maanantai 22. helmikuuta 2016

435. Harakan manifesti 160222

Mitä hatsahat harakka, kuta kurja juoksentelet? Sitä hatsahan harakka, sitä kurja juoksentelen, tulin saamahan sanoa; kunpa tekin tietäisittä, korentonne katkoisitta, korvonne murentaisitta, kartut kääestä nakkaisitta, jäälle jättäisittä” (Kanteletar, ”Oli ennen ukko, akka”, Laulu-Miehille omistanut Aksel Törnudd).
Harakka Pica pica on kaunis lintu. Tuttu, mustavalkoinen arkiasu. Vihreän häivähdys pitkässä pyrstössä. Naaras munii maalis–toukokuussa 5–8 vihertävää ja ruskeapilkkuista munaa ja hautoo niitä 21–22 vuorokautta. Monivärinen ilmestys.
Mutta myös arvoituksellinen, pelottava sanansaattaja. Poikkeuksetta sen hatsatus on merkinnyt kaikenlaista epäonnea ja vastoinkäymisiä.
Jokin päivä sitten se oli yhdessä varisten kanssa nokkimassa kuollutta rusakkoa ikkunani alla (ks. 430. Kapitalismin kulta-aikaa? 160202). Nyt paikalla on enää sateeseen väsynyt lumiukko, jolle lapset olivat panneet porkkanan nenäksi ja hiilenpalaset silmiksi. Punainen pipo oli putoamaisillaan sen päästä.
 Mikä onkaan harakan viesti tällä kertaa?
Viljo Vähäsellä oli tästäkin asiasta jämärä mielipiteensä:
”Se on lukenut tarkkaan kommunistisen manifestin! Vihreä häivähdys vilahtaa. Ei viihdy punaisessa pipossaan. Ei uskalla olla porvarikaan. Näkee haamuja hiilisilmillään. On siis ulkona reaalipolitiikasta kuin lumiukko”
Olimme lukeneet Marko Junkkarin kirjoituksen sunnuntain Hesarista, mutta emme olleet saaneet käsiimme originaalia eli ”entisen toimittajan outoa manifestia Sdp:n pelastamiseksi.”
Polku Ryssänkärkeen oli liukas, hiekoittamaton.
”Kyllä se jonkinlainen performanssi oli.”

(Performanssi on yleisön edessä esitettävä taide-esitys, joka voi noudattaa ennalta laadittua suunnitelmaa, syntyä esityshetkellä improvisaationa tai sisältää sekä suunniteltuja osia että improvisointia. Performanssi on multimediaa ja voi sisältää elementtejä tai muistumia eri taidemuodoista. Performanssi kehitettiin 1960-luvulla ja sen tavoitteena on visuaalisen ja ajatuksellisen kokonaisuuden luominen).

”Siinä on  paljon harakkamaisia elementtejä.”

(Piha-tiellä räksättänyt harakka on kertonut epämieluisista vieraista, matkalle lähtiessä harakan nauru on tiennyt vaivalloista taivalta. Metsälle tai kalaan lähtiessä jos törmää harakkaan, voi saman tien kääntyä takaisin; saalista ei ole luvassa. Harakan on uskottu levittävän ruttoa. Sitkeästi on uskottu, että harakka on perso kiiltäville esineille, ja että se kätkee suureen pesäänsä varastamiaan hopeaesineitä, mutta tutkimustulokset eivät tätä väitettä tue)

”Mutta tarkemmin ajatellen harakan hatsatuksesta voi kuulla myös syvempiäkin äänikertoja. Tämän päivän kirkkaassa auringonpaisteessa se on ehkä nähnyt ihan oikeita haamuja. Ehkä sen performanssi ei olekaan pelkkä silmänkääntötemppu. Tannerilainen tyrskähdys saattaa olla hyvinkin tarpeen, jotta yhteiskunnalliseen pohjaliejuun jumittuneet työmarkkinavankkurit saataisiin uudelleen liikkeelle.”
Viljo Vähänen kaivoi taskustaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vuonna 1867 kirjoittaman kommunistisen puolueen manifestin.
”Onhan niitä manifesteja runoiltu ennenkin. Ehkä harakka hatsahtelee sen vuoksi, että se näkee aaveen kummittelevan edelleenkin Euroopassa. Vaikka Mooses määräsi kultaisen vasikan  sulatettavaksi, minkä jälkeen sen kulta oli jauheena sekoitettava veteen ja juotava, ei sen maaginen viehätys ole mihinkään kadonnut. Se on väläytellyt kasvojaan ihmiskunnalle kautta historian aina vain uudenaikaisemmissa väreissä ja koristeissa.”
Tauko.
Viljo luki sitaatteja.

(Aidoimman ilmauksensa porvarissosialismi saa vasta silloin, kun se muuttuu pelkäksi puhetaidolliseksi koristeeksi.
Porvaristo luonnollisesti kuvittelee parhaaksi sen maailman, jossa se hallitsee. Porvarissosialismi muokkaa tämän lohdullisen kuvitelman enemmän tai vähemmän eheäksi järjestelmäksi. Kun se kutsuu proletariaattia toteuttamaan järjestelmiään ja käymään sisälle uuteen Jerusalemiin, se vaatii oikeastaan vain sitä, että proletariaatti pysähtyisi nykyiseen yhteiskuntaan, mutta luopuisi niistä vihamielisistä käsityksistä, mitä sillä on tästä yhteiskunnasta.)

- Oletko siis sitä mieltä, että harakan hatsatus ennustaa vanhan luokkataistelun ylösnousemusta? Julistaako harakan manifesti porvarillista sosialismia vai sosialistista porvarismia?
Viljo Vähänen jäi miettimään. Asteli varovaisesti jäätyneellä polulla, jolle oli alkanut kertyä hiljalleen uutta lunta.
”Ei me luokkataistelusta koskaan irti päästä. Se on ikuista. Yhtä ikuista kuin mannerlaattojen liikkuminen. Jotkut saattavat aavistaa tai kuulla niiden törmäyksen paremmin kuin jotkut toiset. Mutta kukaan ei voi niitä estää.”
”Performanssi on vain yksi poliittisen taiteen laji”



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti