Katselin
aamuhämärissä, kuinka varislauma nokki työhuoneeni ikkunan alla isokokoista
rusakkoa, joka oli yön aikana kuollut – ehkä vain vanhuuttaan – ja hautautunut
räntäsateen alle. Sitä kävi sääliksi, mutta eihän sellaiselle mitään voi. Se on
elämän laki. Yhden kuolema on toisen elämä.
Varikset kinastelivat
keskenään parhaista paloista.
Tuli mieleen
sosialismi, kapitalismi ja Neuvostoliitto. Kuoliko sosialismi? En tiedä, mutta
kapitalismi sai siitä joka tapauksessa piristysruiskeen. Härski homma. Mutta
sellaistahan rujohenkinen elämä on.
Revitään irti mahdollisimman suuria kimpaleita sieltä, mistä niitä sattuu
irtoamaan.
Juuri silloin
ovikelloni rämähti soimaan.
Siellä oli Viljo
Vähänen.
Kun räntäsade
jatkuin, emme lähteneet liukastelemaan kohti Ryssänkärkeä, vaan päätimme jäädä
aamuteelle.
Pureskelimme uutisia
Carunasta ja sähkönsiirtoliiketoiminnasta. Äkkinäisistä hinnankorotuksista.
Kauhisteluista.
”Elämme kapitalismin
kulta-aikaa”, Viljo aloitti. ”Kun Neuvostoliitto romahti – aivan kuin tuo
rusakko – variksille koitti kulta-aika. Tapahtuiko se sattumalta vai odotetusti,
on sivu seikka. Hetki oli koittanut. Vainaja voitiin paloitella suruttomasti.
Tuosta poikki ja pinoon. Enää ei tarvittu teoriaa. Käytäntö löytyi suoraan
lääkekaapista. Shokkiterapia. Siitä se ei selviä.”
- Mutta rusakkohan
oli jo kuollut!
”Aivan niin.
Shokkiterapia oli vain silmänlumetta. Varikset repivät sen, minkä irti saivat
ja lensivät hetkessä tuttuihin piilopaikkoihinsa, kansainvälien kapitalismin
suojaverkon alle …”
Tauko.
Selvitimme pikaisesti
Corunan historian ja omistussuhteet. Runko löytyi helposti Googlesta. Selvä
tapaus. Ei sille mitään voi. Ainoatakaan vapaan markkinatalouden sääntöä ei ole
rikottu. Kaikki on tapahtunut lain ja asetusten mukaisesti. Hieman huvitti
perusujen myöhäisherännäisyys. Että nyt asia viedään eduskuntaan! Siellähän se
on kaiken aikaa ollut.
Caveat consules!
MUTTA
Viljo kaivoi
taskustaan tarinan kulta-ajasta:
Antiikin aikana vallinneen käsityksen mukaan kulta-aika oli
ihmiskunnan ensimmäinen kausi, jolloin ihmiset elivät onnellisina ja vailla
huolia. Työtä ei tarvinnut tehdä, eikä sairauksia, vanhenemista ja kuolemaa
ollut. Kaikkialla vallitsi oikeus ja järjestys, eikä sotia käyty. Kulta-aikaa
seurasivat hopea-, vaski- ja rauta-aika, joiden kuluessa sairaudet, työ ja
jumalattomat tavat lisääntyivät. Samantapaisia näkemyksiä esiintyy myös Intian ja Lähi-idän kulttuurien mytologioissa.
”Kapitalismin
kulta-aika on tosiasiassa vääristynyt vuosisatojen saatossa rauta-ajaksi, mutta
vapaan markkinatalouden illuusiossa se elää jälleen uutta kulta-aikaansa. Kun
sosialismin mörkö ajettiin pois näyttämöltä, kapitalismin kuningastanssijoille
jäi valtavasti tilaa ja sitä he ovat osanneet käyttää hyväkseen.”
- Se on totta.
Mutta mikä on vaihtoehto? Onko sitä olemassa?
”On tietysti.
Sitähän on etsitty antiikin ajoista lähtien. Päämääränä ja tavoitteena se ei
ole mihinkään kadonnut. Kaikki imperiumit, jotka ovat yrittäneet tukahduttaa
ihmisen vapauden, ovat aina tuhoutuneet. Ajatus ihmiskunnan kulta-ajasta on
säilynyt eri kulttuureissa. Se on kerta toisensa jälkeen osoittanut
elinvoimaisemmaksi kuin yksikään totalitaarinen järjestelmä. Ehkä jälleen
lähestytään aikaa, jolloin meilläkin pitäisi ryhtyä ajattelemaan valtion roolia
ja tehtäviä uudelleen, uudella tavalla. Ilman takaraivossa jyskyttävää
sosialismin pelkoa.”
Tauko.
Varikset
näyttävät jättäneen rusakon rauhaan. Lumi hautaa sen allensa. Se ei nouse enää
koskaan jaloillensa. Se ei herää kevätaurinkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti