”Strategia on
sotilaiden puhetta. Se on taistelukentän termi. Eikä se siitä miksikään muutu,
vaikka se on levittäytynyt muillekin elämänalueille, arkielämäänkin. Kysymys on
voittamisesta, vihollisen nujertamisesta.”
Viljo Vähänen oli
varma asiasta.
Olimme siis palanneet
muutaman päivän takaiseen teemaamme, joka lähti siitä, että varikset riitelivät,
kuka uskaltaa ottaa suurimman kimpaleen ikkunani alle kuolleesta vanhasta
rusakosta (ks. 430.
Kapitalismin kulta-aikaa? 160202)
Carunasta oli noussut
suuri kohu. Hesarikin oli selvittänyt, ketkä ministerit olivat olleet tekemässä
ratkaisevia päätöksiä siitä, että sähkön jakeluverkko oli siirtynyt
kansainvälisten kapitalistien hallintaan. Tämän aamun media ehti jo kertoa,
että yhtiön toimitusjohtaja tunsi joutuneensa tikkatauluksi.
”Taistelukentillä
voittajia juhlitaan. Parhaimmille rakennetaan riemukaaria. Hävinneet saavat
hävetä. Pettureista tulee hylkiöitä.”
Viljo oli lukenut
historiankirjansa.
”Harvempi kysyy,
miltä tikkataulusta tuntuu, kun sitä pommitetaan kesän mittaan sadoilla
teräväkärkisillä piikeillä ja kansa hurraa, kun parhaimmat osuvat kerta
toisensa jälkeen suoraan sydämeen.”
- Aivan. Ymmärrän
hyvin, miltä Carunan toimitusjohtajasta on tuntunut näinä päivinä.
Emme hypänneet kuitenkaan
aamukävelyllämme aiheeseen liittyvään, tuttuun teemaan "Eihän
tässä näin pitänyt käydä", vaikka houkutus oli suuri, koska olimme
jo sivunneet sitäkin jokin aika sitten (ks. 428.
Testamentti 160125), vaan päätimme palata joskus myöhemmin
siihen strategiaan, jolla erään vanhan puolueen kunniapuheenjohtaja on
tunkemassa kuin käärmettä pyssynpiippuun uutta puoluetta poliittiselle
näyttämölle.
Sen sijaan jäimme
pohtimaan, miksi Caruna vapautettiin strategisten päätösten vankilasta ja
päästettiin kikkailemaan verotuksella ja hintapolitiikalla.
Eikö sähköntuotanto
ja -jakelu kuulukaan suomalaisen yhteiskunnan strategisesti tärkeiden asioiden
kategoriaan? Eikö juuri se kaipaisi valtavan mutkikkaaksi paisuneessa,
teknis-teollisessa maailmassa valtion erityissuojelua? Onhan energian häiriötön
tuotanto ja jakelu (sydämen toiminta, verisuonisto, aivot – punasolujen voima) ihmiskropankin
hyvinvoinnin perusehto!
Mens sana in corpore sano.
”Tässä kysymyksessä
sotilaiden puhe ja arkielämän filosofia menevät päällekkäin tai sisäkkäin, jos
niin haluat.”
”Sodassa on osattava
tehdä oikeita strategisia päätöksiä. Minkä tyyppisiä joukkoja käytetään
milläkin taistelukentällä. Milloin hyökätään mihinkin kohteeseen. Milloin on
oikea hetki perääntyä, jotta voittoa ei vaaranneta. etc etc. Siitä on kirjallisuutta loputtomasti. Sitä opetetaan
sota-akatemioissa. Sitä harjoitellaan. Tärkeintä on tietää, missä kunnossa omat
joukot (punasolutuotanto, luusto, hermosto, sisäelimet) ja vihollisen joukot
(valkosolut, bakteerit, virukset) ovat. Sotilaiden puheessa oikean strategian
valinta on johdon asia. Käskyvaltasuhteiden, hierarkian, on oltava kunnossa.
Paperilla power pointissa kaikki on
selvää kuin pläkki.”
”Sotilaiden puhetta
on kautta vuosisatojen yritetty siirtää myös siviilielämään, arkeen.
Poikkeuksetta kaikki kokeilut ovat johtaneet totalitaariseen järjestelmään,
diktatuuriin. Silti perusajatus siitä, että koko yhteiskuntakoneiston on oltava
kunnossa, on tärkeä. Herkimpiä osia on suojeltava …”
TAUKO
Huomasimme lähestyvämme
Viljon kanssa Caruna-ongelman ydintä.
Mitä strategisessa
ajattelussa tarkoitetaan, kun puhutaan ”herkimmistä alueista” ja mitä sillä,
kun vaaditaan ”suojelusta”?
Ne ovat yhtä tärkeitä
sotilaille kuin siviileille. Siitä olimme yhtä mieltä, mutta arvelimme, että
juuri niiden suhteen sotilaiden ja siviileiden puheessa on vissi ero. Ehkä
hyvinkin tärkeä.
Herkkyys ja suojelu
voivat käsitteinä olla samansisältöisiä sotilailla ja siviileillä, mutta
johtopäätökset toimenpiteet saattavat
erota jyrkästi toisistaan.
Niin sanotuilla ”pehmeillä
alueilla” (koulutuksessa, kasvatuksessa, taloudessa) toimenpiteetkin saattavat
olla samankaltaisia, mutta työvälineillä
on järisyttävä ero.
”Aivan”, Viljo
heräsi. ”Konepistoolin tehtävänä on tappaa. Atomipommin tehtävänä on tappaa.
Sukellusveneen tehtävänä on tappaa. Lennokin tehtävänä on tappaa. etc Tavallinen siviili-ihminen on aina osannut keksiä aseita
sotilaiden käyttöön, mutta myös itsensä suojeluun. Tämä ketju on kautta
historian ollut katkeamaton.”
”Sähköverkkokin voi
tappaa, mutta sen tarkoituksena ei ole tappaa. Päinvastoin. Sen tarkoituksena
on suojella, auttaa ihmistä. Juuri siksi sen rakentaminen, kunnossapito ja
suojaaminen on välttämätöntä. Se on yhteiskuntaelämän
perustavoite. Unohtuiko se ministereiltä, kun he päästivät sen strategisten
päätösten vankilasta?”
- Tätä kautta
joudutaan kyllä loputtomaan suohon, yritin keskeyttää Viljon vuodatusta. –
Eihän perussuomalaisilla – tarkoitan siis luolasuomalaisia – ollut nuotioilla
ja laavuillaan mitään sähköverkkoa. Kyllä heidän piti tulla toimeen ihan
omillaan.
”Se on totta.
Caruna-jupakan paras puoli onkin siinä, että se avaa mahdollisuuden puhua
energiatuotannosta kokonaisuutena ja nähdä, kuinka se on aina ollut kotimaisen
ja kansainvälisen kapitalismin taistelukenttänä. Nyt siellä näyttävät jylläävän
pelottavan suuret voimat. Siinä taistelussa Suomen valiokin on heiveröinen,
pikku tekijä.”
MUTTA
Ehkäpä juuri siksi
tarvittaisiin valtion voimakkaampaa otetta koko energiatuotannon ketjussa. Enää
ei tarvitse pelätä, että kommunismin aave
tulisi pelottelemaan Eurooppaa.
Vai tarvitseeko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti