Julkisuuteen on putkahtanut ehdotus sotilaallisen
eskalaation hillitsemisestä Itämeren piirissä (ks. Risto Volasen blogi ”Suomen geopoliittinen asema 2016”).
Se kääntää katseet valtioihin, joilla on
eripituisia rantakaistaleita hallussaan tuolla alueella. Suomi on tietysti yksi
siinä joukossa eikä meidän kaistaleemme olekaan aivan mitätön, jos ajatellaan,
että Pohjanlahti on maantieteellisesti vain yksi pullistuma siinä sisäjärvessä,
jonka ahtaana suuaukkona on Ruotsin ja Tanskan välinen meriväylä.
Tälläkö alueella olisi nyt tapahtumassa
sotilaallinen eskalaatio eli sotatoimien laajentuminen tai varustautuminen
sotaan?
”On se aika hurja väite.”
Viljo Vähäsen naama oli peruslukemilla, kun
lähestyimme aamuauringossa Ryssänkärkeä.
”Niinistöhän totesi uudenvuoden puheessaan,
ettei Itämeren valtioilla ole alueellisia vaatimuksia toisiaan kohtaan ja että
valtioiden sisäinen poliittinen tilanne on vakaa. Hänen mielestään ei ole
mitään itsestään leimahtavaa pesäkettä, vaikka, kuten hän sanoi, laajemmat
jännitteet tänne heijastuvatkin.”
”Onko tilanne kolmessa ja puolessa kuukaudessa
muuttunut noin rajusti? Ovatko laajemmat jännitteet ottamassa Itämeren nyt
kuristusotteeseensa?”
- Mielestäni eskalaatio on tässä yhteydessä aika varomaton ellei peräti väärä
termi. Tavallisestihan sillä tarkoitetaan jo olemassa olevan konfliktin
laajentumista eikä sellaisesta Itämeren piirissä voida puhua. Jännitteitä voi
tietysti olla ja erilaisia eturistiriitoja, mutta että kysymys olisi
sotilaallisesta eskalaatiosta. Se tuntuu kaukaa haetulta. Siinä on pelottelun
sävy.
”Aivan. Mutta jos lukee R. Volasen blogia
tarkemmin, sieltä löytyy kyllä perusteluita sille, että pääpaino ei olekaan
sanalla eskalaatio vaan sanalla sotilaallinen.”
”Blogisti on huolestunut siitä, että Naton
laajentumisesta Itämeren piiriin (Puolaan ja Baltian maihin) ollaan kuultu
etupäässä vain sotilaiden arvioita, ja heillähän on tunnetusti oma tapansa
pelata erilaisia sotapelejä ja järjestää karttaharjoituksia. Vieläkin kaivetaan
esiin kylmänsodan aikaisia karttoja ja piirretään harpilla ympyröitä tykkien ja
ohjusten kantomatkoista. Poliittinen vastuu on hänen mielestään jäänyt tässä keskustelussa
varjoon, lapsipuolen asemaan.”
- Jaha. Kylmän sodan kuumimmilla hetkillä
puhuttiin vakavasti ulkopolitiikan sisäpoliittisen jalustan tärkeydestä. Sen
katsottiin edistävän aktiivista, rauhantahtoista puolueettomuuspolitiikkaa. Nyt
puhutaan aktiivisesta vakauspolitiikasta, johon blogistikin on tykästynyt.
Molempien termien tarkoituksena oli pitää turvallisuuspolitiikan ohjakset
tiukasti poliittisessa kontrollissa. Siitäkö tässäkin on nyt kysymys?
”Periaatteessa, kyllä. R. Volanenhan ehdottaa Itämeren alueeseen vaikuttavien valtioiden
turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin järjestämistä. Se on hyvin kekkosmainen
ehdotus. Että järjestettäisiin jonkinlainen Itämeren pikku ETYK. Mikäpä siinä.
Sanotaanhan ison ETYKin estäneen kolmannen maailmasodan syttymisen. Sama
konsepti voisi toimia tässäkin tapauksessa. Etenkin, kun voidaan pitää
itsestäänselvyytenä, että Venäjä ja Yhdysvallat sekä EU ja NATO osallistuisivat
täysivaltaisia jäseniä konferenssiin. Ehkäpä sotilaatkin saataisiin sillä
tavalla pysymään ruodussaan.”
- Mutta kyllä blogistin ajatuksessa
sotilaallisesta eskalaatiossa on siinä mielessä vinha perä, että hän viittaa
Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimuksiin Naton kanssa ja Yhdysvaltojen valmisteluihin
sotilaallista harjoituksista Suomen ja Ruotsin maaperällä. Onhan se ainakin
ajatuksellista eskalaatiota, jonka kyljessä näkyvät kenraaleiden sormenjäljet.
”OK. Vaikka niistä on kyllä aika pitkä loikka
varustautumiseen varsinaisiin sotatoimiin.”
Jätimme eskalaatiokeskustelun tältä erää tähän,
mutta totesimme, että blogistin viittaus Krimiin vaatii jossakin vaiheessa
syvällisempää pohdintaa. ”Emme hyväksy Venäjän toimintaa
Ukrainassa ja Krimillä” on kyllä vankasti sanottu, mutta tuskinpa meidän
hyväksymisellämme tai hyväksymättä jättämisellämme sitä konfliktia ja sen
mahdollista eskalaatiota ratkaistaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti