Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin
viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän
tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä
sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. (Suomen perustuslaki 124 § Hallintotehtävän
antaminen muulle kuin viranomaiselle)
Miten
poliittinen tahtotila syntyy? Onko laki niin kuin sitä luetaan? Onko eduskunnan perustuslakivaliokunta
poliittinen elin? Saako perustuslakia tulkita? Kuka tulkitsee? Milloin? Missä
asiassa?
Ilma on
sakeana kysymyksistä. Vastaukset harhailevat sekamelskassa.
Selityksiäkin
löytyy.
Tärkeää on muistaa
se yksinkertainen asia, että lakiteksti on ”vain” teksti. Teksti saa nimittäin
säädöksen aseman sosiaalisesti tiedostetun, institutionaalisen hyväksynnän
kautta. Lain voima ei suinkaan synny epäselvyydestä, vaan yksinkertaisesti
siitä, että tietyt tahot määräävät tietyt tekstit säädöksiksi
yhteiskuntajärjestyksen osoittamalla tavalla. Samalla tavalla
sopimuksenvaraisesti voimme päättää myös siitä, ettemme hyväksy löysää
lakitekstiä. (Matti
Räsänen 22.10.2008 Virallisessa lehdessä)
”Tietyillä tahoilla” tarkoitetaan hallitusta ja oppositiota sekä niitä
asiantuntijoita, joita hallitus ja oppositio kuuntelevat säätäessään lakeja ja
tulkitessaan voimassa olevia lakeja.
Perustuslakivaliokunnassa juoksevat valtiosääntöoppineet aukaisemassa
tulkintasolmuja ja selvittämässä kansanedustajille, mistä kulloinkin on
kysymys.
Tällä kertaa (sote-uudistuksessa) heidänkin
viestinsä on hämärä:
Politiikan teko on muuttunut lobbareiden ja viestintätoimistojen
temmellyskentäksi (ks. Merja Niilolan artikkeli, ”Historian suurin
yksityistämishanke piilotettiin sote-valinnanvapauden kaapuun”, jossa hän
haastatteli valtiosääntöoppineita Kaarlo Tuoria, Veli-Pekka Viljasta ja Juha
Lavapuroa)
Viljo Vähäsellä oli
tähän oma selityksensä:
”Vaikka eduskunnan
perustuslakivaliokunnalla on erityistehtävänä valvoa lakiehdotusten
perustuslainmukaisuutta, se on kokoonpanoltaan aivan yhtä poliittinen kuin
kaikki muutkin valiokunnat. Poliittinen
tahtotila syntyy siellä eduskuntavaalien ja hallitusratkaisun seurauksena.
Se näkyy sekä valiokunnan kokoonpanossa että sen päätöksissä. Eikä siinä ole
mitään epäselvyyttä.”
”Sote-keskustelun
kärjekkyys ja sekavuus on seurausta hallitusratkaisusta, jossa koko vasemmisto
jätettiin hallitusvastuun ulkopuolelle. Perustuslaillisten jytky antoi harhaanjohtavan kuvan eduskunnan todellisista
valtasuhteista. Sehän nähtiin Jyväskylän puoluekokouksessa. Mutta se on vaivannut
jo alun perin Sipilän hallituksen toimintaa ja päätöksentekoa siitä lähtien,
kun hallitus alkoi suunnitella yhteiskuntasopimusta
siihen saakka, kun päädyttiin kilpailukykysopimukseen.
Tosiasiallinen luottamus hallitukseen on heikentynyt kaiken aikaa huolimatta
siitä, että se on saanut äänestyksissä eduskunnalta luottamuslauseita.”
Seurasimme nykyisen poliittisen tahtotilan syntymistä tässä
blogissa Bjälbon uutisissa 2.8.2015 –
15.6.2016 välisenä aikana lähtien poliittisesta
ekumeniasta ja päätyen kiky-sopimuksen
allekirjoitustilaisuuteen Bjälbossa.
Päätimme Viljon
kanssa helpottaa (mahdollisten) lukijoittemme vaivannäköä ja kokosimme
Bjälbon-uutiset yhdeksi tiedostoksi, jonka esitämme nyt tässä postauksessa.
Kiinnitämme huomiota
erityisesti postaukseen nro 439 (160312), jossa viitataan Faustin sopimukseen paholaisen kanssa.
Onkohan sielun
lunastamisen hetki jo lähestymässä?
LIITE
Bjälbon uutiset 170630
389.
Poliittista ekumeniaa Bjälbossa 150802
Arkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen
(1833-1903) kesähuvila Bjälbo on tänään alkavan ylimmäispapillisen konsiilin
näyttämönä. Paikan historialliset puitteet antavat dramaattisen värin
tapahtumalle. Ehtihän kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov (1839-1904) pitämään
taloa virka-asuntonaan hetken aikaa ennen kuin Eugen Schauman (1875-1904) ampui
hänet 16. kesäkuuta 1904 senaatin toisen kerroksen portaikossa vastalauseeksi
venäläistämispolitiikalle.
Tällä kertaa kokouksella ei kuitenkaan ole
mitään tekemistä kristillisen ekumenian tai uskontodialogin kanssa, vaan
agendalla on pelkästään maallisia asioita.
Silti tapahtumalla on korkeakirkollisia,
teologisia piirteitä. Se muistuttaa ensimmäisten kristillisen vuosisatojen
ekumeenisia kirkolliskokouksia, joissa määriteltiin uskontunnustusten sanamuotoja
ja kolminaisuusopin sisältöjä.
Ekumeniahan
tarkoittaa eri kristillisten kirkkojen ja tunnustuskuntien yhteistyötä ja
pyrkimyksiä läheisempään yhteyteen.
Sana juontuu kreikan kielen sanasta oikos, mikä tarkoittaa taloa. Tässä tapauksessa se voisi siis tarkoittaa
pääministerin virkataloa, Kesärantaa.
Konsiilin tarkoituksena ei ole tietenkään
puuttua talon rakenteisiin tai arkkitehtuuriin, joita on vuosien kuluessa usein
korjailtu, vaan pääministeri on kutsunut sinne Elinkeinoelämän
Keskusliiton, Kuntatyönantajien, SAK:n, STTK:n ja Akavan johtajat kuulemaan,
millaisilla ehdoilla maan hallitus on valmis tekemään heidän kanssaan yhteiskuntasopimuksen.
Sen on määrä astua voimaan vuonna
2016. Neuvonpidolle on siis varattu ruhtinaallisesti aikaa.
Ehkäpä tapahtumaa tullaan joskus
kutsumaan Ensimmäiseksi Kesärannaksi vähän
samaan tapaan kuin Konstantinopolin ensimmäistä kirkolliskokousta, joka
pidettiin nykyisessä Istanbulissa jo vuonna 381 eli paljon ennen kuin maailman
nykyisistä valtarakenteista oli edes aavistuksenomaistakaan tietoa.
Puitteetkin ovat vain tällä kertaa
hieman vaatimattomammat kuin aikoinaan Istanbulissa, ja onhan maailma ehtinyt
moneen kertaan täydellisesti mullistuakin menneiden vuosien aikana.
Poliittinen ekumenia on kuitenkin
suomalaisissakin raameissa ja tällä vuosituhannella iso asia!
Sen tarkoituksena on kartoittaa
valtiolaivan kulkureitti moneksi vuodeksi eteenpäin.
Paikalle on kutsuttu myös
selvitysmies, palopäällikkö siltä
varalta, että päreet alkaisivat neuvottelijoiden kainaloissa palaa liian
herkästi ja että kaikki ketunhännät
nostettaisiin pöydälle ennen kuin sopimuksen sananmuodoista ja oppiriidoista
lopullisesti päätettäisiin.
Poliittinen ekumenia rakentuu kolmikannan varaan.
Yhteiskuntasopimuksesta päättävät (1) valtiovalta (hallitus ja eduskunta), (2)
työnantajat ja (3) työntekijät.
Rakennelmassa on samantapainen valuvika kuin
kristillisessä ekumeniassakin.
Siitä puuttuu kaikkien osapuolten hyväksymä auktoriteetti, vaikka kaikki osapuolet
tietävät kyllä, että sellainen on (ainakin teoriassa) olemassa.
Kristillisessä ekumeniassa tämä ilmenee Raamatusta, sen ylimmäispapillisessa
rukouksessa: Minä rukoilen, että he kaikki
olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee
heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen
minut.
Poliittisessa
ekumeniassa sitä vastaa Perustuslaki,
jonka mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu
kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta.
Kristillisen ekumeenisen liikkeen vaikeimpana
ongelmana on paavin asema auktoriteettina,
mikä ilmenee ristiriitoina katolis-ortodoksisen ja protestanttisten kirkkojen
välillä, mutta myös eksklusiivisuus.
Se sulkee pois muut uskontokunnat ja uskonnolliset liikkeet sekä uskonnottomat
tai asettaa ne vain uskontodialogin kategoriaan.
Poliittisen ekumenian ongelmana eduskunnan
asemaa koskeva epämääräisyys. Kuinka
hallitus voi olla neuvotteluosapuoli, kun sen tulee aina nauttia eduskunnan
luottamusta ja sillä on siten kaiken aikaa korkein valta, auktoriteetti,
käytössään!
Kristillisessä ekumeniassa vain Jumala voi
esittää uhkavaatimuksia (jos ette tee
tätä, siitä seuraa tämä).
Poliittisessa ekumeniassa uhkavaatimuksen
käyttö katkaisee neuvotteluprosessin (uhkavaatimuksen edessä ei neuvotella).
Kesärannassa juuri tässä on suurin ongelma.
Millä perusteella hallitus on esittänyt
uhkavaatimuksen? (Jos sopimusta ei synny, hallitus tekee 1,5 miljardin
lisäsäästöt ja veronkorotukset)
Se kynnys olisi ensimmäiseksi purettava.
On myös väitetty, että kolmikanta on
”eettisesti kestämätön ja kansanvallan vastainen yhteiskunnan vahvimpien
etukoneisto” (On aika hyvästellä kolmikanta. Hiilamo ja Soininvaara 14.4.2011)
ja että Ensimmäinen Kesäranta onkin
vain savijaloilla seisova jättiläinen eli valtakoneisto, jollaiseksi aikoinaan
Neuvostoliitto miellettiin.
Tämän väitteen kumoaminen saattaa osoittautua palopäälliköllekin ylivoimaiseksi, koska
siinä tulessa liehuu liian monta ketunhäntää.
Panen tämän postauksen joka tapauksessa liikenteeseen
ennen kuin kuuntelen uutisia Bjälbosta.
390.
Uutisia Bjälbon konsiilista I 150806
(1)
Koollekutsuja esitti ylimmäispapillisesti ehdotuksensa sopimuksen osapuolille (jollaisen hän totesi itsekin
olevansa). Ehdotus ei aiheuttanut hämminkiä konsiiliin kokoontuneiden piispojen piirissä ja se
annettiin heti tiedoksi kaikelle kansalle.
(2)
Palopäällikkö määrättiin johtamaan alustavia neuvotteluja määräajaksi, joka
umpeutuu 21.8.2015.
(3)
Neuvotteluissa tulee selventää sopimuksen täsmälliset tavoitteet ottaen
huomioon ne reunaehdot, jotka koollekutsuja on asettanut. Laskelmat
toimenpiteiden vaikutuksista tavoitteisiin laaditaan yhteisyössä ja
yhteisymmärryksessä osapuolten kesken sen mittauskaavan mukaisesti, josta
neuvotteluissa sovitaan.
(4) Neuvottelussa
määrätään prosessi 22.8.2015 – 31.1.2017 väliseksi ajaksi sekä asialista, josta
käyvät ilmi käytännölliset keinot tavoitteen saavuttamiseksi mukaan lukien
täsmällinen aikataulu ja välitavoitteet.
(5)
Mikäli alustavissa neuvotteluissa päästään määräajan kuluessa yksimielisyyteen
taikka tulokseen, jonka voidaan tulkita kuvaavan riittävää yksimielisyyttä,
varsinaiset sopimusneuvottelut aloitetaan välittömästi. Mikäli näin ei tapahdu,
prosessi ei käynnisty laisinkaan.
(6)
Kokoonkutsuja ilmoitti tilaisuuden päätteeksi, että mikäli varsinaisissa
neuvottelussa sovitut toimenpiteet ovat mitattavissa maaliskuussa 2017 ja ne
ovat riittävät, hän tulee ilmoittamaan, että ehdollisista toimenpiteistä
luovutaan.
(7)
Piispat vetäytyivät selostamaan konsiilin tuloksia omille uskotuilleen eikä
konsiili asettanut heille rajoituksia tai ohjeita koskien julkisuudessa
käytävää keskustelua.
(8)
Tavallisesti luotettavista lähteistä saatettiin konsiilin tietoon, että
piispojen piirissä vallitsee jyrkkiä näkemyseroja neuvottelun lähtökohdista,
neuvottelun tavoitteista, jopa toivotun tuloksen nimestä. Kokoonkutsuja totesi
tilaisuuden jälkeen olevansa asiasta hyvin tietoinen ja että juuri sen vuoksi
palopäällikköä tarvittiin jo tässä vaiheessa.
396.
Uutisia Bjäbon konsiilista II 150819
(1)
Jännitys kasvaa. Määräaika (21.8.2015) on kulumassa umpeen. Hermopeli kiristyy.
Kämmenet hikoavat. Hiusrajassakin tuntuu kostealta. Piispat ovat hiomassa
vastauksiaan omiensa kanssa. Kokoonkutsujalla on kädet täynnä muita hommia.
Puhutaan kansainvaelluksesta ja muista kauheuksista. Valtakunnan rahakirstu
tyhjenee huolestuttavalla vauhdilla. Media rynkyttelee ovella. Nyt on tehty
kaikki mahdolliset virheet. Ei ole luottamusta eikä kriisitietoisuutta.
Huonolta näyttää. Eduista ei haluta luopua eikä numeroista puhua. Tällä ei lama
poistu mihinkään. On tehtävä yritysloikka näpertelyn sijasta. Tämä viittaa
väljähtyneeseen saamattomuuteen. Surkeus vain jatkuu ja syvenee.
(2)
Kokoonkutsuja muistelee vanhoja, neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia,
jolloin hänen edeltäjänsä oli samassa jamassa. Silloin ajettiin karikolle,
mutta siitä selvittiin eikä laiva uponnut. Nyt näyttää pahemmalta.
(3)
Silloin erään piispan neuvonantaja, joka oli disputeerannut asiasta, vuodatti
krokodiilin kyyneleitä parlamentin käytävillä, mutta ei se mitään auttanut.
Taisi vain pahentaa tilannetta.
(4)
Palopäällikkö odottaa tornissaan, että pääsisi varsinaisiin töihin –
sammuttamaan päreitä piispojen kainaloista. Joka ikkunasta nousee erivärisiä
savuja. Tehtävä vaikuttaa toivottomalta.
(5)
Kotimaiset ja kansainväliset huippuauguurit ihmettelevät, kuinka tämä on
mahdollista, kun kaikki merkit ovat osoittaneet, ettei mitään hätää pitäisi
olla. Maa on täynnä älykköjä. Isoja viisaita. Yleviä neuvoja satelee.
Työmarkkinoita pitäisi uudistaa ja nuorista pitäisi huolehtia. Tattista vaan.
(6) Kun
konsiili perjantaina kokoontuu täydessä vahvuudessaan ja piispat kertovat
Kokoonkutsujalle, tulevatko he mukaan talkoisiin, solmun on pakko aueta
jollakin tavalla. Mutta kuka uskaltaa avata Gordionin
solmun? Kenellä on tarpeeksi vahva miekka? Eivätkö jäljet pelota?
Aleksanteri Suurihan kuoli sen vuoksi, että hän käytti väkivaltaa köyhän
talonpojan solmun aukaisemisessa. Kukapa uhmaisi kuolemaa!
(7) Vai
pannaanko solmu kiehumaan siihen sappiliemeen, jonka piispat oksentavat
kattilan pohjalle siinä toivossa, että se höltyisi hieman tai laukeaisi ehkä
itsestään?
(8) Via dolorosa. Kaikki on pelkkää tuskaa.
Joku sanoi, että yhteiskuntasopimus on yhtä tuskaa. Hän on ilmeisesti oikeassa.
Mutta eikö ylpeys käykin lankeemuksen edellä? Hullu mies Huttisista syö enemmän
kuin tienaa. Eikö tuskien taival ole silloin oikeudenmukainen rangaistus!
(9)
Kaikkien on tingittävä. Näinhän se on. Tai ainakin pitäisi olla. Mutta aina on
niitä, jotka yksien mielestä pääsevät kuin koira veräjästä ja toisien mielestä
juuri se tekee elämästä jännittävän ja oikeamielisen. Vapaus on kunnia-asia!
Sitä ei saa millään tekosyyllä rajoittaa! Saa lähteä vaikka Portugaliin, jos
oma kravattisolmu tuntuu kotimaassa liian kireältä.
(10)
Konsensus on kova sana. Liian kova? Määritelmän mukaan se on
päätöksentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan
lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien
vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, jolloin saadaan paras
mahdollinen lopputulos.
(11)
Palopäällikölle riittää hommia. Hän ei tietenkään voi hyväksyä sitä, että
Kokoonkutsuja avaa solmun miekallaan. Tai edes uhkaa sellaisella katalalla
tempulla.
397.
Uutisia Bjälbon konsiilista III 150824
(1)
Mikään ei auttanut. Kokoonkutsuja jätettiin yksin. Hänen suuri unelmansa
romahti. Sopua ei syntynyt. Palopäällikkökin oli kutsuttu turhaan paikalle.
Piispat poistuivat konsiilista savuavat rukousrullat kainaloissaan.
(2)
Illan hämärtyessä kuultiin, kuinka Isä
Don huhuili vielä sopimuksen perään ja toivoi, että lisää arvovaltaa olisi
kutsuttu paikalle, mutta hänen äänelleen kävi samalla tavalla kuin hukkuvalle.
Erämaa nielaisi sen.
(3)
Kaikki osapuolet pettyivät. Mutta. Hämmästyttävää kyllä. Eivät syytelleet
toisiaan, vaan nielivät katkeruutensa. Kohteliaasti.
(4)
Auguuritkin olivat hiljaa. Ainakin hetken aikaa.
(5)
Bjälbon ovet eivät paukkuneet kiukkuisesti, vaan piispat poistuivat paikalta
arvokkaasti. Mutta nyrkit puristuivat taskuissa. ”Tämä ei tähän jää!”
(6) Eikä
jäänyt. Sillä heti, kun hämärä oli laskeutunut ja uusi aamu alkoi sarastaa,
päivänvaloon pulpahti Suunnitelma B +
Selitys. ”Ainahan pitää olla B-suunnitelma, siltä varalta, että
A-suunnitelma ajaa karille”. Se tiedetään maailman historian kaikilta
taistelutantereilta! Sota on sellaista. Ei se voi olla yhdestä pultista tai
akselista kiinni. Yksi taistelu voidaan hävitä, ja toinenkin. Vielä kolmaskin.
Mutta sota jatkuu.
(7)
Bjälbon konsiilista jäi ruma varjo, vaikka se itse oli niin kaunis. Kuin Unelma tai Unikuva. Kerrankin kaikki paikalla. Jälleen kerran lupaus ikuisesta rauhasta. Se oli kuin elokuun
päivä vuonna 1945. Täynnä toivoa. Täynnä uskoa. Siitä tuli tänään kuluneeksi
tasan 70 vuotta.
(8)
Elämä opettaa varovaiseksi. Vahinko ei tule kello kaulassa. Ei murhekaan.
(9) Ilo
ei pidä suurta meteliä itsestään etukäteen. Mutta se tulee. Varmasti.
401. Uutisia
Bjälbon konsiilista IV 150917
(1) Suomen valtio on
velkaantunut melkein miljoona euroa tunnissa seitsemän vuotta – yötä päivää -
pyhää arkea. Joko te ymmärrätte? Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin
tienaa. Näin emme voi jatkaa.
(2) Yritin tosissani. Neuvottelujen
kariutuminen oli suuri pettymys. Silloin minulle selvisi, että teidän
keskuudessanne todellista valmiutta yhdessä sopimiseen ei ole. Te ette
halunneet pidentää päivittäistä työaikaanne edes kolmella minuutilla. Saisitte
hävetä. Ja nyt te tulette huutamaan täyttä kurkkua, isolla joukolla
Rautatientorille. Saisitte hävetä. Hävetä!
(3) Koollekutsuja oli vihainen. Mutta
se ei näkynyt hänen silmistään. Lupaan, että pyrin edelleenkin toteuttamaan
uudistuksia niin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kuin mahdollista.
(4) Piispat katsoivat varpaitaan. He
muistivat, kuinka kuukausi sitten nyrkit olivat puristuneet heidän taskuissaan,
kun he olivat mutisseet Bjölbon portilla, että ”tämä ei tähän jää”. Eikä
jäänyt. Totisesti. Kapinan liekit leimahtivat heti. Nyt näytetään, ettei meidän
oikeuksiamme noin vain loukata. Meitä ei pueta pakkopaitaan. Sehän pannaan vain
hullujen päälle, eikä me mitään hulluja olla. Meillä on oma, pyhä vapautemme.
Sopimusvapaus. Siihen ei kukaan saa kajota. Ei Bjälbossa eikä Mäntyniemessä.
(5) Koollekutsuja näki, kuinka suuri
joukko piispojen alamaisia, tuttavia ja ystäviä oli marssinut sisään
Mäntyniemen portista. Hän tiesi, että heidän joukossaan oli monia, jotka
muistivat kaihoisasti taikka pelonsekaisin tuntein Tamminiemeä. Sieltä oli
monta kertaa kuultu viimeinen sana. Mutta
eikö sana enää kuulunut? Keneen tässä pitäisi luottaa? Keneen turvautua, kun
hätä on näin suuri?
(6) Haluan korostaa, etteivät paketin
yksityiskohdat ole minulle arvovaltakysymyksiä. Ne ovat välttämättömyyksiä.
Näin on pakko tehdä, koska jokainen järjissään oleva ihminen ymmärtää, että
velaksi eläminen on nyt lopetettava.
(7) Tunsin tarvetta puhua teille
suoraan. Ohi piispojen, jotka tuottivat minulle suurta surua. Koin
velvollisuudekseni ottaa tällaisen uuden viestintätavan käyttööni. Onneksi
meillä on kansanradio, yleisradio. Sen ääni kuuluu vielä katujen kohinan
ylitse, mutta ymmärtäkää. Dialogia ei saa katkaista. Tänään puhuin minä.
Perjantaina puhuvat kadut. Se on nykyaikaa … tai oikeastaan hyvin vanhaa ja
myös vaarallista aikaa. Diktaattorit ovat aina halunneet hallita massoja.
Kiihottaa niitä. Villitä niitä. Käyttää niitä hyväkseen. Minusta tuntuu
oudolta, että piispat ovat marssittaneet
kannattajansa kaduille. Että on synnytetty väenväkisin suuri sanasota. Eivätkö
vanhat sotaratsut, vasemmisto ja oikeisto, muista, minkälaista jälkeä siitä on
kautta maailman historian syntynyt?
(8) Bjälbon konsiilin ovi on vielä
raollaan. Piispat joutuvat syömään pienillä lusikoilla sitä kitkerää keittoa,
jonka he itse keittivät kieltäytymällä Koollekutsujan tarjouksesta. Me olemme aina valmiita neuvottelemaan kuulosta
nyt falskilta, kun Koollekutsuja on näyttänyt omat korttinsa. Eivätkä ne
tulleet yhdellekään piispoista yllätyksenä. Pokerissa sitä kutsutaan
näytönhetkeksi. On maksun aika. Uusi jako new
deal on aina mahdollista. Teoriassa.
402. Uutisia
Bjälbon konsiilista V 150919
(1) Koollekutsuja antoi piispoille lisäaikaa.
Viisas teko, mutta tuskinpa nämä sen merkitystä tajuavat. Oma napa on
kiinnostavampi. Paluu vanhaan tuntuu turvallisemmalta. Pienikin tinkiminen
saavutetuista eduista, siis vallasta, on mahdotonta. Siinä raksuttaa nyt uusi
aikapommi. Yleislakko. Sitähän harjoiteltiin jo perjantaina.
(2) Avuksi tulivat pakolaiset. Onneksi? Tuskinpa.
Susi sutta jahtaa. Iso karhu odottaa.
(3) Konsiilin seinät alkavat yhä selvemmin tuntua
liian ahtailta. Rakennevika, johon viittasimme jo varhaisessa vaiheessa,
pakottaa epäilemään, että konsiilin sisäinen roolijako on sekaisin. Perinteinen
vallanjako (lainsäädäntö, toimeenpano, tuomio) ei toimi. Ei ole toiminut
vuosikymmeniin! Neljäskin valtiomahti, media, on eksyksissä. Piispat elävät
harhaluulon vallassa. Rukoilevat omia jumaliaan. Polvet ja rystyset verillä.
(4) Armoa ei anneta. Eikä pyydetä. Siihen piispat
ovat tottuneet. Se näkyi ja kuului Rautatietorilla.
(5) Pressiklubin Moraalinvartijan FB-irvailu osui
kodalleen. Olen teitä kaikkia parempi
ihminen. Juuri tätähän jokainen piispa on omilleen saarnannut. Uskokaa.
Uskokaa. Vain minulla on avain Taivaan porttiin!
(6) Odottavan aika on pitkä. Syyskuu loppuu niin
hitaasti. Viime hetkellä tunnitkin kasaantuvat päällekkäin. Mutta. Aikaa ei voi
pysäyttää, vaikka kellon viisareita siirretäisiin. Hetki lyö. Piispat tietävät
sen.
(7) Koollekutsuja odottaa. Kärsivällisesti. Mutta
hän kyllä muistaa Eino Leinon runosta Virta
venhettä vie kohtalokkaat sanat: Yksi
syntyy riemuun, ja toinen murheeseen, ja kullakin on kellonsa pohjass’ sydämen;
kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.
(8) Konsiilin ovi on edelleen raollaan.
411. Uutisia Bjälbon konsiilista VI 151204
(1) Koollekutsuja
piti ovea raollaan niin pitkään, että sielukin jo alkoi mustua. Piispat
porisivat keskenään. Päät kolisivat. Suut retkottivat avoimia kuin vahan ladon
ovet. Toiveita kuitenkin tirskui pitkin syksyä seinien raoista. Kunnes Juudas
Ikariot ilmestyi varjoista. Ja yö laskeutui.
(2)
Tänään Koollekutsuja päätti sulkea konsiilin
oven lopullisesti. Toimimattomia prototyyppejä ei
julkisteta. Se oli insinöörin kuvakieltä.
(3) Nyt alkavat piispojen
taustajoukot hermostua. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mehän oltiin karvan
päässä ratkaisusta. Jokainen oli valmis tinkimään jostakin. Kuka nyt ottaa
vastuun?
(4) Mieli tekisi antaa syylliselle
sakinhivutusta, mutta Bjälbon perustuslaki kieltää sellaiset typeryydet. Nehän
kuuluvat barbariaan. Eivät sivistyneet ihmiset lyö summamutikassa. On
tiedettävä syyllinen. On tiedettävä motivaatio. On osattava rangaista
kohtuullisesti.
(5) Koollekutsujan käsi ei ole vielä
irronnut konsiilin oven kahvasta,
vaikka mieli vaeltaa jo pahan ja hyvän kyisessä pellossa, jota Kullervokaan ei
olisi uskaltanut kyntää.
(1) Tämä
on vaatinut sitkeyttä. Jääräpäisyyttä. Uskoa. Siis kaikkea hyvää ja
hyödyllistä. Vaikka toivo oli jo haalistunut pelkäksi kalpeudeksi. Se oli kuin
mennen kuun varjo pakkasaamuna.
(2)
Kokoonkutsujan sielustakaan ei valoa ollut välkähtänyt. Se oli mustempi kuin
yö.
(3)
Kaikki muistivat, kuinka edellisellä kerralla, neljännellä yrityksellä, joulun
alla, ovi oli paukahtanut kiinni. Lopullisesti.
(4)
Juudas Iskariot oli sammuttanut viimeisen toivonkipinän. Murskannut sen
kantapäänsä alle. Minä en tule teidän hiekkalaatikollenne. En ikinä. Hän oli
jyrissyt. Se on loppu nyt.
(5)
Piispojen päät kolisivat hetken aikaa toisiaan vasten kuin tyhjät tynnyrit.
Sitten sekin ääni haihtui pois. Katkesi. Hiljaisuus laskeutui.
(6)
Kokoonkutsuja oli voimaton.
(7)
Mutta viides kerta toden sanoo! Vai sanooko? Kuka siihen enää jaksaa uskoa!
(8) Mitä
oli tapahtunut? Kuka oli puhunut? Mistä järjen valo oli sittenkin pilkahtanut?
(9)
Olivatko piispat osoittaneet Koollekutsujalle kaapin paikan? Oliko rakennevika
korjattu? Oliko pakkopaita riisuttu? Tai luvattu riisua?
(10)
Millä ehdolla? Kenen luvalla?
(11)
Tulisiko joku ensi viikolla rippituoliin? Koollekutsuja? Joku piispoista?
Juudas Iskariot?
(12) Vai
polvistuisivatko kaikki yhdessä Pyhän Kolminaisuuden alttarille?
(13)
Rukoilemaan. Kiittämään. Antamaan anteeksi?
(1) Valo välähti pitkän odotuksen jälkeen. Vanhat
avainsanat alkoivat loistaa hämärässä. Työehtosopimus. Kilpailukykysopimus. Kolmikanta.
Selviytymislauseke. Työmarkkinaratkaisu.
(2) Oli joustettu, kiristetty ja väännetty.
Syytelty. Annettu anteeksi. Annettu periksi. Vannottu. Ihan niin kuin vanhaan
hyvään aikaan.
(3) ”Olen vähitellen alkanut ymmärtää teidän
peliänne, teidän pelinne sääntöjä.”
Kokoonkutsuja oli vaivautunut, harmissaan. ”Tiimalasissani on vielä
muutama hiekanjyvänen. Kyllä te sen itsekin näette. Ja tajuatte, että aika on
loppumaisillaan. Älkää kuvitelko, että minä kääntäisin tämän lasin uudelleen
alassuin.”
(4) Piispat nyökyttelivät. Nyt se on alkanut
tajuta, ettei kolmijalkaisella tuolilla voi istua, jos yksi jaloista on
ylipitkä tai veltto kuin lenkkimakkara. Tarvitaan ryhtiä. Solidaarisuutta.
Tasapainoa. He olivat innoissaan, mutta yksikään ei rohjennut korottaa ääntään.
Pelkäsivät, että konsensuksen heikko liekki, joka loisti konsiilin hämärässä,
voisia sammua yhteen ainoaan väärään sanaan.
(5) Kokoonkutsuja katsoi jokaista piispaa
vuorollaan suoraan silmiin. Se ei ollut suden tuijotusta. MUTTA. Jokainen tajusi, että oma lauma on nyt
pidettävä kurissa. Juudas iskarioita ei enää sallittaisi. Uusia
kynnyskysymyksiä ei saanut enää tuoda pöytään. Tässä on nyt pakko pysyä.
(6) Koollekutsuja oli avannut konsiilin ovet ja
ikkunat selkosenselälleen. Katsokaa! Meillä ei ole mitään salattavaa. Kaikki
kortit ovat nyt pöydällä. Näillä pelataan loppuun asti.
(7) Maailmalta kantautui pelonsekaista, yhä vain
kovenevaa jyrinää. Ikään kuin Ukkosen Jumala ajelisi rattaillaan
maailmankaikkeuden muhkuraisilla valtateillä.
(8) Hesarin Ilkka Malmberg oli lukenut Charlie
Hebdonin muistonumeron ”1 an après. L’assasin court toujours” ja eräs vanha
viinimarjaviljelijä ja tanssilavayrittäjä on perustamassa kotikonnuilleen uutta
joukkuetta taistellakseen Pahuutta vastaan.
(9) On aikoihin eletty!
437. Uutisia Bjälbon konsiilista IX 160308
1. Nyrkkitervehdys oli konsiilin Kokoonkutsujan
moka. Suuri virhe. Ylimielinen ele. Hänen johtamansa troikka osoitti koko kansalle,
etteivät he ymmärrä konsiilin henkeä eivätkä sen toimintatapoja. Siihen ei
olisi ollut näissä olosuhteissa varaa.
2. Tässä näkyy nyt jälleen se rakennevika, josta
olemme näissä uutisissa puhuneet jo alusta lähtien. Kokoonkutsuja on liian
suuri. Kolmijalkainen jakkara on pahasti kallellaan. Sitä on vaikea, lähes
mahdotonta saada tasapainoon, jotta sillä voisi turvallisesti istua.
3. Nyt lopputulos alkaa näyttää suurelta farssilta!
4. Aikarajat, joita Kokoonkutsuja on käyttänyt
saarnojensa keppihevosena, ovat murtuneet kerta toisensa jälkeen.
Epistolatekstikin, jota hän aluksi luki suurella innolla, on menettänyt pala
palalta loistoaan eikä sen sisällöstä ole enää jäljellä muuta kuin vaivainen
luuranko. Taivaanrantaan piirretty otsakekin on ollut pakko muuttaa.
5. Piispat kumarsivat kyllä nöyrästi, kun
Kokoonkutsuja päätti jälleen kerran saarnansa, mutta eivät he pystyneet
pitämään lupauksistaan kiinni. Juudas iskariotteja ilmestyi iso lauma nurkan
takaa heti, kun saarna oli päättynyt.
6. Nyt vain odotetaan, milloin Kokoonkutsuja panee
toimeen syksyisen uhkauksensa ja lähtee Korkean Tornin luokse ilmoittamaan,
että aika on kypsä.
7. Siellä tuskin kolistellaan nyrkkejä yhteen!
8. Seuraukset voivat oli tosi pahoja.
9. Sen vuoksi Kokoonkutsuja yrittänee ehkä vielä
kerran asettaa uusia aikarajoja – mutta se saattaa olla jo liian myöhäistä.
10. Kun arvovalta romahtaa, sitä on vaikea saada
takaisin.
11. Nyt pompotetaan vastuun raskasta palloa
Piispojen ja Kokoonkutsujan piirileikissä, eikä kukaan näytä tietävän, mitä
peliä pelataan.
12. Bjälbon konsiilin ovi on vielä raollaan. Ehkä?
(”Mitä toljotan, poika. Käy kiinni ja kanna … Putos
haavasta lehti. Tuli polun poikki. Isä Jussi kuin ammuttu viitaan loikki.”)
439. Uutisia
Bjälbon konsiilista X 160312
(1) Kokoonkutsuja turvautui viimeiseen
oljenkorteensa, kun edellinen yritys oli törmännyt nyrkiniskuihin. Hän on
sitkeä kuin vanha saapas. Toivoa ei saa menettää. On otettava seuraava askel,
vaikka edessä on lohduton aapasuo ja vettä tulee sisään kantapäistäkin.
(2) Suomen malli on Ruotsin malli. Niin
yksinkertaista se on. Hädässä ystävä tutaan! Kovakalloisimmatkin iskariotit
ymmärtävät sitä kieltä. Petturipiispat saavat luvan lipittää katkeran maljansa
vaikka ruosteisella rautalusikalla.
(3) Joku tosin ehti jo huomauttaa, ettei se ole
enää käytössä Ruotsissa. Mutta kyllä kuusirivinen Suomen malli sen pikku
puutteen kestää. Nyt saappaan kärki on jo hipaissut pohjakalliota. Se riittää.
(4) Ja traktorit Senaatintorilla! Olihan se
mahtavaa. Kyyneleet siinä tulivat Kokoonkutsujankin silmiin, vaikkei sillä
Bjälbon konsiillin kanssa ollut mitään tekemistä. Ulkoparlamentaarista
painostustahan se oli puhtaimmillaan. Talonpoikaismarssi 1930-luvun tyyliin.
(5) Kokoonkutsujan omat rivit eivät rakoile. Rinta
rottingilla kohti seuraavaa aikarajaa. YKS kaks! Kesäkuussa yhteiskuntarauha on
varmistettu.
(6) Silloin ovat traktoreiden mustat pakokaasupilvetkin
jo haihtuneet pääkaupungin keskustasta taivaan tuuliin!
(7) Viimeinen oljenkorsi, vientivetoinen
palkkaratkaisu, on silloin käytetty.
(8) Konsiili voi sulkea ovensa munalukolla ja
teräsketjulla. Vain laululinnuilla ja muilla henkiolennoilla on vapaus lentää
läpi ovien ja akkunoitten!
463. Uutisia Bjälbon konsiilista XI 160606
1. Käsittelimme viimeksi nyrkkitervehdystä
(160308). Silloin se sai meiltä jyrkän tuomion: ”Suuri virhe. Ylimielinen ele”.
Mutta niin vain kävi, että se jäi henkiin. Siitä tuli SSS-hallituksen
polttomerkki. Se jäi historiaan.
2. Nyt eleet ovat maltillisempia. Asiasta kertoo
tämänaamuinen Ilta-Sanomat:
Vuoden kestäneen prosessin lopputuloksena Suomeen syntyi
työmarkkinaratkaisu, joka alentaa yritysten työvoimakustannuksia. Sopimusta on
myös pidetty historiallisena ratkaisuna, koska se perustuu palkkojen nollakorotukseen
ensi vuonna. Samalla työntekijälle siirretään aikaisemmin työnantajalle
kuuluneita sosiaaliturvamaksuja ja työaika pitenee: palkansaajan ansiot
laskevat. Tämä on ennen kuulumatonta suomalaisessa neuvottelujärjestelmässä.
3. Kaikki eivät riemuinneet. Asian
kertoi tuoreeltaan professori Heikki Patomäki:
Faust teki sopimuksen paholaisen
kanssa. Vastineeksi sielunsa myynnistä Faust oppi taikoja ja
silmänkääntötemppuja ja sai lisäksi myös joitain tieteellisiä kykyjä. Monissa
tarinoissa paholaisella on kyky saada asiat näyttämään erilaisilta kuin mitä ne
oikeasti ovat. Liitot ovat siis hyväksyneet periaatteen, jonka mukaan
keskitettyjen neuvottelujen lähtökohtana voi olla työehtojen huonontaminen,
tulonsiirrot työltä pääoman hyväksi ja julkisten budjettien alasajo. Liitot
ovat myyneet sielunsa oikeiston kilpailukykyvaltioprojektille. Myös Faust
huomasi aikanaan, että sielun lunastamisen hetki tulee nopeasti.
4.
Arvelimme nyrkkitervehdyksen jälkeen, että Kokoonkutsuja saattaisi panna
toimeen syksyisen uhkauksensa ja marssia Korkean Tornin luokse ilmoittamaan,
että aika on kypsä. Kirjoitimme uutisissamme, että ”nyt pompotetaan vastuun
raskasta palloa Piispojen ja Kokoonkutsujan piirileikissä eikä kukaan näytä
tietävän, mitä peliä pelataan”.
5. Olimme väärässä. Vai olimmeko?
Onko epävarmuuden aika nyt ohi?
6. ”Suomalaisessa yhteiskunnassa
jatkuu vanha meno, koska rakenteellisia tai valtapoliittisia muutoksia ei tule.
Keskusjärjestöjen ote säilyy, jopa työnantajien EK palasi kiltisti kiky-pöytään
uhottuaan ensi sopimusjärjestelmän hajauttamisella yrityksiin.” (em. IS:n
pääkirjotus)
7. Jätämme Bjälbon konsiilin oven
vieläkin raolleen, siltä varalta, että tuulet kääntyvät ja tulvat nousevat yli
äyräittensä.
466. Uutisia Bjälbon konsiilista XII 160615
1. Kokoonkutsuja raapaisi tulitikun ja painoi
liekin takan sydämeen. Piispat katsoivat vakavina, kuinka valkoinen savu alkoi
nousta hormia pitkin taivaalle, jonne piirtyi numerosarja 86.52. Siinä oli
vuoden työn tulos.
2. Näkisikö kansa sen? Uskoisiko se siihen?
Pysyisikö se siellä edes hetken, vai veisikö nytkin tuulenpuuska sen
mennessään, kuten niin monta kertaa aikaisemmin? Näkyisikö se Suurelle Tornille
saakka?
3. Olihan se ainutlaatuinen koko Euroopassa. Koskaan aiemmin
palkansaajien työehtoja ei ole heikennetty neuvottelemalla tässä mittakaavassa.
4.
Piispojen ilmeet eivät paljastaneet niitä pelkoja, jotka sydänjuurissa
kumisivat, mutta eräiden huulet liikkuivat. Liitoilla ei ole suurta
luottamusta hallitukseen eikä työnantajiin. Katsotaan myöhemmin miten polku
tästä eteenpäin kulkee.
5.
Konsiilin ovi oli pakko jättää raolleen. Kokoonkutsuja jäi katsomaan syrjästä,
kun piispojen kynät savusivat allekirjoitustilaisuudessa (ks. Hesarin
valokuva). Olisiko tämä tällä selvä? Kestävätkö raamit edes riihessä – saatikka
sitten, kun syysmyrskyt alkavat? Taivaalla liikkuu arvaamattomia
pilvimuodostelmia. Brexit. Trump. Nato. Isis. etc.
