lauantai 26. maaliskuuta 2016

441. Sankaritarina 160326

Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen,
Laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla.
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa,
Alla suuren rovion lipuu hautaansa.
(Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
Kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti.)

Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme;
Jumalat ovat elävät valinneet.
Veljemme syliin aaltojen laskemme;
Jää hyvästi, sinut aina muistamme.

Kunniaa ei miekka voi taltuttaa;
Jumalat ovat sankarit nimenneet.
Veljemme tuonen herralle luovutamme;
Siis hyvästi - kunnes jälleen kohtaamme.

(Moonsorrow. Suomalainen black metal ja folk metal vaikutteista, raskasta ja melodista metallia esittävä yhtye, jonka perustivat vuonna 1995 serkukset Henri ja Ville Sorvali.)

Pitkäperjantai on jälleen ohi. Pääsiäisvaellus Via Crusis on päätynyt kahdennenkymmenennen ensimmäisen kerran Suurkirkon portaille. Kaksikymmentätuhatta ihmistä seurasi hipihiljaa Kaisaniemen puistosta alkanutta sankaritarinaa.
Eilen Timo Peltonen muistutti US-blogissaan, että Jeesus Nasaretilaisen ristinkuolema on juutalaisen temppelikultin jatke: ”Heprealaiskirjeessä kerrotaan miten eläinuhreja ei enää tarvita, koska Jahven poika oli arvokkain mahdollinen ja Uuden liiton uhri.”
Se on tärkeä muistutus.
Yli kahdentuhannen vuoden ajan maailma on tullut täyteen monenlaisia sankaritarinoita. Via Crusis on yksi niistä. Miljoonille ja miljoonille ihmisille se on ehkä ainoa, todellinen ja kestävä.
Mutta samoilla askelmilla ovat vaeltaneet myös Sorvalin serkukset Moonsorrow tarinassaan, vaikka sanat eivät taivukaan Jeesus Nasaretilaisen sankaritarinan formaattiin. Molemmilla näytelmillä on yhtä vahvat juuret. Ne on tehty samasta puusta. Uskosta Tuonen Herraan.
Kysymys siitä, kuinka tosia sankaritarinat ovat, on aina kiinnostanut niin tavallisia ihmisiä kuin korkeasti oppineita tiedemiehiä, filosofeja ja eri alojen taiteilijoita. Lopullista totuutta tuskin löytyy koskaan – eikä sitä ehkä tarvitakaan, koska tiedon ja uskon välistä rajaa ei ole olemassakaan. Silti sen jatkuva etsiminen tuntuu äärimmäisen tärkeältä.
Iloista pääsiäistä!!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti