53. Ehdokaslista

Unski kirjoitti eilen kolmannen postauksensa. Vaikka olen jo tottunut ymmärtämään tuon sanan, halusin katsoa Urbaanista sanakirjasta sen tarkan merkityksen. Se on  "nettisivulle lisätty juttu". Esimerkkinä löytyi Googlesta jonkun Jaken teksti maaliskuulta 2008: "Iha paska toi su postaus."

Se ei kyllä sovellu mitenkään Unskin postauksiin, sillä esimerkiksi tämänkertainen oli aivan asiallinen: "Kuina hyvin Tarja Halonen onnistui?"

Vastauksia tähän kysymykseen en jaksanut lukea. Sen sijaan pohdin presidentinvaalien ehdokaslistaa yhdessä Viljo Vähäsen kanssa.

Unski totesi, että eilen oli puolivirallisesti se päivä, jolloin Tarja Halosesta tuli "rampa ankka". Se sattui hetkeen, jolloin Linnan juhlat olivat ohi, ja klo 16 päättyi virallisesti ehdokkaidenasettamisaika.

Presidentiksi pyrkivät Paavo Arhinmäki (vas), Eva Biaudet (rkp), Sari Essayah (kd), Pekka Haavisto (vihr), Paavo Lipponen (sdp), Sauli Niinistö (kok), Timo Soini (ps) ja Paavo Väyrynen (kesk). Yhtään kansanliikkeen ehdokasta ei siis ilmaantunut listalle, vaan kaikilla ehdokkailla on selvä puoluetausta. Pidän sitä hyvänä asiana.

Kovin kaukana takanapäin eivät ole ne ajat, jolloin kansa valitsi ensin 300 valitsijamiestä, jotka sitten valitsivat presidentin.

Nykyisen perustuslain mukaan (54§) "Tasavallan presidentti valitaan välittömillä vaaleilla syntyperäisistä Suomen kansalaista kuuden vuoden toimikaudeksi. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi".

Tarja Halosen kausi päättyy. Hänen jälkeensä paikalle ei tule "mustaa hevosta", vaan joku henkilö ehdokaslistalta.

Unski toteaa (Hannu Lehtilään viitaten), että "porvarillinen eliitti" on ollut koko 12 vuoden ajan sotajalalla Halosta vastaan, ja kysyy, että jos hänen bloginsa lukijoiden joukossa on näitä porvareita, "olisipa somaa kuulla, mistä kenkä on puristanut."

En tunnista itseäni näiksi sotajalalla olleiksi porvareiksi, mutta esitin kuitenkin aamutuimaan saman kysymyksen Viljolle.

Vastaus oli viljomaisen koukeroinen:

"Porvari on tänä päivänä aivan liian epämääräinen sana. Kyllähän se kuitenkin viittaa kiistattomasti oikeistoon vastakohtana vasemmistolle. Tämä kahtiajako tulee esiin tänä päivänä lähes kaikissa mielipidetiedusteluissa olkoonpa kyse leivän tai asunnon hinnasta, kesälomasta,  maanpuolustuksesta tai lastenhoidosta - mikä on aika hämmästyttävää. Kysymys on siis jostakin hyvin perustavanlaatuisesta kahtiajaosta, joka läpäisee koko yhteiskunnan. On helppoa sanoa, ettei Tarja Halonen ole porvari, mutta mitä hän varsinaisesti on, on jo vaikeampaa. Tietysti hän on koko presidenttikautensa ajan kuulunut poliittiseen eliittiin, mutta se ei tee hänestä porvaria, koska samainen eliitti jakautuu "somasti" vasemmistoon ja oikeistoon. Olavi Borgin aikoinaan lanseeraama ideologinen perusskaala tulee selvästi esille myös ehdokaslistasta. Puoluelyhenteet ehdokkaiden nimien jälkeen kertovat tämän asian ihan riittävän selvästi.

Mutta Unski on oikeilla jäljillä kysyessään, mistä kenkä puristaa, sillä kyllä minäkin olen tämän puristuksen nahoissani tuntenut. Jos tunnustaa äänestäneensä vaikka vain kerran Halosta, saa kuulla olevansa petturi.

Sen vuoksi vastaan Unskin kysymykseen, vaikka tunnen sen sujahtavan ohitseni kuin pimeään metsään heitetty leppäkeihäs.

Kenkä puristaa "porvarin" jalkaa kolmesta syystä. Tarja Halonen on (1) sosialisti, (2) nainen ja (3) Setan entinen puheenjohtaja. Niin yksinkertaista se on.

Mutta pieni syvennys lienee paikallaan."

Arvasin tietenkin, ettei Viljo voi jättää selitystään pelkän luettelon varaan. Siksi keskityin kuuntelemaan, koska tiesin vanhastaan, että hänellä oli jokin koukku mielessään. Viljon "selitys" vaikutti liian yksinkertaiselta.

"Sosialisti on porvarille kaikkein pahin sana. Kaikesta muusta hän on valmis tinkimään, jopa neuvottelemaan, mutta ei sosialismista. Mitkään niin sanotut tosiasiat eivät pure sitä vastaan. Sosialisti on sosialisti. Armoa ei anneta eikä sitä pyydetä. Se on veressä. Sosialisti on isänmaan petturi. Vihollinen. Tätä leimaa Tarja Halonenkin on saanut kantaa. Porvari käy sydämessään kansalaissotaa yli ja läpi sukupolvien. Tannerkaan ei saanut armoa tosi porvarin silmissä. Ei, vaikka hän oli - kuten unohdetut päiväkirjat kertovat - kantamassa yhteistä vastuuta sotakabinetissa. Ei, vaikka hän taisteli yhdessä neuvostototilaita vastaan. Ei porvari antanut anteeksi Koivistollekaan, vaikka tämä oli kaukopartiomies eikä hän koskaan voi unohtaa, mitä Kekkonen teki sotasyyllisille. Tällaisessa ajatusten, aatteiden ja kirousten sekamelskassa porvari elää. Sieltä on mahdotonta nähdä mitään hyvää sosialistissa. Siksi juuri sosialisti on pahin murikka, mikä puristaa porvarin kengässä."

- Taidat nyt vähän liioitella. Nousitko aamulla väärällä jalalla sängystäsi? Vai nukuitko laisinkaan?

"Oukei. Mutta minähän yritän vain kuvailla, kuinka sitkeässä ja syvällä äärimmäiset poliittiset ristiriidat istuvat. Sitähän Unskikin varmaan etsii postauksessaan. Pidän kuitenkin itsestään selvänä, etteivät tällaiset äärimmäisyydet purskahda esiin niistä rakosista, joita ehdokaslistassa on."

- Entä sitten naiseus. Jääkö sekin noin voimakkaasti leimaamaan Tarja Halosen presidenttikautta?

"Kyllä se siltä näyttää. Meidän kulttuurimme on pääsääntöisesti hyvin maskuliininen. Tarja Halonen on tässä suhteessa ollut tärkeä muurinmurtaja. Mutta jos asiaa jälleen tarkastellaan "porvarin" näkökulmasta, arvelen, että tämä pitää "tapaus Halosta" poikkeuksena. Kun siihen vielä kytketään vaikea sukupuolisen tasa-arvoisuuden teema, astutaan poliittisesti herkälle alueelle. Naiseus ei sinänsä muodosta porvarille mitään estettä, koska hän on aina ollut valmis hyväksymään sen, että naiseutta esiintyy poliittisen eliitin piirissä esimerkkinä halusta tasa-arvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen ja että kansannainen (akka) on aina ollut miehisessä metsäläiskulttuurissa erityisen arvostetussa asemassa. Mutta että naiset olisivat pysyvästi korkeassa asemassa, poliittisina johtajina ja sotapäällikköinä, on porvarille kauhistus. Tätä kauhistusta ei porvarin sydämessä yhtään lievitä se, että "hänen naisensa" osoittaa sukupuolista laajakatseisuutta ja hyväksymistä. Maskuliininen kulttuuri törmää siinä pahasti valittaen omiin rajoihinsa."