Scientia potentia est.
Valta on kieroluotoinen
otus. Se ei paljasta kasvojaan, mutta haluaa osallistua leikkeihin. Se
piiloutuu riitojen taakse. Se nauraa. Suree. Se vaihtaa naamiota, persoonaa.
Aina tilanteen mukaan.
Tieto on valtaa.
Jokaisen linjariidan takaa
löytyy uhmakas väite. Minä tiedän. Minä tiedän paremmin.
Viljo Vähäselle
poliittiset linjariidat olivat tuttuja.
Aina, kun keskustelumme
lipsahti siihen suuntaan, hän muisti mainita Jobin kirjan.
”Se on malliesimerkki
linjariidasta ja valtataistelusta. Sen jäljet näkyvät kaikkialla tänäkin
päivänä. Tavallinen ihminen revitään kappaleiksi, raadellaan, jotta
valtataistelijat (Jumala ja Saatana) pystyisivät vakuuttamaan toisilleen, mikä
on oikein. Siinä rytinässä unohtuu inhimillisyys, ihmisen hyvä. Vaikka molemmat
vakuuttavat taistelevansa juuri sen puolesta.”
Tällä kertaa aamukävelymme
teemana ei kuitenkaan ollut maailmanpolitiikan tämänhetkinen, vaarallinen tila,
vaan vähäinen, yhden puolueen sisäinen paimenkirje, jonka tekstin Ilta-Sanomat
julkaisi eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti