Varustauduimme heti aamusta Viljo
Vähäsen kanssa katsomaan yhdessä UM:n tiedotustilaisuutta, jossa ykkösministeri
selosti hallituksen uusinta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.
Koska ulkona satoi kaatamalla,
emme lähteneet Viljon kanssa Ryssänkärkeen, vaan tartuimme Yleisradion
ennakkotietoon siitä, että aihetta käsittelisi heti aamu-uutisten jälkeen Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön presidentti Ilkka Kanerva, joka oli juuri
saapunut kotimaahansa keskeltä erästä maailmanpolitiikan vaikeimmista räjähdyspisteistä
- ei kuitenkaan Lähi-idästä.
Odotimme kuulevamme tavallista
herkempiä säveliä, sellaisia, jotka olisivat lipsahtaneet ulos UM:n virkamiesten
tavanomaisesta, pedanttisen ankarasta seulasta.
Ja kyllähän niitä kuului.
”Selonteko on maalattu tuoreella
pensselillä. Itämeri on sen heijastuspinta. Ainoa latu on Minskin sopimuksen
toimeenpano. Sitä vartioivat ETYJ:n aseistamattomat tarkkailijat mahdottomissa
olosuhteissa.”
Herkistimme sen vuoksi korviamme
ennen puolta päivää, kun ulkoministeri Timo Soini alkoi selostaa selonteon viittätoista
painopistettä - lukemalla ensin paperista virkamiesten laamat otsakkeet ja
syventämällä sen jälkeen niitä omilla ajatuksillaan.
Niitäkään hän ei tosin raaskinut
esittää ilman papereita, mutta oli kyllä valmistautunut vastailemaan median
kysymyksiin niin sanotusti lonkalta.
Viljo aloitti.
”En erottanut yhtään ainutta tuoretta
pensselin jälkeä. Ministerin kieli oli vahvasti keskellä suuta, joka jauhoi
vanhaa, tuttua tarinaa. Pidämme kaiken arsenaalin omassa hallussamme. Me
päätämme itsenäisesti omista asioistamme. Pidämme keinovalikoiman mahdollisimman
laajana.”
- Mutta sanoihan hän selvästi –
ja monta kertaa – ettei tämä hallitus spekuloi millään asialla. Ei sodan
uhkalla. Ei Trumpin valinnalla. Ei Venäjällä.
”Kyllä. Kyllä. Vain puhtaita
tosiasioita. Jos tilanne muuttuu, katsotaan sitten uudestaan. Entäs jos
tapahtuu-ajattelu ei kuulu tämän selonteon henkeen. Avainasemassa on kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Se jäi
ministerin viimeiseksi sanaksi.”
- Mutta juuri siihenhän sisältyy
selvä sanoma. Jos jotakin pitää vahvistaa, se jokin on tällä hetkellä heikossa hapessa.
Tuohon osaan oli ehkä jäänyt pieni raita presidentti Kanervan herkänhienosta pensselistä?
”OK. ETYJ:n näkökulmasta
katsottuna nykytilanne Venäjällä ja sen vuoksi koko Euroopassa näyttää
varmaankin aika synkältä. Järjestön rooli on paperilla vahva, mutta käytännössä
olematon. Sitä pitäisi presidentti Kanervan mielestä tietysti vahvistaa, mutta
kyllähän sen edelle menevät EU, Nato ja pohjoismainen yhteistyö. Niiltä osin
selonteossa ei ole kuitenkaan mitään uutta. Nato-optio säilyy entisellään. Ruotsin
marssi käsikynkässä USA:n kanssa ei juuri hetkauta Suomea. Sehän tiedettiin jo
kylmän sodan ajoilta. Tilanne Itämeren piirissä on kiristynyt. EU:n yhteinen
turvallisuuspolitiikka jauhaa lähtökuopissaan ja saattaa muuttua
radikaalistikin, jos Brexit toteutuu, mutta silläkään ei sovi spekuloida.
Arktinen on tärkeä, mutta sitähän se on aina ollut.”
Viljo riehaantui.
”Jos selonteossa olisi vaadittu -
Suomen turvallisuutta ajatellen -Petsamoa takaisin Naton avustuksella, se olisi
kyllä ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen, mutta se olisi tuskin sopinut presidentti
Kanervan tuoreisiin pensselinvetoihin!”
- Niin eikä Kultarantaan
majoittunut oikea presidenttikään olisi siitä tykännyt.
”Aivan. Huomasithan, kuinka
tarkasti ulkoministeri varoi astumasta presidentin reviirille muistuttamalla,
että tasavallan presidentti on oma instituutionsa, joka antaa omat lausuntonsa.”
- Siinä kyllä sopiikin olla
tarkkana – varsinkin kun edessä on uusi ministeriruletti, vaikka ulkoministerin
palli siinä tuskin horjuu.
”Niin. Mutta pahimmassa
tapauksessa edessä voisivat olla ennenaikaiset eduskuntavaalit, joissa samainen
palli varmasti vaihtaa omistajaansa.”
Päätimme Viljon kanssa kuitenkin
tässä vaiheessa turvautua Suomen presidentinvaalien osalta ulkoministerin
taktiikkaan.
EI SPEKULAATIOITA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti