547. Maunu Ladonlukko 170514

Suomalaisen kansanvallan juuret ovat syvällä. Niihin vedettiin ensimmäinen muistoviiva Moran kivillä lähellä vanhaa Uppsalaa vuonna 1275. Silloin  Ruotsin kuningas Maunu Birgerinpoika, jota sittemmin kutsuttiin Maunu Ladonlukoksi, julkaisi Alsnön säännön.

Se merkitsi alkua ehdottoman yksinvallan lakkauttamisella ja avasi portit kansan syville riveille.

Ehti kuitenkin kulua 631 vuotta ennen kuin suomalainen kansanedustaja astui sisään yksikamarisen, vapailla vaaleilla valitun eduskunnan ovista. Silloinkin ylimmän valtiovallan ohjakset olivat vielä Venäjän tsaarin käsissä.

Viime perjantaina klo 21.15 vedettiin Meilahden sairaalassa uusin merkkiviiva siihen muistojen vankkaan puuhun, joka on kasvanut suomalaisen parlamentarismin juurien varaan.

Ei ole tarkkaa tietoa siitä, nousiko Maunu Ladonlukko Morassa laakealle keskuskivelle vannomaan kuninkaanvalansa, mutta se tiedetään, että Ruotsin kuninkaana hän määräsi Mälarin saarella antamassaan Alsnön asetuksessa, että tavalliselle kansalaisellekin (mikä tarkoitti talonpoikaa) avautui mahdollisuus irtaantua veronmaksuvelvollisuudesta, jos hän sitoutui kuninkaan joukoissa ratsupalvelukseen.

Olihan se tietysti aika kaukana nykyaikaisen demokratian ihanteista, mutta raotti kuitenkin ovea jonkinlaiselle vapaudelle ja tasa-arvolle.

Tuskin silloin edes aavistettiin, että samalla raivattiin Pohjolassakin  tietä järkyttävän suurille mullistuksille – kuten uskonpuhdistukselle ja Ranskan suurelle vallankumoukselle.

Eikä se tietenkään maapallolta sotimista lopettanut. Päinvastoin. Uskonsodat ja riidat maailmanvalloituksesta olivat vielä edessä.

Askel Maunu Ladonlukosta (1290) Mauno Koivistoon (2017) on pitkä.

Aika hämärtää arvioita.

Ensimmäisen muistoviivan kohdalle, Moran kiville, on vaikea ajatellakaan niitä sanoja, joita presidentti Sauli Niinistö käytti muistopuheestaan:

Koivisto oli vannoutunut demokraatti ja parlamentaarisen politiikan kannattaja.

Eikä ole helppoa myöskään ajatella, että Maunu Ladonlukon sotainen tie valtaan olisi toiminut minkäänlaisena esikuvana fundeeravalle  Mauno Koivistolle.

Sen sijaan rauhanomaisen tien etsiminen jätti pysyvän ja kallisarvoisen merkin Mauno Koiviston kohdalle suomalaisen kansanvallan muistopuuhun.