546. Erokirje 170512

The Honorable Henry A. Kissinger. The Secretary of State.

Washington D.C. The White House

August 9, 1974

Dear Mr. Secretary

I hereby resign the Office of President of the Unites States

Sincerely

Richard Nixon

“Nixonin asema muuttui entistä hankalammaksi ja edustajainhuone aloitti viralliset tutkimukset, joiden tarkoituksena oli selvittää oliko presidentti mahdollisesti syyllistynyt virkarikokseen. 27. heinäkuuta komitea päätyi suosittelemaan äänin 27–11 ensimmäisen virkasyytteen antamista presidentille rikostutkinnan estämisestä. 29. heinäkuuta suositeltiin toista syytettä vallan väärinkäytöstä ja 30. heinäkuuta annettiin kolmas suositus kongressin halveksunnasta.”

”Nauhalla Nixon ja Haldeman suunnittelivat tutkimusten jarruttamista tekaistujen väitteiden avulla, joiden mukaan kansallinen turvallisuus olisi vaarassa. Tätä nauhaa kutsuttiin ’savuavaksi aseeksi’, ja viimeisetkin Nixonin puolestapuhujat hylkäsivät hänet. Kymmenen kongressin jäsentä ilmoitti äänestävänsä nyt viraltapanon puolesta, kun äänestys tulisi koko edustajainhuoneen käsittelyyn. Nixonin tuki senaatissa oli yhtä huono. - Johtavat republikaanisenaattorit kertoivat Nixonille, että tämän tuomitsemiseen riittävä äänimäärä oli olemassa. Niinpä presidentti ilmoitti koko Yhdysvallat kattaneessa televisiolähetyksessä, että hän eroaa virastaan 9. elokuuta alkaen. - Nixonia ei koskaan tuomittu ja virkarikosprosessi jäi myös kesken, sillä ero teki näistä oikeustoimista merkityksettömiä.”

(Tämä on ote päiväkirjastani, jossa on selvitys Watergate-skandaalista. Se oli tietovuoto, poliittinen skandaali ja perustuslaillinen kriisi Yhdysvalloissa vuosina 1972-1974. Se johti presidentti Richard Nixonin eroon.)

Ero on vaikea asia. Henkilökohtaisesti.

Protestantti presidentti pyysi juutalaista neuvonantajaansa (Henry Kissingeriä) rukoilemaan hänen kanssaan. Ja niin he polvistuivat lattialle. Nixon itki. (Toimittaja Pekka Vahvanen artikkelissa ”Nixon – oliko hylkiö sittenkin suurmies?” Helsingin Sanomissa 3.8.2014)

Nyt pohditaan ihan vakavissaan, onko Yhdysvalloissa alullaan uusi Watergate, kun presidentti järjestelee avustajakuntaansa kuin elefantti posliinikaupassa.

Sirpaleita lentelee. Sapet kiehuvat. Monella on suru silmässä. Ehkä pelkokin. Jotkut juhlivat ja iloitsevat.

Viimeisimpänä kohteena on keskusrikospoliisi FBI, jonka pääjohtaja James Comey sai salamapotkut.

Erokirjeen sananmuoto:

“Olen saanut liitteenä olevat kirjeet Yhdysvaltain oikeusministeriltä ja varaoikeusministeriltä, joissa kehotetaan erottamaan sinut johtajan tehtävistä FBI:ssa. Olen hyväksynyt heidän suosituksensa ja sinut irtisanotaan ja poistetaan virasta välittömästi.”

Sillä lailla.

Ei siinä polvirukouksetkaan olisi auttaneet, kun Valkoinen talo jyrähti.

Viljo Vähänen katsoi kuitenkin asiakseen hieman epäröidä.

“Vertailu Watergate-skandaaliin on toistaiseksi epämääräistä ja hapuilevaa. Tapaukset ovat sekä ajallisesti että sisällöltään kovin erilaiset. Yhteisiä piirteitäkin on kyllä olemassa. Molemmathan liittyvät presidentinvaalitaisteluihin ja presidentin henkilökohtaiseen toimenpiteisiin niissä. Molemmissa leimataan syntipukiksi sama puolue. Molemmissa etsitään riippumatonta tuomaria joka voisi selvittää asiallisesti ja yksityiskohtaisesti presidentin osuuden.”

“Mutta nyt kysymys on jostakin suuremmasta ja merkittävämmästä ongelmasta – koko poliittisen järjestelmän uskottavuudesta.”

“Tähän asiaan kiinnitti huomionsa jo varhaisessa vaiheessa suomalainen oikeustieteilijä, Martti Koskenniemi, joka toimii vierailevana professorina New Yorkin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.”

“Jo helmikuussa hän näki, että presidentti Donald Trump ’on oikeasti uhka Yhdysvaltain demokratialle, siitä ei ole mitään epäilystä. Sen suuruutta ei vielä tiedetä. Pitää muistaa, että olemme tilanteessa jossa aikaisemmin ei olla oltu, eikä tiedetä miten se tulee kehittymään. Mutta uskon että tässä ollaan menossa kohti perustuslaillista kriisiä.’

Viljo Vähänen ei ryhtynyt arvioimaan, missä suuruusvaiheessa nykyinen kriisi on, mutta totesi vain (kun olimme paalaamassa kirkkaassa aamuauringossa Ryssän kärjestä), että Yhdysvaltojen oikeusministerin ja varaoikeusministerin esiintyminen presidentin syväkurkkuina muistuttaa Watergate-skandaalista ja viittaa vahvasti siihen, että nyt on astuttu uuteen, vaaralliseen vaiheeseen, joka johtaa automaattisesti perustuslailliseen kriisiin.

“Ehkä edessä on vielä monta soutamis- ja huopausvaihetta, mutta suunta on – valitettavasti – selvä. Kohti suurta skandaalia ollaan menossa!”