470. Pilliin viheltämisestä 160628

Jalkapallossa tuomarilla on tärkeä tehtävä. Hän viheltää pilliin, kun on tapahtunut virhe ja kun peli päättyy. Hänen kannaltaan on yhden tekevää, mikä on lopputulos taikka kuka voitti tai hävisi.

Tuomari tuomitsee. Se on hänen tehtävänsä. Osapuolet ovat sen hyväksyneet.

Viime kerralla sanoimme Viljo Vähäsen kanssa jäävämme odottamaan sydämet pakastimessa huomisia uutisia brexitistä (ks. 469. Brexit 160622).

Kansanäänestyksen jälkeen emme kuulleet pillin vihellystä, vaikka lopputulos oli selvä: David Cameronin joukkue hävisi 48 - 52 Jean-Claude Junckersin joukkueelle.

Vai miten se oli? Oliko Paavo Väyrysen joukkue kentällä vai katsomossa? Missä joukkueessa Lontoon pormestari pelasikaan? Minkä värinen kesähattu oli Elisabet II:lla? Entä Maria Stuartilla?

Viljo Vähänen kertasi lähihistoriaa, kun lähestyimme jälleen Ryssänkärkeä ja eilisestä kaatosateesta oli jäljellä vain kimallus puiden lehdillä.

Vuoden 2014 eurovaalien jälkeen David Cameron vastusti voimakkaasti Jean-Claude Junckerin valintaa Euroopan komission puheenjohtajaksi. Cameron varoitti, ettei hän voi taata Britannian pysymistä EU:ssa, mikäli Juncker valitaan komission puheenjohtajaksi. Hänen mukaansa britit saattaisivat Junckerin valinnan takia äänestää maan ulos unionista. Konservatiivit voittivat viime vuoden parlamenttivaalit ja Cameron jatkoi pääministerinä. Cameron julisti tämän vuoden helmikuussa, neuvotelleensa Isolle-Britannialle erityisaseman Euroopan unionissa. Kansanäänestystä aikaistettiin ja se pidettiin kesäkuun 23. päivä. Cameron oli ajanut voimakkaasti maan pysymistä Euroopan unionissa. EU-vastainen Nigel Paul Farage haukkui sopimusta säälittäväksi. Boris Johnson siirtyi Cameronin pettymykseksi eroa kannattavien leiriin.

Kuka siis oikeastaan voitti? Kenen syytä tappio oli? Kuka sai sulan hattuunsa? Mitä tapahtuu jatkossa?

Missä on tuomari? Kuka on tuomari? Kuuluuko vihellys?

Täydellinen sekamelska!

Viime sunnuntain aamusaarnassaan blogisti Jukka Kemppinen turvautui J.K. Paasikiveen: ”Helvetin tyhmä kansa”.

Kansanäänestyksiin suivaantuneena hän julisti: ”Ihanteeni on edelleen tuomioistuimen päätös, jossa Kalle velvoitetaan maksamaan Villelle tuhat euroa, korot ja kulut”.

Raastuvanoikeudessa ei tuomarin pillin vihellystä odoteta. Tarvitaan vain nuijan kopautus.

 ”Ulosottoviranomainen ei kakistele, vaan tietää tarkoin, mitä on tehtävä. Jossakin tapauksessa Ville saa rahansa. Jossakin tapauksessa hän saa köyhänlapun, jossa ulosottomies ilmoittaa, ettei kaverilla ole rahaa eikä myyntikelpoista omaisuutta.”

Berexitissä EU-juna törmäsi seinään. Tavarat lensivät tantereelle. Kauas toisistaan.

Viljo oli jälleen realisti:

”Ne on koottava takaisin junaan ennen kuin se voi jatkaa matkaansa.”

Kun saavuimme Casinon rantaan, hän  totesi lakonisesti:

”Säilyyhän se sydän pakastimessakin.”

… mihin vastasin:

- Mutta pillin ääni ei sinne kuulu.

469. Brexit 160622

Sodat ovat huuhdelleet Eurooppaa vuosituhansien ajan. Usein rantatyrskyt ovat olleet verestä punaisia. Tältä osin kirjoitettu historia ei ole ollut kunniaksi kenellekään.

Maailmankartalla Eurooppa on vain näärännäppy Euraasian mantereen nenän päässä. Ja jos sen olemassaoloa ja historiaa ajatellaan osana koko maapalloa, se katoaa kuin nuppineula heinäsuovaan.

Sitä paitsi modernin laattatektoniikkateorian mukaan koko Eurooppakin on saattanut olla maapallolla aivan eri paikassa kuin nykyisin …

”Mutta silloin puhutaan tietysti vähän toisenlaisesta aikataulusta kuin brexitissä joka uhkaa tapahtua huomenna.”

Viljo Vähänen yritti asettaa Eurooppaa uhkaavan, suuren mullistuksen oikeisiin aikaraameihin.

Mutta siinä hän ei aivan onnistunut!

- Epävarmuus maanjäristyksen aikataulusta ja tuhon suuruudesta on asiaan perehtyneille geologeillekin vaikea ongelma. Varmaa tietoa aletaan saada vasta sitten, kun tuho on jo käynnistynyt. Mannerlaattojen sijainnista ja liikkeestä on kyllä ylimalkaista tietoa olemassa ennakkoon. Tiedetään myös, että reuna-alueet ovat vaarallisia. Mutta tuhon laajuus on vain arvailujen varassa.

”Briteillä on sellainen lapsen usko, että Englannin kanaali suojelee heitä kaikelta pahalta, mikä Manner-Euroopan taholta heitä uhkaa. He uskovat vieläkin, ettei natsi-Saksa pysynyt tuhoamaan Lontoota, koska… -

- Aivan. He uskovat, että vallihauta pitää vihollisen loitolla, vaikka tietävät, että sen alla on jo tunneli ja että sen yli lentävät näkyvät ja näkymättömät tuholaiset.

Viljo piti YLE-uutisten viiden kohdan luetteloa brexitin olemuksesta kohdallisena (ks. ”Mikä brittejä EU:ssa risoo? Tässä viisi syytä.” 22.6.2016)

”Euraasian näärännäpyn sisällä Iso-Britannian ylpeilyn aihe, brittiläinen imperiumi, ei anna periksi. Sehän ulottui maapallon ympäri. Se oli siis aivan toista luokkaa kuin Napoleonin Ranska tai tsaarien Venäjä. Eikä Neuvostoliittokaan ollut mitään sen rinnalla. Eivät mongolit eivätkä islamistitkaan vedä sille vertoja.”

- Mutta nythän Saarivaltakunta on täysivaltainen osa uusinta, maailmanlaajuista imperiumia, myöhäiskapitalistista, vapaan markkinatalouden maailmaan. Siellä vallitsevat aivan uudet säännöt, joita ei ole kirjoitettu yhdenkään jäsenvaltion perustuslakiin. Valon nopeudella liikkuvaa rahaa ei kukaan ole onnistunut kahlitsemaan. Se syöksyy sinne, mistä suurimmat voitot irtoavat. Ei huomenna, eikä ylihuomenna. Vaan silmänräpäyksessä. Sitä peliä eivät brititkään hallitse, vaikka se kiehtoo heitäkin ja herättää intohimoja.

”Yes. Tässä nimenomaisessa mielessä kansanäänestys on vaarallinen  ase. Raa’alla rahalla sitä ei varmaankaan pystytä manipuloimaan, mutta se on altis samanlaiselle, ennalta-arvaamattomalle liikehdinnälle ja uholle kuin kansainvälinen raha ja suurpääoma, joka liikkuu vapaasti kuin aave tai tuhoisasti kuin sota. Ei sillä ole isänmaata. Sen lopputulos voi olla mikä tahansa.”

Jäämme Viljon kanssa odottamaan sydämet pakastimessa huomisia uutisia brexitistä.

Pahimmassa tapauksessa verenpunaisia rantatyrskyjä alkaa jälleen ilmestyä Eurooppa-neidon helmoihin.

468. Pyhä dialogi 160621

Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.

Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja.

Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikella mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea

(Jobin kirja. 1, 6-12)

Näin Jumala ja Saatana löivät vetoa siitä, kestääkö Jobin usko.

Samalla syntyi yksi maailmanhistorian kuuluisimmista dialogeista. Siihen osallistuivat Jobin lisäksi hänen ystävänsä, temanialainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar.

Jokainen käytti puheenvuoron.

Vanhaan testamenttiin on kirjattu Jobin kymmenen puheenvuoroa, joista viimeisen otsake on ”Olisivatpa ajat niin kuin ennen!”

 Jumala käytti yhden kommenttipuheenvuoron ja lausui päätössanat.

Saatana oli hiljaa.

”Seurasin puolella korvalla Kultarannan dialogia”, Viljo Vähänen aloitti, kun lähestyimme kirkkaassa aamuauringossa Ryssänkärkeä. ”Ajattelin, että tekstit julkaistaan varmaankin jossakin tiedotteessa ja että voisin tutkiskella niitä tarkemmin kesähelteillä. Tuskinpa niistä kuitenkaan jää mitään jälkeä Raamattuun.”

Viljo oli sarkastinen.

”Ylen tähtitoimittaja oli kyllä poiminut illan A-studioon kaiken olennaisen ja täydensi kysymyksillään varsin hyvin kahden päivän dialogia. Ei siitä jäänyt paljon villoja vaikka turpo kynittiin aika paljaaksi.”

- Yes. Olihan siellä Suomen koko ulkopoliittinen eliitti in corpore …

”… ja Ruotsin oikeistosiipi, joka pääsi rokottamaan presidenttiäkin …”

- Aivan, mutta pitihän heidän pääministerinsä kuitenkin tiukasti kiinni virallisesta linjasta.

Tästä olimme Viljon kanssa samaa mieltä.

Totesimme kuitenkin, että Kultarannan ainoaksi, konkreettiseksi tulokseksi jäi hurskas toivomus siitä, että dialogi jatkuisi.

Siitä Viljo pääsi pohtimaan tämäntyyppisen keskustelun tarkoitusta ja todellisia tavoitteita.

”Jobin kirjan dialogilla oli selvä päämäärä. Piti osoittaa, että Hyvä (Jumala) voittaa Pahan (Saatanan). Tulos näkyy loppusanoissa, ja tietysti siinä, että pyhä dialogi on säilynyt hengissä vuosituhansien ajan.”

”Dialogin päämääränä on ymmärtäminen. Sitä voidaan hyvinkin pitää eräänlaisena opetus- tai oppimistapahtumana. Sitähän käytetään myös terapeuttisena välineenä, jolloin ajatellaan, että terapeutin ja potilaan väille voidaan luoda luottamuksellinen, parantava keskustelusuhde. Tällaisesta ei tietenkään ollut kysymys Kesärannassa, kun ajateltiin Suomen ja Ruotsin välistä turvallisuutta tai suhdetta Venäjään taikka Baltian maihin. Kukapa uskaltaisi sellaisessa dialogissa ottaa itselleen terapeutin roolin!”

”Googlesta löytyy kuitenkin muutamia hyviä ajatuksia dialogitaidoista, joita voi soveltaa myös Kesärannan keskusteluihin.”’

Ehkä keskeisin dialogin taito on kyky käsitellä omia tunteitaan. Tämä tarkoittaa ensimmäiseksi kykyä tunnistaa itsessä liikkuvat tunteet. Jos tällaista taitoa ei ole kehittynyt, keskustelija reagoi keskusteluun voimakkaasti tunteella ja provosoituu vahvasti, mikä ei edistä rakentavaa keskustelua. Erityisesti jos ryhmä on suuri, dialogi asettaa osallistujille suuria haasteita. Osallistujien on kyettävä käsittelemään turhautumisen tunteita, joita syntyy siksi, että suuressa ryhmässä ei riitä jokaiselle jäsenelle paljon puheaikaa.

Dialogi edellyttää riittävää turvallisuutta. Turvallisuus syntyy arvostuksen kautta. Arvostus rakentuu kyvystä tarkastella asiaa toisen näkökulmasta ja hyväksyä ne subjektiivisesti tosina. Arvostus rakentuu myös ymmärryksestä, että jokaisella on yhtäläinen oikeus osallistua.

Kesärannan dialogissa ei ollut pyhyyden häivääkään. Television kuvaruudusta ei silmiini osunut yhtään piispaakaan eikä sillä nimikkeellä löytynyt ketään myöskään tp:n kanslian julkaisemasta osanottajaluettelosta.

Eikä piispojen arvovallalle liene sopivaista esiintyä kuokkavierainakaan.

Pyhyys voidaan saavuttaa myös hiljaisuudella.

Kultarannan dialogi kuului kuitenkin sarjaan sivistyneitä puheenvuoroja.

Samaan kategoriaan kuuluu myös Jobin kymmenes puheenvuoro, vaikka teksti on paikka paikoin varsin väkevää.

Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat minut alas, lyöt pirstaleiksi.

Muilla foorumeilla kovaa puhetta Venäjästä ja Natosta saataneen kyllä kuulla jatkossakin.

467. Tuoreella pensselillä 160617

Varustauduimme heti aamusta Viljo Vähäsen kanssa katsomaan yhdessä UM:n tiedotustilaisuutta, jossa ykkösministeri selosti hallituksen uusinta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.

Koska ulkona satoi kaatamalla, emme lähteneet Viljon kanssa  Ryssänkärkeen, vaan tartuimme Yleisradion ennakkotietoon siitä, että aihetta käsittelisi heti aamu-uutisten jälkeen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön presidentti Ilkka Kanerva, joka oli juuri saapunut kotimaahansa keskeltä erästä maailmanpolitiikan vaikeimmista räjähdyspisteistä - ei kuitenkaan Lähi-idästä.

Odotimme kuulevamme tavallista herkempiä säveliä, sellaisia, jotka olisivat lipsahtaneet ulos UM:n virkamiesten tavanomaisesta, pedanttisen ankarasta seulasta.

Ja kyllähän niitä kuului.

”Selonteko on maalattu tuoreella pensselillä. Itämeri on sen heijastuspinta. Ainoa latu on Minskin sopimuksen toimeenpano. Sitä vartioivat ETYJ:n aseistamattomat tarkkailijat mahdottomissa olosuhteissa.”

Herkistimme sen vuoksi korviamme ennen puolta päivää, kun ulkoministeri Timo Soini  alkoi selostaa selonteon viittätoista painopistettä - lukemalla ensin paperista virkamiesten laamat otsakkeet ja syventämällä sen jälkeen niitä omilla ajatuksillaan.

Niitäkään hän ei tosin raaskinut esittää ilman papereita, mutta oli kyllä valmistautunut vastailemaan median kysymyksiin niin sanotusti lonkalta.

Viljo aloitti.

”En erottanut yhtään ainutta tuoretta pensselin jälkeä. Ministerin kieli oli vahvasti keskellä suuta, joka jauhoi vanhaa, tuttua tarinaa. Pidämme kaiken arsenaalin omassa hallussamme. Me päätämme itsenäisesti omista asioistamme. Pidämme keinovalikoiman mahdollisimman laajana.”

- Mutta sanoihan hän selvästi – ja monta kertaa – ettei tämä hallitus spekuloi millään asialla. Ei sodan uhkalla. Ei Trumpin valinnalla. Ei Venäjällä.

”Kyllä. Kyllä. Vain puhtaita tosiasioita. Jos tilanne muuttuu, katsotaan sitten uudestaan. Entäs jos tapahtuu-ajattelu ei kuulu tämän selonteon henkeen. Avainasemassa on kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Se jäi ministerin viimeiseksi sanaksi.”

- Mutta juuri siihenhän sisältyy selvä sanoma. Jos jotakin pitää vahvistaa, se jokin on tällä hetkellä heikossa hapessa. Tuohon osaan oli ehkä jäänyt pieni raita presidentti Kanervan herkänhienosta pensselistä?

”OK. ETYJ:n näkökulmasta katsottuna nykytilanne Venäjällä ja sen vuoksi koko Euroopassa näyttää varmaankin aika synkältä. Järjestön rooli on paperilla vahva, mutta käytännössä olematon. Sitä pitäisi presidentti Kanervan mielestä tietysti vahvistaa, mutta kyllähän sen edelle menevät EU, Nato ja pohjoismainen yhteistyö. Niiltä osin selonteossa ei ole kuitenkaan mitään uutta. Nato-optio säilyy entisellään. Ruotsin marssi käsikynkässä USA:n kanssa ei juuri hetkauta Suomea. Sehän tiedettiin jo kylmän sodan ajoilta. Tilanne Itämeren piirissä on kiristynyt. EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka jauhaa lähtökuopissaan ja saattaa muuttua radikaalistikin, jos Brexit toteutuu, mutta silläkään ei sovi spekuloida. Arktinen on tärkeä, mutta sitähän se on aina ollut.”

Viljo riehaantui.

”Jos selonteossa olisi vaadittu - Suomen turvallisuutta ajatellen -Petsamoa takaisin Naton avustuksella, se olisi kyllä ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen, mutta se olisi tuskin sopinut presidentti Kanervan tuoreisiin pensselinvetoihin!”

- Niin eikä Kultarantaan majoittunut oikea presidenttikään olisi siitä tykännyt.

”Aivan. Huomasithan, kuinka tarkasti ulkoministeri varoi astumasta presidentin reviirille muistuttamalla, että tasavallan presidentti on oma instituutionsa, joka antaa omat lausuntonsa.”

- Siinä kyllä sopiikin olla tarkkana – varsinkin kun edessä on uusi ministeriruletti, vaikka ulkoministerin palli siinä tuskin horjuu.

”Niin. Mutta pahimmassa tapauksessa edessä voisivat olla ennenaikaiset eduskuntavaalit, joissa samainen palli varmasti vaihtaa omistajaansa.”

Päätimme Viljon kanssa kuitenkin tässä vaiheessa turvautua Suomen presidentinvaalien osalta ulkoministerin taktiikkaan.

EI SPEKULAATIOITA.