Tadeuz Armand Oz eli tuttavallisemmin Teuski istui jälleen
aamuhämärissä T:n sylissä. Tapanin myrsky oli laantunut, mutta jättiläismäinen,
vanha kuusi lojui nurmikolla, parinkymmenen metrin päässä ikkunasta. Siihen se
romahti keskellä myrskyä, iltapäivällä. Hyvä ettei kukaan jäänyt sen alle.
Tohtori kertoi nähneensä kaatumisen, kun oli lähdössä kävelylenkilleen. Siihen
oli mennyt hänen mukaansa vain muutama sekunti. Hyvä, että autot olivat
tallissa, mutta kyllä se olisi tallin katonkin pahasti murjonut.
- Teuski. Minulla on vähän haikea mieli. Tätä maisemaa me
emme ole enää katselemassa vuoden päästä. Lähtöhaikeuttahan tämä vain on. Se
menee kyllä ohi, kun palaan taas rivikansalaiseksi. Mutta uuden vuoden puhe
vähän hermostuttaa, vaikka olen pitänyt sen jo monta kertaa. Luulisi, että
siihen tottuu. Mutta kun tämä on viimeinen kerta.
Tadeuz Armand Oz tiesi, että Mami oli ihan aidosti
huolissaan. Se tunsi kynsien kärjet niskassaan. Se oli varma merkki. Jotakin
tapahtuu pian.
- Meidän on kysyttävä Viljolta, vaikka ne ovat kirjoittaneet
puhetta jo monta päivää. Viikkojakin. Ja luimmehan me viimeisintä versiota eilen Tohtorin kanssa melkein puolille
öin eikä siihen ole juuri mitään lisättävää. Mutta Viljo saattaa nähdä jotakin
sellaista, mitä me emme huomaa.
T. hipaisi iPhoneaan.
- Voisitteko tulla hetkeksi tänne. Tarvittais taas vähän
apua.
"Totta kai. Tulen heti. Pelastuslaitoksen miehet
tulivat juuri paikalle. Ei heitä tarvitse neuvoa. Ovat karsineet ja katkoneet
satoja puita viime yön aikana. Meidän vanhus menee jo rutiinilla."
Hetken kuluttua ovelle koputettiin. Viljo Vähänen astui
sisään.
- Tehän olette lukenut näitä versioita, eikö niin? Minusta
puhe alkaa olla aika hyvin kohdallaan. Osaan sen jo melkein ulkoa. Mutta
haluaisin vielä kuulla teidän näkemyksenne parista asiasta."
Tauko.
Teuski hyppäsi lattialle. Viljo katsoi rauhallisesti, kun T.
pyöritti puolikkaiksi leikattuja A-nelosia käsissään ja etsi sieltä jotakin
kohtaa.
- Niin. Tässä se on. Pitäisikö minun sanoa jotakin naisehdokkaista.
Essayah ja Biaudethan pärjäsivät hienosti omissa tv-tenteissään. Olisiko
paikallaan sanoa jotakin heistä, kun jatkossa esillä on vain miehiä. Kyllä
naiset taidetaan nyt jyrätä. Ihmiset ovat kai saaneet tarpeekseen minusta.
Kysymys siis kuuluu, voinko sanoa jotakin käynnissä olevasta vaalitaistelusta
vai enkö mitään. Mitä sanotte?
Tauko.
Viljo oli selvästikin hämmentynyt. Ei hän odottanut
tällaista kysymystä, vaikka he olivat kahdestaan keskustelleet jo kesästä
lähtien siitä, ettei seuraava presidentti tule olemaan nainen. Viljokin oli
nähnyt kristillisten ja ruotsalaisten tv-tentit ja oli suorastaan ihastunut
Sari Essayahin rauhalliseen, aurinkoisesti hymyilevään tyyliin. Sitä paitsi hän
oli ollut Viljon mielestä hyvin asiallinen. Asiantunteva. Biaudetkin oli
pärjännyt hyvin, mutta se ei enää yllättänyt Viljoa.
"Sanoisin, ettei teidän pitäisi puuttua sanallakaan
käynnissä olevaan vaalitaisteluun. Joku ehdokkaista tai joku katsojista tulisi
pitämään jokaista sanaanne myrkkynuolena. Ainoa asia, jonka te voisitte ehkä
sanoa, voisi koskea perustuslakimme henkeä ja kirjainta, mitkä näkyvät
ehdokasasettelussa, kun kaikilla eduskuntapuolueilla on oma ehdokkaansa. Mutta
sekin on aika vaarallista, koska siitä alettaisiin heti lukea teidän
käsityksiänne perustuslaista yleensä. Sillä tiellä voi tulla karhu vastaan.
Käydäänhän "riisutusta presidentistä" edelleen aika kiivasta
keskustelua. Nimien mainitseminen olisi vielä pahempaa. Sitä te ette
varmaankaan tosissanne edes harkinnut. Sehän olisi suorastaan
vaarallista."
- Oukei. Minulla olikin tässä iso kysymysmerkki. Mutta miten
minä voisin vastata Väyryselle, joka puhui täysin pehmosia
kuudenvuodenpuheessaan. (Hän siis aikoo istua kuusi vuotta) Että kansakunnalta
puuttuu muka tarkoitus ja suunta. Se raivostuttaa, kun tässä ollaan hiki hatussa
rakennettu hyvinvointia ja turvallisuutta koko sotien jälkeisen ajan. Mikä
ihmeen taikuri se Väyrynen oikein luulee olevansa? Nytkö sitten pitäisi ottaa
markka käyttöön ja sulkea ovet Eurooppaan? Sekö on kansakunnan tarkoitus ja
suunta?
"Älkää vastatko Väyryselle! Se on minun ehdotukseni. Ei
teidän pitäisi takertua yhdenkään ehdokkaan vaalitaistelun huumassa heittämiin
herjoihin. Viimeisessä uuden vuoden puheessanne te voitte turvallisesti ja
varmasti nousta kaiken sellaisen yläpuolelle. Silti te voitte pitää hyvän
puheen kansakunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Ette te tietenkään voi unohtaa
sitä, että teidät valittiin sosialidemokraattina. Kyllä kansa sen muistaa. Eikä
siinä ole mitään häpeämistä. Historian väkivahvaa aaltoliikettä vastaan on
turha taistella. Nyt näyttää vahvasti siltä, että aallon harjalle nousee
vuorostaan oikeisto, kun siellä oli kohta sotien jälkeen ensin keskusta ja
sitten vasemmisto. Nykyinen sateenkaarihallitus on itse asiassa hyvä sarana
edellisen (vanhan) ja tulevan (uuden) välissä. Kestää aikansa ennen kuin
kansakunta asettuu uuteen asentoon."
- Ymmärrän teitä Viljo Vähänen. Tehän tietysti myöskin
ymmärrätte, että meidän tiemme eroavat maaliskuun alussa. Se on mielestäni
surullista, mutta sille me emme mahda mitään. Aika aikaansa kutakin. Mutta
sanokaapa vielä jotakin koko maailman tilanteesta. Olemmeko me todellakin
menossa kohti suurta sotaa, kuten olette niin monta kertaa varoittanut?
"Kyllä. Kaikki merkit viittaavat siihen. Ajatellaan nyt
vaikka asekauppaa ja aseteollisuutta. Sitäkin hallitsevat entistä suuremmassa
määrin markkinavoimat. Siis raha ja pyrkimys maksimaalisiin voittoihin. Niissä
piireissä liikkuu tosi suuri raha! Se tapahtuu täysin välittämättä siitä, mihin
yhä tehokkaampia, tuhovoimaisempia ja älykkäämpiä aseita käytetään. Ja
kuitenkin vastaus on suoraan nenämme edessä. Niitä käytetään sotaan!
Kylmänsodan aikana ydinase toimi lopulta tehokkaana pelotteena, joka esti
kolmannen maailmansodan syttymisen. Nyt se on kadottanut tai ainakin kadottamassa tämän elintärkeän
tehtävänsä. Ja mikä olennaista, tästä ei sovi syyttää "rosvojoukkoja tai
terroristeja". Ei. Ydinase pelotteena on menettänyt merkityksensä sen
vuoksi, että valtiotkin (myös suurvallat) ovat siirtyneet osaksi täysin hillitöntä
markkinataloutta eikä sen yläpuolella ole mitään voimaa (maailmanhallitusta),
joka voisi estää tuhoisan kehityksen. Teoreetikot kyllä puhuvat jälleen siitä,
että "viisaat markkinat" hillitsevät itse itseään ja etteivät ne tarvitse mitään
ulkopuolista valvojaa. Mitä vähemmän valtiota tai muuta kontrollia, sen
parempi! Tätä on jauhettu vuosisatoja. Seurauksena on ollut kaksi maailmansotaa
ja lukematon määrä "pikku sotia". Kolmas jytky on enemmän kuin
todennäköinen. "
- Minä kiitän teitä Viljo Vähänen ja toivotan teille kivutonta
loppua. Vain yksi kokonainen vuorokausi ja rippeet on jäljellä. Ihmisinä me
toivottavasti kohtaamme vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti