Täällä älä rupea, poju, isottelemaan tai lennät
kadulle kuin leppäkeihäs!
Vuositolkulla
on arvuuteltu, mitä lentävällä leppäkeihäällä tarkoitetaan.
Aikamme
räiskyvästä sanakirjasta (Wikipediasta/Googlesta) löytyy kyllä varsin hyvä
selitys:
”Vauhdikas liikkumisklisee muinaisilta edeltäjiltämme. Alun perin kyse ei
ole ollut lepästä (Suomessa harmaaleppä, Alnus
incana, ja tervaleppä, Alnus
glutinosa) valmistetusta keihäästä, koska sana leppä on varsinkin itämurteissa ollut veren kiertoilmaus (tai
synonyymi). Lentävä leppäkeihäs viittaa siis vilkkaasti ja vaarallisesti
lentävään metsästysvälineeseen. Sittemmin metsästysvälineet ovat kehittyneet ja
leppäkeihään lailla lentävät enää ihmiset, jotka poistuvat vauhdikkaasti ja
pysyvästi näyttämöltä."
Viljo Vähänen tarttui
tähän kohtaan, kun lähestyimme tuulessa ja sateessa Ryssänkärkeä.
”Taisi veri lentää
Jyväskylässä. Symbolistisesti, tietysti. Kun puheenjohtajavaalin tulos
julistettiin, riemu räjähti kattoon … ja suru tuli puseroon. Lehdistön eteen
raahautuivat murheen murtamina puolueen työmies ja paikkansa nipin napin
säilyttänyt puoluesihteeri, kun uusi puoluejohto samanaikaisesti riemuitsi in corpore vallankumouksen ja isänmurhan
täydellisestä onnistumisesta.”
”Sen näytelmän
keskellä joku piti jo kädessään leppäkeihästä.”
- Ajatteletko sinäkin
siis, että käsikirjoitus tätä näytelmää varten oli kirjoitettu jo etukäteen sen
vaihtoehdon varalta, että puolueen uusi johto joutuisi poistumaan vauhdikkaasti
ja pysyvästi näyttämöltä, jos …
”Ei kukaan rohjennut
jossitella etukäteen eikä sitä ole myönnetty jälkikäteenkään. On vain puhuttu
yllätyksestä, kun maskin takaa paljastuikin aivan uusi ja erilainen persoona … uusi puolue.”
Tässä kohtaa
jouduimme Viljon kanssa pysähtymään (sateesta huolimatta) miettimään isänmurhan teoriaa. Kuinka on mahdollista,
että 20 vuotta näyttämöä hallinneen persoonan
takaa paljastuu yhtäkkiä (kahdessa päivässä, kuten sanottiin) aivan uusi
ihminen. Voisiko psykoanalyyttisen teorian avulla löytyä jokin selitys leppäkeihään lennolle?
- Kyllä se on
mahdollista. Persoonahan on itse
asiassa maski, jonka taakse voi
kätkeytyä sekä henkilökohtaisia että kollektiivisia salaisuuksia, jotka saattavat
lymytä piilossa vuosikausia ja paljastua yllättävästi vasta, jos maski
liikahtaa paikaltaan. Siellä lymyää monenlaisia komplekseja ja ristiriitoja.
Kuvia ja symboleja. Haaveita ja pettymyksiä.
”Aivan niin. Persujen kohdalla törmättiin arvoihin ja
kuminauhaan, jonka sanottiin katkenneen. Siksi puolue sai lentää hallituksesta
kuin leppäkeihäs. Tähän selitykseen
on tyytyminen, koska muutakaan ei ole esitetty.”
”Isänmurha on raadollinen,
poliittinen prosessi. Se on puhdasta, joskus veristä (kuten leppä) valtataistelua.
Siinä lyödään. Siinä surraan. Siinä parannellaan haavoja. Siinä kostetaan ja
annetaan anteeksi. Aina sen mukaan, kuinka minän
keskus (yliminä, aate, ideologia) kulloinkin määrää. Jos kuminauha katkeaa leppäkeihäs voi lentää kauaksi. Mutta valtataistelu
ei siihen lakkaa. Veljesten surutyö voi viedä vuosia.”
PS:
Sillä aikaa, kun kirjoitin leppäkeihästä,
ilmeni, että isän persoonan takana
olikin piileskellyt paljon suurempi porukka kuin käsikirjoittaja, jonka kädestä
leppäkeihäs singahti, oli
aavistanutkaan. Sen mukaisesti veljesten surutyö alkoi muistuttaa
vuosikymmenten ajan piilotajunnassa kypsyneitä ajatuksia, joista juttelimme
Viljon kanssa jo ennen Jyväskylän jytkyä (ks. 554. Kiire? 170610). Se piirtää surutyöhön verenpunaisia juovia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti