Lokit heräsivät ennen kuin
aurinko
ja nauroivat kuin syvä hauta
ja
korkean temppelin harja.
Kauppahallin rannassa
sähköputkan varjossa
poliisilta piilossa
otettiin yksi mummo
pois kuleksimasta
Nyländska Jaktklubben
vilahti ohi, mutta Sirpalesaari
kertoi benji-hypystä, jota
suurmestari vieläkin pelkäsi
Jätkäsaaren laiturissa
seisoivat vierekkäin
maailman rikkaus ja
köyhän miehen
pittoreski venho
Patongit riittivät
kaikille ja raikas tuuli
kuivasi roséviinin pisarat
housunlahkeista
Keskipäivän auringossa
ajatus ihmisen kyvystä
oppia läpi koko elämänsä
tuntui avaralta
Palma de Pyyn terassilla
Jan Magnuksen kiusaus
ei takertunut kurkkuun,
kun omat pullot
piilotettiin pöydän jalkaan
Urkki I:n takakannella
kermainen tuulihattu
avasi reitin mustaan
maanantaihin
”Yksi lähti siitä
metsän rajasta”
Kipparin nousu syvältä
aluksen sydämestä vaalean
sinivihreässä paidassa antoi
armolle keveät siivet
Rannassa köydet kireällä
Kieli keskellä meren
kangistamaa suuta
Kappelissa tuuli leyhytti
lehmuksia ja hiljaiset
lehmät kahlasivat Banrochissa
Talouden tilanne oli
v-tun heikko ja
korkki profiloitui
Koraaniin
Mutta taiteilija Parviainen
siirsi taivaan paikoilleen
siihen, missä
järki nukkuu ja
ihmisen ikävä
lepäilee
Vanhan hautauskappelin
rododendron ilahtui
ureakylvystä
mutta
taksikuski
suuttui
Punanahkainen purjehtija
kiipesi Lahnaruohontien
neljätoista porrasaskelmaa
ilman
silmälaseja!
Omistettu Timo Niemiselle ja taiteilija
Parviaiselle 3.6.2016
Helsingin Suomalaisen Klubin
veneretkellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti