Lyhty sammutetaan, kun käydään nukkumaan. Kun tulee
yö. Kun tulee levon aika.
Tai kun halutaan olla pimeässä. Piilossa.
Pahanteossa.
Politiikassa sammutetuilla lyhdyillä on pejoratiivinen maine. Se kertoo
salailusta, heikosta omanarvon tunnosta, halusta vetäytyä vastuusta.
Se kertoo vehkeilystä.
Kun omat eväät eivät riitä, lyhdyt sammutetaan.
Yritetään vaeltaa kuun valossa, vastustajien tai
kilpailijoiden lyhtyjen loisteessa.
”Niinhän se normaalioloissa on” Viljo Vähänen
mietti, kun olimme jälleen kävelemässä kohti Ryssänkärkeä. ”Tai tarkemmin
sanottuna, on ollut. Onhan meillä siitäkin kaikenmoisia kokemuksia.”
”Mutta ajattelepas jos pimeää ei olisi laisinkaan.
Jos valoa riittäisi läpi yön. Kaikille. Kaikkialla. Mitä lyhdyillä silloin
tekisi … ei mitään … olisi yks lysti palaisivatko ne vai olisivat sammuksissa …”
Aavistelin, että Viljo etsi jotakin valoisampaa
ratkaisua vanhaan sammutettujen lyhtyjen ongelmaan. Jotakin karkutietä pejoratiivisesta maineesta.
”Teoriassa sellainen tilanne on aina mahdollista,
kuten nyt Pohjois-Koreassa tai missä tahansa muussa diktatuurissa, kuten
aikoinaan natsi-Saksassa. Ei siellä lyhdyillä ole tai ei ollut mitään virkaa.
Aurinko paistaa läpi yön.”
”Mutta valon ja pimeän välissä on aina myös hämärän
alue, aivan samalla tavalla kuin silloin, kun musta ja valkoinen työntyvät
päällekkäin ja antavat väriensä liudentua.”
”Ehkä normaalioloissa lyhtyjen sammuttaminen
olisikin ihan viisasta politiikkaa. Ja meillähän eletään nyt aika lailla
normaalia elämää. Diktatuurin vaaraa ei ole. Kilpajuoksu mustan ja valkoisen
taikka valkoisten ja punaisten välillä on laantunut. Lyhdyt ovat menettäneet
voimaansa. Normalisoituneet. Niillä ei ole enää samanlaista merkitystä kuin
aikoinaan. Taivaan värikin on muuttunut sinisestä ja valkoisesta kahvimaidon latten väriseksi.” (ks. SK 22/2017
Markus Hotakainen: ”Taivasta kirjoo kosminen latte”)
”Kun meidän poliittisessa järjestelmässämme joku
(merkittävä poliitikko) uskaltaa sammuttaa perinteisen lyhtynsä ja lähteä
vaeltamaan uudessa valossa (kuutamossa ja kilpailijoiden lyhtyjen hohteessa) uskoen,
että se riittää osoittamaan rotkot ja kompastuskivet, vaikka valo ei olisikaan yhtä
kirkas kuin joskus aikaisemmin, kyse on aika rohkeasta teosta.”
TAUKO
Viljo Vähänen ei osannut selittää, mitä kuutamo
tarkoittaa (mistä sen valo tulee) eikä hän tiennyt, montako vierasta lyhtyä
tarvitaan, jotta valoa kuitenkin olisi riittävästi.
Hän meni myös hiljaiseksi, kun kysyin, voisiko
hämärä valo sokaista yhtä pahasti kuin yksi, yli kaiken loistava, kirkas.
Pääsimme kuitenkin yksimielisyyteen siitä, että
vaalimarssi sammutetuin lyhdyin on mielenkiintoinen kokeilu.
Sen tulokset nähdään ensi vuonna tammikuun 18.
päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti