Ranska on nyt marssilla. Koko
kansa liikkuu. Tätä enteilimme jo helmikuussa, kun kaikki taivaan merkit olivat
näkyvillä (ks. 516. En Marche!
170207)
Marssikaamme,
marssikaamme!
kunnes
epäpuhdas veri kastelee peltomme
Nyt puuttuu vain Puolue.
Lähes tyhjästä ilmestynyt kansanliike En Marche!
ei ole mikään puolue vaikka sillä on kaksikymmentämiljoonaaseitsemänsataa
viisikymmentätuhattaseitsemänsataaneljä (20 753 704) kannattajaa.
Eihän
se tosin ole kuin runsas kolmannes koko kansasta, jos kaikki lasketaan mukaan,
mutta melkoinen ruuhka silläkin saataisiin barrikaadeille!
Ja
ääntäkin syntyisi, jos kaikki laulaisivat kurkut suorina Marseljeesia!
Nyt
on jo kuitenkin selvää, että Élysée-palatsi
saa uuden emännän, kun presidentinvaalit ylivoimaisesti voittanut Emmanuel Macron
taluttaa sinne puolisonsa Brigitte Trogneuxin.
Näin
arkkitehti Armand-Claude Molletin suunnittelema ja vuonna 1722 valmistunut
rakennus, jonka Ranskan kuningas Ludvig XV osti myöhemmin rakastajatereelleen
Pompadourin markiisittarelle, saa uuden, modernin vivahteen, jota Eugène
Relacroix’n taulu Vapaus johtaa kansaa
vain hyvin etäisesti muistuttaa.
Mutta
mihin Ranskan uusi presidentti on kansaansa johtamassa? Vapauteenko vai
Vaaraan?
Sitä
me emme vielä tiedä, koska niin moni jätti äänestämättä ja äärioikeiston
populistinen ehdokas Marine le Pen lisäsi rutkasti puolueensa kannatusta.
En Marche!-liikkeellä on edessään valtaisia haasteita, joista pienin ei ole
se, että liikkeen on järjestäydyttävä puolueeksi voidakseen osallistua
vaaleihin ja saadakseen edes yhden kansanedustajan, joka siltä nyt puuttuu
577-jäsenisestä kansalliskokouksesta, joka valitaan kesäkuussa viideksi
vuodeksi.
Ehkä
vaikein asia on välttää vihreiden ja muiden yhdenasian
liikkeiden kohtalo.
Äärioikeistolaisen
populismin houkutus on järkyttävän suuri!
Vestigia terrent.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti