Arktinen on noussut kuin elokuun kuu möllöttämään maailmanpolitiikan
taivaalle. Kevään kirkkaudessa sitä ei pohjoisella taivaalla juurikaan näy,
mutta annas olla, kun illat pimenevät ja syksy saapuu. Silloin se ottaa iltataivaan
haltuunsa.
Suomi on nyt toistamiseen Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa. Me olemme
johtamassa kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua arktisella alueella. Me
olemme ratkaisemassa alueen hallitusten ja ihmisten kohtaamia ongelmia ja
haasteita.
Se vaatii tietoa. Se vaatii kärsivällisyyttä. Se vaatii harjoittelua.
Kuinka tähän tehtävään kuuluvat sotaharjoitukset tai kuten hienommin sanotaan
lentotoimintaharjoitukset, jotka tuovat pohjoiselle taivaalle 100
sotilaskonetta, kuten aamun uutiset kertovat?
Vai oliko pelkkä sattuma, että samaan aikaan, kun Suomi aloitti puheenjohtajan
tehtävät Arktisessa neuvostossa, Rovaniemen taivaalle nousi Yhdysvaltain
tunnetuimpiin ja luotettavimpiin sotakoneisiin kuuluva, jättiläismäinen Boeing
B 52 Stratfortess pommikone?
Eikö maailma ole tällä hetkellä jo tupaten täynnä jännitystä ja pelkoa,
kun massiiviset lentotukialukset ovat iskuetäisyydellä Välimerellä ja
Kauko-Idässä ja kun Manchesterin tapaiset, raukkamaiset terrori-iskut ja
Syyrian sodan tapaiset hirmuteot täyttävät päivittäin televisioruudut?
Miksi juuri nyt Arctic Challenge Exercise?
Viljo Vähänen, kertaalleen kuollut mies, meni hiljaiseksi näiden
kysymysten edessä, kun lähestyimme kirkkaassa aamuauringossa jälleen
Ryssänkärkeä.
”Eivät ne oikein mahdu saman otsikon alle, vaikka niiden ylle
haluttaisiin pukea YK:n peruskirjan mukainen juhla-asu ja vaikka sanottaisiin,
että molempien päämääränä on rauhan turvaaminen maapallolla.”
”Sotilaat ja pasifistit eivät mahdu samaan ruokapöytään.”
”Siinä syntyy ehkä kohteliasta, jopa sivistynyttä, sananvaihtoa, mutta
keskustelu reaalipolitiikasta on mahdotonta. Tuli ja vesi eivät elä samassa
astissa!”
”Kylmä sota oli poikkeustapaus. Hiroshima ja Nagasagi toivat hetkeksi
järjen maailmanpolitiikkaan. Näin ei voi jatkua! Monen vaarallisen vaiheen
jälkeen päädyttiin jonkinlaiseen tasapainoon.”
”Mutta nyt tilanne on palaamassa entiselleen. Asevarustelu ja
aseistuksella rehvastelu ovat jälleen voimissaan.”
Tässä aamu-uutisten ydin.
Monikansalliseen
lentoharjoitukseen osallistuu henkilöstöä ja koneita Yhdysvaltain,
Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Espanjan, Sveitsin, Alankomaiden, Belgian ja
Kanadan asevoimista. Hävittäjien lisäksi harjoituksessa käytetään
ilmatankkauskoneita, pelastushelikoptereita, Naton valvonta- ja
taistelunjohtokoneita sekä ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen B-52 pommikone.
”Venäjä kuuluu Ottawan julistuksella vuonna 1996 perustettuun
Arktiseen neuvostoon. Se on jo kertaalleen ehtinyt olla neuvoston
puheenjohtajanakin.”
”Mutta arktiseen haasteeseen se ei ole tuonut sotakoneistoaan
näytille.”
”Eikä pyyntöä taidettu edes esittääkään!”
”Päinvastoin. Nyt epäillään, että sotaharjoitus saattaa ärsyttää
Venäjää ja että se taas voi puolestaan johtaa asevarustelun kiihtymiseen.”
TAUKO
Niin on jos siltä
näyttää.
Tasavallan presidentti Urho Kekkosen naisfiguuri sai nimensä Luigi Pirandellon
vuonna 1917 valmistuneesta näytelmästä. Presidentin mukaan sen tarkoituksena
oli kirvoittaa tyytymättömän Suomen kansa ”mielet hymyyn”.
”Pelkään pahoin”, Viljo Vähänen jatkoi, ”että Arctic Challenge Exercise näyttää Venäjän silmissä provokaatiolta.”
”Onko niin, sen saattavat näyttää jo lähikuukaudet.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti