Tavallisesti suljen television tai
vaihdan kanavaa, kun Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ilmestyy
kuvaruutuun. Nyt päätin katsoa A-studion, vaikka koville se otti. Ymmärsin,
että P.R. puhui omilleen, oman puolueensa jäsenille. Olihan siinäkin oma
hohtonsa ja loisteensa. Näin, että hän nautti täysin siemauksin siitä, että
tiesi olevansa tosiuskovaisten sankari. Epäjumala. Ja että kukaan ei voi panna
suitsia sisäministerin suuhun. Ei, vaikka herneitä kerääntyisi satoihin tai
tuhansiin neniin. Sananvapaus on pyhä asia. Kuinka suurenmoisesti sitä
vahvistaakaan puheenjohtajuus hallituspuolueessa ja ministerin arvovalta.
Lähimmäisenrakkauden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Riittää, kun
oikeauskoiset kuulevat oikeat sävelet.”
- YES.
Kyllä minäkin sitä A-studiota katselin samanlaisissa tunnelmissa. Tuli
kuitenkin mieleeni, että sammakkojen päästäminen suusta on aika monisärmäinen
metafora. Eihän kukaan tietenkään pidä sammakkoja suussaan, joten niiden
päästäminen ulos on jotenkin vinksallaan.
”Aivan
oikein. Metafora on kielikuva, joka sisältää tai jota käytettäessä tapahtuu
merkityssiirtymä. Tässä tapauksessa limainen sammakkoeläin on saanut
arkikielessä virhelauseen tai möläytyksen merkityksen. Kun lisäksi tiedetään,
että sammakot tulevat toimeen sekä maalla että vedessä, alkuperäinen merkitys
(sammakko) sisältää mielenkiintoisen kaksinaistarkoituksen, joka näkyy
sammakkojen latinankielisessä nimessä. Luokan tieteellinen nimi Amphibia tarkoittaa suomeksi kahtaalla elävää eli kaksoiselämää. Kun
siis P.R. päästää suustaan sammakon, se voi merkitä sitä, että hän itse elää
kaksoiselämää. Toinen jalka taivaassa, toinen maanpäällä. Sellaista
tasapainoilua on vaikea sijoittaa reaalimaailmaan, jota politiikka
perinteisessä merkityksessään edustaa. Ristiriitojahan politiikassakin tietysti
yritetään sovitella, mutta jos ihmisen mielenmaisemassa, peruskalliossa, on
sellainen fundamentaalinen vääristymä, että se on pysyvästi halki, sellaiselle
perustalle ei poliittisia päätöksiä pitäisi edes yrittää rakentaa.”
- Jaha.
Tätäkö Kirkko&Kaupungin pääkirjoituksessa tarkoitettiin, kun siinä
sanotaan, että Suomen Kristillisdemokraattista puoluetta ei pitäisi johtaa
ihminen, jonka suussa asustaa mölysammakko tai että hän ainakin osaisi pitää
suunsa kiinni, ettei sammakko loikkaisi televisioruudusta ihmisten
olohuoneisiin?
”Jotakin
semmoista minä siitä luin. Ehkäpä juuri mölysammakko on oikea nimitys. Senhän
luultiin jo kadonnen Suomesta joskus 1930-1960 luvuilla, mutta se ilmestyi
yllättäen uudelleen Suomessa tavattavien sammakoiden joukkoon vuonna 2008.
Silloinhan P.R. oli ollut jo neljä vuotta kristillisten puheenjohtaja.
Olisikohan ääni sisäministeriön avustuksella hieman voimistunut?”
- Sitä
on vaikea sanoa. Minusta on aina tuntunut siltä, että suomalaisessa
kristillisdemokratiassa on jotakin epämääräistä ja teennäistä. Omasta
kokemuksestani tiedän, että kristilliset perusarvot istuvat syvässä ainakin
Kokoomuksen ja Keskustan ideologiassa ja että niillä on oma, vakiintunut
paikkansa myös Sdp:ssä ja Vasemmistoliitossakin. Luulisi sen riittävän Suomen
kansalle.
”Aivan
niin. En ymmärrä, mitä rakentavaa lisää mölysammakot voisivat tuoda Suomen
poliittiseen järjestelmään.”
Lainaan
Seppo Simolaa: ”Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen päästelee
suustaan ajoittain niin sanottuja aivopieruja eli sammakoita. Lausahduksia,
jotka pilaavat ilmapiiriä ja saavat ihmiset voimaan pahoin. Hän osaa hyvin
ärsyttävällä tavalla ilmaista tunkkaisia, konservatiivisia käsityksiään.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti