Onneksi
panin siihen kysymysmerkin! Paha virhe (?) siis tapahtui. Olimme Viljon kanssa
väärässä. Orpo astui Stubbin saappaisiin.
Sorry
siitä!
Vanha slogan ”pulinat pois” heräsi tietysti
eloon. Se on aina ollut uuden johtajan turvapaikka. Haavat nuollaan ja sitten
jatketaan yhdessä.
Tuomo
Lappalaisen ja Hannu Kyyriäisen sinivalkoinen piirros ”Kokoomuksen ideologinen
sukupuu” (Suomen Kuvalehti 23/2016) kertoo suomalaisen oikeiston tarinan
yhdellä silmäyksellä.
Johtopäätös
on selvä. Pulina tulee jatkumaan entiseen malliin!
Ehkä se
on kaikkien suurien puolueiden elinehto.
Vasemmisto
ja oikeisto elävät siitä intohimosta, että niillä on lupa rakastaa toinen
toistaan kuoliaaksi.
Sisäinen
säröily ei ole kuolemaksi, vaikka se tuntuu aika ajoin kiusalliselta tai
näyttää tuhoisalta.
Pitkien
puukkojen yöt kuuluvat demokratiaan. Se on vain hyväksyttävä, vaikka selkään
puukotettujen tuskaiset huudot kaikuisivat vuositolkulla.
Pysähdys
on kauhistus.
Sen
tietävät ja tuntevat ne, jotka valta on kerran sokaissut – niin idässä kuin
lännessäkin!
Oman
kunnian puolustaminen kirveellä (kuten tapahtui Köyliön järven jäällä) on yhtä
paha virhe kuin Litle Boyn
pudottaminen Hiroshimaan.
Sitä
virhettä ei voi korjata määräämällä, että ”pulinat pois”.
On
jaksettava puhua, keskustella ja kuunnella.
Äärilaitojen
tuskaakin on joskus ymmärrettävä – vaikkei siinä tuntuisi olevan järjen
hiventäkään – kuten jalkapallohuliganismissa!
Vive la France!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti