Aprillipäivän iltana
sveitsiläiskiinalaisen pianotaitelija Mischa Cheungin kädet laskeutuivat
flyygelin koskettimille ja hän odotti keskittyneesti kapellimestari Kimmo
Tullilan merkkiä aloittaakseen Nubuo Uematsun pianokonserton For the People of Gaia, joka perustuu
yhdeksännen Final Fantasyn soundtrackiin.
En tiennyt Tampere-talon
Ison salin ovelle astuessani mitään konsolipelisarjoista, ja edessä oli
pelimusiikkikonsertti.
Hieman hävetti.
Ohjelmalehtisen mukaan
pelisarjan ensimmäinen osa oli ilmestynyt jo vuonna 1987 ja tuorein on määrä julkaista
tämän vuoden aikana.
Tunsin pudonneeni kärryiltä.
Kops. Oho. As-duurissa.
Vladimir Horowitz. Poloneesi. Chopin.
Mutta nyt tiedän. Hieman.
Jotakin.
Nimitäin, että samoihin
aikoihin, kun pelimusiikki syntyi, Suomi ja Neuvostoliitto ajautuivat
ärhäkkääseen diplomaattisen kriisiin, jonka syynä oli Commodore 64-kotitietokoneelle
suunniteltu Ride over Moscow-peli,
jossa pelaajan tehtävänä oli estää Neuvostoliiton ydinaseisku
Pohjois-Amerikkaan hyökkäämällä avaruuteen sijoitetuilla häivepommikoneilla
Moskovaan (ks. Markku Jokisipilä: Kun
Tina Turner voitti kylmän sodan, Suomen Kuvalehti 12-13/1026).
Ovet paukkuivat
Tehtaankadulla.
Turun yliopiston
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja muistaa pelanneensa keväällä 1985 pelin
läpi.
Nyt hän kertoo: ”MikroBitti-lehdessä
julkaistu myönteinen arvio oli (Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan nykyisen
puheenjohtajan Konstantin Kosatchevin isän mukaan) yksi räikeimpiä Neuvostoliiton vastaisia provokaatioita
sodanjälkeisessä Suomessa”
Mutta Tampere-Filharmonian
konsertin jälkeen ovet eivät paukkuneet, vaan salintäyteisen, nuoren yleisön
kädet räjähtivät. Standing ovationeista ei
meinannut tulla loppua!
Syykin on selvä. Nyt
eletään toista aikaa. Nyt pelataan toista peliä.
Vai pelataanko?
Markku Jokipii on
varmastikin oikeassa todetessaan, että ”yhden tietokonepelin ympärille noussut
kohu näyttää nykyään koomisen ylimitoitellulta”.
Hän muistuttaa, että
maailmanpoliittinen tilanne oli 1980-luvun alkupuolella jännittynyt, kun
läntisen maailman johtajiksi nousivat Ronald Reagan ja Margaret Thacher ja kun Yhdysvallat
oli julkaissut avaruuteen sijoitettavan puolustusohjelmansa (Strategic Defense
Initiative, SDI).
”Kahta viikkoa ennen SDI-aloitteen
julkistamista Reagan oli pitänyt amerikkalaisten herätysliikkeiden
vuosikokouksessa puheen, jossa hän oli nimennyt Neuvostoliiton pahan imperiumiksi ja sitä vastaan
käydyn kamppailun taisteluksi hyvän ja pahan välillä.”
Läntinen viihdeteollisuus
otti tietysti tilanteesta kaiken mahdollisen irti.
On kuitenkin aika vaikeaa
uskoa, että vuonna 1982 ilmestyneen Commodore 6:n SID-äänipiiri (Soud Interface
Device) ja siitä alkanut tietokonepelimusiikki, olisi suunniteltu tämän päivän
kansainvälisen valtataistelun työvälineeksi.
Vilkaisu (Googlesta)
videopelimusiikin historiaan antaa kuitenkin aiheen olettaa, että pelimusiikkikonserttien
sarja jatkuu ehkä entistä voimalallisempanakin ja että valtapelien taitajat ja
amatööritkin ovat kiinnostuneita siitä yleisöstä, joka aprillipäivänä täytti
Tampere-salin.
Politiikalla on tunnetusti
ahneet kädet.
Jonne Valtonen (s. 1976),
yksi illan säveltäjistä (In A Roudabout
Way – Fanfare) antaa ohjelmalehtisessä hyvän vinkin: ”Jos ei tunne pelejä,
voi keksiä ihan oman tarinan, oman pelin, ja pelata sen läpi konsertin
edetessä.”
Ainakin Roger Wanamon
kolmas Final Fantasy-pianokonsertto, jolle For
the People of Gaia perustuu antoi mielenkiintoisia aineksia tällaiseen
ajatusleikkiin – ja erityisesti Mischa Cheungin ylimääräisenä soittama, hieno akvarelli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti