56. Mauttomuudesta

"Suomen ulkoministerin kommentti ylittää törkeydessään ja sivistymättömyydessään kaikki järjellisyyden ja kohtuuden rajat" (Heikki Sipilä Ilta-Sanomissa 20.12.2011)

Sanat koskevat Erkki Tuomiojan lyhyttä kommenttia YLEn ykkösaamussa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-ilin kuoleman johdosta: "Kukaan tuskin jää kaipaamaan kovin paljon".

Itse lisäisin Sipilän lausuntoon, että Tuomiojan kommentti oli mauton. Tyylitön. Jäin ihmettelemään sitä.

Oli jälleen käännyttävä Viljo Vähäsen puoleen saadakseni vähän syvyyttä omaan ajatteluuni, koska tunnen vaeltavani kovin oudossa maastossa silloin, kun on kysymys on ihmiseen kohdistuvasta mauttomuudesta. Kyllä elämän päättyminen, kuolema, on asia, jonka suhteen ihminen on aika avuton. Sillä rajalla ihminen riisutaan paljaaksi, vaikka hänet lähdön hetkellä peitettäisi ruusuilla tai vaikka hänet pantaisiin näytille lasikaappiin.

Mauttomuus ei kerta kaikkiaan sovi kuolemaan.

Stop!

Mitä olenkaan itse tehnyt näissä blogeissani? Leikittelenkö kuolemalla? Entä jos jonkun lukijani mielestä "kertaalleen kuollut" Viljo Vähänen on mauttomuuden huippu?

Toistan niille, jotka eivät ole lukeneet Viljon esittelyä, mitä sanoin hänestä ennen kuin kirjoitin ensimmäisen blogini viime helmikuussa Nizzassa.

Viljo Vähänen on kertaalleen kuollut, määrämittainen mies. Sen vuoksi hänellä on oikeus liikkua vapaasti rajojen yli. Elämän ja kuoleman, materian ja hengen välimaastossa, jos hän niin haluaa. Tai pysyä kummassa tahansa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Sillä Viljo on viisas, viisaampi kuin tavallinen kuolevainen, koska hänellä on yksi kokemus enemmän.

Viljo ei ole Kim Jong-il. Ei hän myöskään ole Stalin eikä Hitler. Ei myöskään Pol Pot. Hänellä ei ole mitään vastinetta elävien tai eläneiden ihmisten maailmassa. Viljo on imaginaarinen. Mielen kuva. Sellaisena hän on mauton ja hajuton. Häntä ei voi loukata eikä hän loukkaannu.

Tauko.

Kysyin Viljolta, miten hänen mielestään Pohjois-Korean johtajan kuolemaan olisi suhtauduttava. Mitä sisältyy "Rakkaan Johtajan" kuolemasta kertovaan suruviestiin?

"Korean demokraattinen kansantasavalta hyväksyttiin YK:n jäseneksi vasta vuonna 1991", Viljo aloitti tavallista vakavamman näköisenä. "Tässä suhteessa se on nuorempi kuin Suomi. Valtioina me olemme kuitenkin tasa-arvoisia. Historia on eri asia. Sen suhteen Pohjois-Korea on kunnianarvoinen vanhus meihin verrattuna. Tässä Sinulle pieni kertaus:

Ensimmäiseen vuosisataan mennessä Korean niemimaa oli jaettu kolmen valtion kesken Goguryeoon, Baekjeen ja Sillaan. Vuonna 668 Silla yhdisti Korean yhdeksi valtioksi. Mongolia miehitti Koreaa vuodesta 1231 1300-luvun alkupuolelle. Japani hyökkäsi maahan 1592 ja 1597. Choseon-dynastia oli Korean pisin yhtäjaksoinen itsenäisyyden kausi vuosina 1392-1910. Choseon eristäytyi aikansa loppupuolella niin voimakkaasti ympäröivästä maailmasta, että sai liikanimen "erakkokuningaskunta".

Korea oli kuningaskunta, jonka Japani miehitti 1910. Kun vuonna 1945 toisessa maailmansodassa tappion kokenut Japani veti joukkonsa pois Koreasta, sodan voittajavaltioihin kuuluneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat maan kahteen puoliskoon 38. leveyspiirin kohdalta. Pohjoinen miehitysvyöhyke oli Neuvostoliiton hallinnassa ja eteläinen puolisko oli Yhdysvaltain valvonnassa. Korean demokraattinen kansantasavalta perustettiin 9. syyskuuta 1948 Neuvostoliiton miehittämälle vyöhykkeelle ja Korean työväenpuolueen pääsihteeristä Kim Il-sungista tehtiin maan valtionpäämies Kim Il-sung julisti Pohjois-Korean sosialistiseksi valtioksi, jonka poliittinen järjestelmä perustui Juche-aatteeseen. (Wikipedia 2011)

En näe mitään perustetta sille, että Armon Vuonna 2011 itsenäisen Suomen ulkopoliittisen johdon taholta osoitettaan halveksuntaa toista itsenäistä tasavaltaa kohtaan. On aivan eri juttu, jos tällaiseen mauttomuuteen sortuu joku yksityinen ihminen, vaikka hän sattuisi olemaan ihan professoritasoakin."

- Aivan niin, pääsin huomauttamaan väliin. - Tarkoitat selvästi Jyrki Virolaista, joka sotki kolumnissaan (251/2012.2011) pahan kerran Václav Havelin, Kim Jong-ilin ja Tarja Halosen. Harvoin näkee niin mautonta kirjoitusta.

"Todellakin. Virolainenhan vastasi myös Tuomiojalle sanomalla, että "muistosanoissaan Halonen leperteli, että kyllä Kimiäkin toki jotkut jäävät kaipaamaan - voi helvetti sentään!"

Kyselin Viljolta hieman myös Juche-aatteesta. Saatan palata aiheeseen joskus myöhemmin, koska satun muistamaan, että Suomessa toimii Juche-aatteen opintoyhdistys, jota johti vielä 2000-luvun alussa kokoomuslainen Pekka Rantala. Häntä en kuitenkaan muista tavanneeni oman kokoomusurani aikana.

Panin myös merkille, että Juche-aatteella on yhteys - tosin hyvin hatara ja etäinen - käynnissä oleviin presidentinvaaleihin. Aatetta edustaa nimittäin Suomessa Kommunistinen Työväenpuolue (KTP), joka poistettiin viime keväänä puoluerekisteristä eikä se sen vuoksi ehtinyt mukaan vaaleihin, vaikka päättikin välittömästi ryhtyä keräämään 5000 hengen jäsenluetteloa, joka tarvitaan uudelleen rekisteröitymiseen.

Paavo Arhinmäessä ei ole juche-leimaa, vaikka hänen viestinsä on hyvin samanlainen kuin  KTP:n puheenjohtajalla, Hannu Harjulla, joka pohdiskeli viime huhtikuussa Vladimir Iljitsh Leninin 140-vuotissyntymäpäivän kansainvälisessä seminaarissa,  kuinka Leninin näkemykset kapitalismin kehityksestä ovat toteutuneet tämän päivän Euroopassa ja koko maailmassa.

Kun Pohjois-Korean edesmenneellä johtajalla ja Suomessa virallisesti toimivalla poliittisella puolueella on näinkin selvä aatteellinen yhteys, olisi ollut vähintäänkin kohteliasta välttää sellaisia mauttomuuksia, joita nyt esiintyi.

Asioista voidaan olla erimieltä ja niistä voidaan väitellä vaikka kuinka kiihkeästi, mutta kuoleman edessä pitäisi muistaa käyttäytyä arvokkaasti. Näin ei tapahtunut.