Näin rääväsuisen, suorapuheisen, lappilaisen
sovinistin televisiossa. Mutta ei hänestä siinä vaiheessa mitään tuollaista
näkynyt. Ihan mukavan tuntuinen, ruotsalais-libanonilais-suomalainen nainen.
Hymyilevä. Selkeäsanainen.
Puoluesihteeri.
Oli pakko kutsua Viljo Vähänen analyysi-istuntoon.
Emme menneet Piratin terassille, vaan sulkeuduimme Pataässän varjoiseen
hämärään täysin tietoisina siitä, ettei siellä varsinaisesta keskustelusta
mitään tulisi, koska karaoke pauhaisi kaiken aikaa, mutta eipähän kukaan
välittäisi meistä tuon taivaallista.
Viljo kävi hakemassa huurteiset.
- Soini sai kovan aisaparin, lähes vaarallisen
kovan, aloitin ja katsoin kysyvästi Viljoa, joka pyyhkäisi vaahdon
ylähuuleltaan. – Lapin tyttö pärjäsi hyvin televisiossa. Siitä voi tulla vielä
hyvä pariskunta, vai mitä?
”Ajattelin heti samaa. Soini on ratsastanut liian
kauan omalla aasillaan. Yksin. Kyllä hänen oli korkea aika saada kunnon
aisapari vierelleen. Parivaljakolla on helpompaa vetää kivirekeäkin …”
- Ei persujen kivireki ole kovin raskaalta
näyttänyt. Kyllä Soini on jaksanut hyvin vetää sitä yksinäänkin. Näkyyhän se jo
gallupeissakin …
”Niin, mutta siinähän on ollut pelkästään hyvää
tuuria. Karavaani kulkee, vaikka koirat haukkuvat. Mutta entä jos karavaani
pysähtyy ja koirista tuleekin vetojuhtia? Oppositiossa on helppo kerätä
irtopisteitä ja heitellä kapuloita rattaisiin, mutta entä jos Soini joutuu
vastuuseen sanoistaan? Luuletko, että perussuomalainen haluaa sotkeutua
herrojen hommiin? Siinä voi sormi mennä monta kertaa suuhun eivätkä vankkurit
nytkähdä mihinkään.”
- Aivan. Juuri siinä voi uusi puoluesihteeri tulla
avuksi kuin taivaan enkeli. Yhdessä he heittävät vanhat ja väsyneet
vastuunkantajat kivireestänsä ja jatkavat torvet soiden kohti iltaruskoa …
”Älähän nyt heittäydy hempeäksi! Kyllä tässä voi
olla ihan oikeakin muutos edessä. Olen pitänyt tähän asti soinilaisuutta
pelkästään vennamolaisuuden jatkeena, varmana siitä, että sillä olisi sama
kohtalo kuin esikuvallaan SMP:llä. Veikko Vennamohan oli protestimies sui generis. Hän oli oppinut vanhan
puolueensa puoluesihteerin, Arvo Korsimon, temput täydellisesti. Ajat ovat
tietysti aivan toiset. Vennamon protesti suuntautui Urho Kekkosta vstaan. Siinä
olivat asiat ja miehet pahasti solmussa. Soinin protesti huitoo tyhjää ilmaa.
Sillä ei ole selvää kohdetta. Pelkkä jytky ei riitä mihinkään. Mutta Soini
saattaa istua sellaisen kultamunan päällä, että sieltä voi paljastua jotakin
aivan uutta ja odottamatonta. Juuri siihen, haudontaan, Riikka Slunga-Poutasalo
voi tuoda uuden tuoksun. Lapistahan on politiikkaan tullut muitakin
välähdyksiä, kuten Väyrynen ja Tennilä. Pesujen vaalipyydys on nyt levitetty
niin äärimmilleen, että - ellei se repeä - se voi tuoda tekijöilleen Pietarin
kallansaaliin.”
- Epäilemättä. Politiikassa parivaljakko voi
oikealla hetkellä saada aikaan suurenkin voiton, mutta lopputulos voi jäädä
heiveröiseksi. Näinhän tapahtui muun muassa silloin, kun Juha Rihtiniemi oli
Kokoomuksen puheenjohtajana ja Harri Holkeri puoluesihteerinä. Vaalivoitto
tuli, mutta varsinainen korpivaellus alkoi. Ja vaikka tuo parivaljakko muuttui
traagisella tavalla yksinäiseksi sotaratsuksi, Kokoomuksen nousu
hallituspuolueeksi ja lopulta maan suurimmaksi puolueeksi alkoi juuri tuon
parivaljakon ajoista lähtien.
”Yksinäisellä sotaratsulla on aina se etu
parivaljakkoon nähden, ettei sen tarvitse ajatella, kuinka hyvin tai huonosti
toinen vetoeläin jaksaa juosta. Se voi ratkaista yksin, mihin suuntaan mennään ja
kuinka paljon kussakin ylämäessä voimaa tarvitaan. Kaikkein onnettomin tilanne
on tietysti silloin, jos parivaljakon toinen vetoeläin on väärä ja lyö lössiksi
koko homman. Silloin se on äkkiä päästettävä irti valjaistaan. Tällaista
katastrofia en toivoisi kenellekään. Lapin tytön ensiesiintyminen ei sellaiseen
viittaakaan. Päinvastoin.”
- Näin uskoisin minäkin. Tässä mielessä yksi
parhaista parivaljakoista on ollut Väyrynen-Kääriäinen. Molemmat vetoeläimet
ovat jaksaneet uupumatta omissa rooleissaan. Kilpailu kulissien takana on ollut
armotonta, mutta lopputulos on nyt kuitenkin nähtävissä. Sitä ei päässyt
pilaamaan edes Vanhanen-Korhonen parivaljakon täydellinen epäonnistuminen.
”Huvittavaa kyllä, mutta jään odottamaan hetkeä,
jolloin maan johtavaa parivaljakkoa vetäisi kaksi tammaa. Olisihan siinä
ainakin iloa silmälle.”
- Vain suorapuheinen, lappilainen sovinisti voisi
olla eri mieltä.”
”Otetaan sille.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti