Valtakunnan
päälehti julisti aamulla, että Kilpailu
on hyvä renki liikenteessä.
”Terve kilpailu liikennepalveluissa on
sekä kuluttajan että kansantalouden etu. Sen sijaan väylien ylläpidon ja
kehittämisen siirtämisessä uuteen valtionyhtiöön on monta kysymysmerkkiä.”
Ajatus herättää ajatuksia.
Kuka on isäntä? Millainen
on hyvä renki?
Kenen leipää syöt, sen
lauluja laulat. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Mikä on valtion rooli
vapaassa markkinataloudessa?
Onko digitalismista tulossa uusin kultainen härkä, jonka ympärillä
kansakunta tanssii?
Mitä Mooses, joka
laskeutui vuorilta lain kirjaimet kainalossaan, siitä sanoisi?
Onko isännällä ja rengillä
oikeus rikkoa yhdessä tuumin lakia?
etc etc
”Kyllä tässä ollaan jälleen
perimmäisten kysymysten äärellä”, sanoi Viljo Vähänen kun astelimme
verkkaisessa tahdissa, kevyessä tihkusateessa kohti Ryssänkärkeä.
”Tasavallassa valtio on
isäntä ja hallitus on renki. Se on pelin henki. Se on kirjoitettu
perustuslakiin. Valtio päättää. Renki panee toimeksi. Jos luottamusta ei ole,
kaikki menee päin mäntyä. Se on katastrofi.”
Sitaatti (Hesarin
pääkirjoituksesta):
Digitaaliseksi
muuttuva maailma kaataa raja-aitoja vielä lisää. Nyt valtio on vaihtamassa
näkökulmaa, kun se esimerkiksi alkaa edistää liikennemuotoja yhdisteleviin
lippuihin siirtymistä. Lakipykälien ja valtion omien toimien pitäisi helpottaa
tätä muutosta, mikä on hyvä tavoite. Taustalla on tavoite lisätä kilpailua
kaikissa liikennemuodoissa. Kenttä on nykyään kovin kirjava. Linja-autoliikenne
on jo kilpailtu, taksiliikenne perustuu säännöstelyyn, ja raiteilla on
käytännössä monopoli.
”Miksi isäntä ei saisi vaihtaa näkökulmaa?”
Viljo Vähäsellä on joskus taipumus esittää
mutkikkaista asioista yksinkertaisia kysymyksiä.
”Nyt näyttää pahasti siltä, etteivät isäntä ja
renki ole löytäneet yhteistä säveltä asiassa, jonka molemmat kyllä ymmärtävät periaatteellisella
tasolla mutta kiistävät sen käytännössä. Roolit ovat menossa ristiin. Järki
(digitalisaatio) ja tunteet (puoluepoliittiset valtatavoitteet) eivät löydä
toisiaan.”
- Mutta sehän ei ole mitenkään uutta suomalaisessa
politiikassa, joka elää vaalikausien rytmissä ja saa eliksiirinsä hallituksen
ja opposition iänikuisesti valtataistelusta.
”Aivan. Nyt näyttää vain hassunkurisesti siltä,
että Maalaisliitto (Berner) on ajanut traktorinsa ja karjansa keskelle
kaupunkia ja rasvanahkainen duunari (Rinne) kaipaa maaseudun rauhallisille
nurmille, humisevien honkien keskelle.”
Mutta sehän ei ole naurun asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti