Suomenkieleen on niinku iskostunut niinku uusi niinku sana,
joka häiritsee korvaa kuin kiusallinen itikka hiljaisessa kesäyössä. Se ei anna
rauhaa. Se sitoo ajatuksen. Se vääristää jopa tulkinnan.
Näin tapahtui tänäkin
aamuna televisiossa, kun joku vegaani puolusti vapaata markkinataloutta ja
vertaili mielenkiintoisella tavalla Suomen ja Viron tapaa suhtautua erilaisiin,
uusiin ilmiöihin.
”En tahtonut pysyä
kärryillä, kun aloin kuunnella, kuinka monta kertaa hän tunki niinkun joka ainoaan rakoseen. Se on
raivostuttavaa!”
Viljo Vähänen oli
selvästi harmissaan.
Tiesin hyvin, miksi.
Sillä hän oli aikoinaan aika tiukkapipoinen vegetaristi. Silloin hänelle oli
turha tarjota öisellä nakkikioskilla lihapiirakkaa kahdella nakilla, mikä oli
joskus ollut hänen bravuurinsa. Ei. Hän ei ottanut noina vuosina nakin nakkia.
Mutta sitten hän oli yllättäen luopunut uskostaan ja siirtynyt monipuolisempaan
ruokavalioon.
Hän selitti, että
joku proffa oli saanut hänet vakuuttuneeksi siitä, että ihmisen hammasrakenne
on sellainen, että hän on aina syönyt sekä kasveja että lihaa. Tasapuolisesti.
Se peruste puri
Viljoon.
Mutta nyt hän olisi
halunnut kuulla, kuinka aito, moderni vegaani
perustelee televisiossa sitä, ettei hän syö mitään, mikä on eläimestä lähtöisin.
Ei juo maitotippaa eikä syö juuston palastakaan.
Miten sellainen voi
elää?
”Ajattelin, että
kaveri joutuu ahtaalle, kun perustelee kantaansa vapaalla markkinataloudella. Se
tuntui haastavalta. Ristiriitaiselta.”
Mutta tällä kertaa niinku oli sotkea koko asian!
”Kaveri niinkutteli niin hirveästi, että melkein
kadotin mielenkiintoni koko aiheeseen.”
Onneksi niin ei
tapahtunut, vaan saatoimme Viljon kanssa jäädä hetkeksi pohtimaan veganismin filosofia perusteita.
Mitä sillä
saavutetaan? Kuinka pitkälle yksilön vapaus voi ulottua? Onko se ihmisoikeus?
Toteutuuko se parhaiten vapaan markkinatalouden olosuhteissa? Puolustaako
Donald Trump vegaaneja? Entä YK:n peruskirja? Ihmisoikeusjulistus?
”Minulle on aina
ollut itsestään selvää, ettei auringon energiaa ole pakko kierrättää eläinten
kautta, vaan että ihminen voisi tulla ihan hyvin toimeen syömällä vain kasveja
eli elämällä kuin lehmä, hirvi tai lammas”, Viljo aloitti.
”Ilman aurinkoa
maapallolla ei olisi elämää. Aurinko on siis ykkönen. Eläin kakkonen.”
Tästä periaatteesta
olimme Viljon kanssa jo vuosia olleet yhtä mieltä. Olin sitä paitsi aina
yrittänyt pitää mielessäni, että Viljo oli kertaalleen kuollut mies ja että
hänellä täytyi sen vuoksi olla hallussaan jotakin sellaista tietoa, jota tavallisella
kuolevaisella ei ole.
Sitä tietoa Viljo ei
ole kuitenkaan – näinä vuosina, jolloin olemme tunteneet toisemme – halunnut koskaan
käyttää hyväkseen.
En siis odottanut
mitään ylimaallista perustelua tälläkään kertaa.
”Kun riisuin pois
kaikki niinkut, aamutelevision
vegaanista jäi jäljelle vain yksi periaate … mutta se onkin ehkä kaikkein
ratkaisevin, vaikka se ei mitenkään selitä ihmisen ja auringon välistä fyysistä
tai fysiologista suhdetta.”
”Hän sanoi nimittäin,
ettei hän välitä siitä, mitä muut ihmiset syövät tai miten he elävät. Ymmärsin,
että hänelle riittää normaalin elämän perustaksi se, että hän tuntee elävänsä
oikein ja noudattavansa oikeita hyvän ja onnellisen elämän periaatteita.”
”Ei hän käyttänyt
näitä sanoja – koska hän varmaan tiesi, kuinka pahasti ne olivat jo kuluneet
poliittisessa käytössä – vaan ne loistivat hänen kasvoiltaan, hänen koko
olemuksestaan, vaikka toimittaja yritti kiristää ruuvia.”
”Juuri siksi minua
kaikki nuo turhat niinkut häiritsivät.”
- Minua puolestaan
jäi askarruttamaan individualismin
ihanne, halusin puolustella toimittajaa.
- Itsenäinen, vapaa ihminen
on aina ollut myös minun ihanteeni, mutta en ole koskaan jaksanut uskoa siihen,
että vapaan markkinatalouden periaate ja sen sisältämät mekanismit takaisivat
sen, että tämä ihanne voisi käytännössä toteutua … jos ajatellaan koko ihmiskuntaa.
Turhaan eivät eräät viisaat ajattelijat ole nimittäneet vapaan markkinatalouden
ihannoimaa yksilön vapautta suden
vapaudeksi. Näyttää siltä, ettei tänä päivänäkään ole voimassa sellaisia
yhteisiä sääntöjä, jotka tuota ”vapautta” sitoisivat tai edes hillitsisivät.
Mitä suuremmalla suulla sudet ulvovat vapauden puolesta, sitä toivottomammalta
maailma näyttää.
”Näinhän on. Siitä on
muodostunut nykymaailman maksiimi eli
kokemuksesta johdettu käyttäytymissääntö ja periaate.”
”Niin kauan kuin
pieni ihminen (vegaani) tai valtio (Suomi, Viro) pysyttelee omien
periaatteittensa ja elämänkokemustensa suojaisessa kotilossa, hänen vapauttaan
arvostetaan ja kunnioitetaankin, mutta heti, kun hän tunkeutuu ulos kotilostaan
ja saa (tai kuvittelee saavansa) uuden, kauniimman ja näyttävämmän juhla-asun
itselleen (perhoselleen), hän joutuu keskelle susien valtataistelua. Siinä ei
armoa tunneta. Vain armoton voima ratkaisee.”
Onneksi aurinko niinku paistaa siinäkin maailmassa. Se
on niinku luonnonlaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti