(1) Valo välähti
pitkän odotuksen jälkeen. Vanhat avainsanat alkoivat loistaa hämärässä.
Työehtosopimus. Kilpailukykysopimus. Kolmikanta. Selviytymislauseke.
Työmarkkinaratkaisu.
(2) Oli joustettu,
kiristetty ja väännetty. Syytelty. Annettu anteeksi. Annettu periksi. Vannottu.
Ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan.
(3) ”Olen vähitellen
alkanut ymmärtää teidän peliänne, teidän pelinne sääntöjä.” Kokoonkutsuja oli vaivautunut, harmissaan. ”Tiimalasissani
on vielä muutama hiekanjyvänen. Kyllä te sen itsekin näette. Ja tajuatte, että
aika on loppumaisillaan. Älkää kuvitelko, että minä kääntäisin tämän lasin
uudelleen alassuin.”
(4) Piispat
nyökyttelivät. Nyt se on alkanut tajuta, ettei kolmijalkaisella tuolilla voi
istua, jos yksi jaloista on ylipitkä tai veltto kuin lenkkimakkara. Tarvitaan
ryhtiä. Solidaarisuutta. Tasapainoa. He olivat innoissaan, mutta yksikään ei
rohjennut korottaa ääntään. Pelkäsivät, että konsensuksen heikko liekki, joka
loisti konsiilin hämärässä, voisia sammua yhteen ainoaan väärään sanaan.
(5) Kokoonkutsuja
katsoi jokaista piispaa vuorollaan suoraan silmiin. Se ei ollut suden
tuijotusta. MUTTA. Jokainen tajusi, että
oma lauma on nyt pidettävä kurissa. Juudas iskarioita ei enää sallittaisi.
Uusia kynnyskysymyksiä ei saanut enää tuoda pöytään. Tässä on nyt pakko pysyä.
(6) Koollekutsuja oli
avannut konsiilin ovet ja ikkunat selkosenselälleen. Katsokaa! Meillä ei ole mitään
salattavaa. Kaikki kortit ovat nyt pöydällä. Näillä pelataan loppuun asti.
(7) Maailmalta
kantautui pelonsekaista, yhä vain kovenevaa jyrinää. Ikään kuin Ukkosen Jumala
ajelisi rattaillaan maailmankaikkeuden muhkuraisilla valtateillä.
(8) Hesarin Ilkka Malmberg
oli lukenut Charlie Hebdonin muistonumeron ”1 an après. L’assasin court
toujours” ja eräs vanha viinimarjaviljelijä ja tanssilavayrittäjä on
perustamassa kotikonnuilleen uutta joukkuetta taistellakseen Pahuutta vastaan.
(9) On aikoihin
eletty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti