Viljo
Vähästä sapetti, kun istuttiin perjantaina ennen puolta päivää Pataässässä odottamassa
Heidi Hautalan tiedotustilaisuutta.
Viljo oli muuttunut melkein vihreäksi.
- No,
mikä nyt on? Oletko mustasukkainen vai kateellinen? Jo vanhat kreikkalaiset
tiesivät, että ihmisen sappi kiehuu, jos nuo vaivat täyttävät mielenmaiseman.
Heidihän puhuu asiaa … siis omaa asiaansa. Vihreä puhu vihreitä. Punainen
punaisia. Sininen sinisiä …
”Joo,
joo. Ja musta mustia … kyllä minä Heidin tunnen. Minua vain sapettaa niin
helvetisti se, että asiat taas kerran sotketaan. Puurot ja vellit menevät
sekaisin … ja se on aika kauniisti sanottu … likaviemäristä löytyisi parempi
väri … paska juttu …
Tauko.
YLEn uutiset.
Kehitysministeri Heidi Hautala
(vihr.) eroaa tehtävästään. Hautala ottaa vastuun valtionyhtiö Arctia
Shippingin tekemän rikosilmoituksen poisvetämisestä. Hän katsoo, ettei voi
tästä syystä jatkaa tehtävässään. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö sanoi
ymmärtävänsä Hautalan tekemät johtopäätökset. Hänen mukaansa puolue valitsee
uuden ministerin ensi viikolla.
- Se on
nyt sillä siisti, sain sanotuksi, kun uutiset katkaisivat Viljon purkauksen. –
Ei siinä tainnut olla muuta vaihtoehtoa. Moni oli jo ehtinyt vaatia ministerin
eroa. Nyt hän otti poliittisen vastuun… ja se on hyvä asia.
”Oukei. Poliittinen
vastuu on selvä juttu. Heidi teki ainoan oikean ratkaisun. Mutta ei tämä mikään
siisti juttu ollut. Eikä keskustelu tähän pääty. Kyllä minun sappeni edelleen
kiehuu. Greenpeace-keskustelun on pakko jatkua, jotta ymmärrettäisiin, kuinka
suuresta asiasta tässä oikeastaan on kysymys. Yksi suomalainen ministeri on
vain pikkuriikkinen nappula tässä pelissä. Meidän leikkikentällämme se näyttää
härkäseltä, mutta maailman mittakaavassa se on vain kärpänen. Heidi Hautala
unohtuu, mutta vihreän rauhan maa ei unohdu … se ei saa unohtua.”
Viljo
Vähäsen hengitys alkoi jo hieman tasaantua. Kiukku hellitti. Vihreä sappikin
rauhoittui, ja päästiin keskustelemaan siitä, kuinka mielikuva vihreästä
sapesta on kulkeutunut moneen kieleen ja kulttuuriin. Sen juuret löytyvän
antiikin Kreikasta, mutta kyllä se tänäkin päivänä on vielä voimissaan.
Jokamiehen
sanakirjastaan Viljo löysi hetkessä tiedon sapen todellisesta olemuksesta ja
tehtävästä.
Sappi on kellanruskea, tahmea ja kitkeränmakuinen ruoansulatukseen liittyvä neste. Sitä muodostuu maksassa. Vuorokaudessa
maksasta erittyy 0,5–1 litraa
sappea. Ohutsuolen
verenkiertoon erittämä sekretiini-hormoni sekä itse
sappisuolat lisäävät sapen eritystä. Sapen tehtävänä on hajottaa rasvat pieniksi pisaroiksi,
jotta ruoansulatusentsyymit pääsevät vaikuttamaan niihin. Sappi keräytyy sappitiehyitä pitkin sappirakkoon, missä se
väkevöityy 4–10 kertaiseksi. Sappirakko tyhjentyy puolestaan sapenjohtimesta pohjukaissuoleen ison
pohjukaissuolinystyn kohdalle.
(Hiltunen, Holmberg,
Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos -
Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 389-391. Helsinki: WSOYpro, 2010)
”Mutta olennaista tässä Heidi Hautalan
jupakassa on se, että vihreä ministeri puhui omasta asiastaan eli ”vihreästä
rauhasta”, vaikka oli kahlehdittu sateenkaarihallituksessa väärään karsinaan.
Hän astui (todennäköisesti täysin tietoisesti) elinkeinoelämän herkille
varpaille ja sai kuraisen kalossinkuvan p**seeseenä. Suutari pysyköön
lestissään! Omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei saa
puhua vihreitä. Pitää puhua sinistä, punaista tai mustaa, mutta ei hitossa
vihreetä …”
Viljon sappi ei ollut vielä tyystin rauhoittunut.
”Greenpeace ei ole mikään ompeluseura. Ehkä sitä
ei voi pitää myöskään tavallisena kansalaisjärjestönä (kuten jotakin potkupalloseuraa
tai sydänliittoa), eikä se ole varsinainen etujärjestökään saatikka poliittinen
puolue. Se on aidossa kantilaisessa hengessä das Ding an sich tai kuten latinistit sanovat per se. Se on ”kohde itsessään” tai ”olio sinänsä”. Painostusjärjestö
se kyllä on. Sillä on myös yleinen
konsultatiivinen asema Yhdistyneiden
kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.”
- Aivan. Mutta eihän se nyt voi mitä tahansa
tehdä, vaikka tavoitteet ja päämäärät olisivat kuinka yleviä tahansa. Kyllähän
YK:n yleiset moraalisäännöt sitäkin sitovat eikä se voi myöskään ryhtyä
toimenpiteisiin, jotka kansainvälinen oikeus nimenomaisesti kieltää, kuten
esimerkiksi merirosvouteen …
”Se
merirosvojuttu juttu meni nyt kyllä vähän yläkanttiin, jos sitä verrataan esimerkiksi
Afrikan sarven merimaisemien tapahtumiin, joita suomalainenkin sota-alus oli
valvomassa. Ei olisi ollut kylläkään ensimmäinen kerta, kun rauhanomaiseksi
tarkoitettu mielenosoitus kääntyy mielettömäksi väkivallaksi. Onneksi niin ei
käynyt tässä tapauksessa. Mutta olen kyllä taipuvainen ymmärtämään Venäjän
reaktion. Heille se oli arvovaltakysymys. Uuden maan uusi näytön paikka. Kyllähän
se suomalaistyttökin hyvin tiesi, mihin oli ryhtymässä ja mitä siitä seuraisi. Kipurahoja
joutuu jokainen aktivisti aina silloin tällöin maksamaan. Mutta sekään ei tässä
ole niin olennaista kuin se perimmäinen tarkoitus, johon Greenpeace pyrkii. Koko
hommahan lähti liikkeelle ydinkokeiden ja valaanpyynnin vastustamisesta ja on
sittemmin laajentunut moniin maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin. Maailma
on täynnä kuuroja korvia, sokeita silmiä ja mykkiä suita, kun aletaan puhua
rahasta ja omaisuuksista. Taloudellisista eduista. Ja mahdollisimman suurista
voitoista. Ahneudesta. Ylimielisyydestä. Ei sen ryskeen yli vieno huiluääni kuuluu.
On käytettävä pasuunoita ja rumpuja. Sitähän Heidi Hautalakin oli tässä
sanomassa. Ehkä eropäätöskin on laskettava vakavaksi puheenvuoroksi tässä
asiassa.”
Vihreän rauhan maassa on kovin vähän hiljaisia
ja turvallisia polkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti