76. Jäitä hatustani

Aurinko oli laskeutumassa Enkeltenlahden länsireunan taakse, Antibesin ja Cannesin suuntaan. Kottaraiset olivat lopettamassa jokailtaista rituaalilentoaan ennen kuin se suuntaisivat (muutaman viikon kuluttua) kohti pohjoista. Päivä oli ollut aurinkoinen, hehkuvan kuuma. Pilvenhattaraakaan ei liikkunut Nizzan taivaalla.

Viljo Vähänen oli tullut aamukoneella Helsingistä. Hän kertoi koukanneensa Münchenin kautta välttääkseen Frankfurtin iänikuiset lentokenttälakot ja uuvuttavan pitkät käytävät.

Istuimme Ruhl Plagen rantakapakassa, aivan meren tuntumassa. Mainingit huokailivat pehmeästi. Aurinko kimalteli laineilla. Olimme juuri lopettamassa jälkiruoaksi tilaamaamme ananasta, kun päätimme siirtyä Ranskan vaaleista kotoisiin (siis suomalaisiin) teemoihin.

Huomautin tosin sitä ennen, että viime yönä tunsin (ensimmäistä kertaa elämässäni) kuinka maa järisi allani ja kerroin Viljolle, että asia varmistui aamun Nice-Matinista, jossa kerrottiin, että  Alpeilla, noin sata kilometriä Nizzasta koilliseen oli todellakin ollut (klo 23.37 tarkalleen) 4,9 asteen maanjäristys. Se oli tuntunut koko Rivieran alueella. Ihmiset olivat pitkin yötä soitelleet hätäkeskuksiin. Eikö se olisi parempi teema? Mutta Viljo sanoi, ettei hän ollut kuullut siitä mitään eikä ollut lukenut aamun lehtiä, joten päätettiin palata aiheeseen myöhemmin.

Château de Mauvanne pullosta oli jäljellä reippaat neuvoa-antavat. Kilistettiin.

"Mikä niihin professoreihin nyt meni, kun ne huutavat jäitä hattuun ja järkeä käteen" kysyin Viljolta, kun olin lukenut netistä uutisia Kunnallisalan kehittämissäätiön pamfletin julkistamistilaisuudesta. "Kuinka sattuukaan, että tervejärkiset ja harkitsevat professorit, Kaarlo Tuori ja Olli Mäenpää, ovat hypänneet Mari Kiviniemen ja Paavo Väyrysen kunnallisvaalivankkureihin - eivät jarrumiehiksi vaan työntäjiksi? Mistäs nyt tulee?"

Viljo mietti.

- En ole lukenut kyseistä pamflettia, joten olen yksinomaan Merja Niilolan ja Pentti Mannisen varassa. He ovat varmaankin kertoneet tunnollisesti sen, mitä julkistamistilaisuudessa sanottiin, mutta tarvitsisin sittenkin vähän tukevamman pohjan jalkojeni alle ennen kuin sanon mitään. Aikalisäähän tässä asiassa on ruikutettu jo niin monella suulla, että siinä ei ole mitään uutta. Mutta herrat professorit näyttävät iskeneen sellaista tekstiä, että siihen vastaamiseen tarvittaisiin muutakin kuin laskevaa aurinkoa ja kottaraisia. Tuntuu siltä kuin taivas olisi pudonnut heidän niskaansa! Että koko suomalainen yhteiskunta, jota on hellällä kädellä ja ankaralla kurilla rakennettu jo parisataa vuotta, olisi nyt romahtamassa yhden hennon tyttölapsen vienoon puhallukseen. Ovatkohan kaverit nyt nousseet kärpäsen selkään ja uskoneet ratsastavansa härkäsellä? Tuohon poliittiseen puoleen, josta mainitsit, en osaa sanoa mitään. Taidat itse olla parempi sanomaan siitä.

"Oukei. Jätetään se syrjään. Ehkä ajattelin liikaa presidentinvaalien pyörteitä. Niissähän pohjustettiin vahvasti jo syksyn kunnallisvaaleja. Mutta mitä arvelet siitä, että Suomessa olisi kaksi rinnakkaista perustuslakia. Isompi koskisi valtiota ja pienempi kuntia. Miten se olisi mahdollista?"

Viljo mietti taas.

- Ei se ole mitenkään mahdollista. Kyllä perustuslaki on kansanvallan kivijalka eivätkä mitään itsehallinnolliset yhteisöt, kuten kunnat. Kun Tuori sanoo, että "kunnallinen itsehallinto on asukkaiden itsehallintoa, demokratian olennaista sisältöä", hän johtaa lukijaa harhaan. Kyllä demokratian olennainen perusyksikkö on "ihminen" ei "asukas". Perustuslaissa ei tosin puhuta kummastakaan, vaan "yksilöstä". Toisen pykälän toinen momentti kuuluu: "Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen." Ei voi olla olemassa kahdenlaisia yksilöitä, niitä, jotka ovat kuntien asukkaita ja "muita". Perustuslain on oltava sama "asukkaille" ja "muille". Tätä periaatetta Tuori ei ole ymmärtänyt, kun hän sanoo, että "uudistusta pitäisi arvioida myös tästä (asukkaiden itsehallinnon) näkökulmasta ja ihmettelee, että "se on jätetty valmistelussa sivuun". Ei tietenkään ole jätetty! Eikä tässä ole kysymys sanallisesta saivartelusta, vaan perustuslain olennaisesta sisällöstä.

- En myöskään ymmärrä sitä, että nyt oltaisiin tuhoamassa alueellista identiteettiä, kuten Tuori väittää. Kyllä tässä tietysti "tuhotaan"  niitä demokratian vääristymiä, joissa yksi puolue on saattanut hallita vuosikymmeniä ruhtinaiden tavoin eräitä kuntia. Siinä "tuhoutuvat" myös entisaikojen "ihanteelliset patruunayhteisöt", joiden puitteissa joku tehdasyhteisö hallitsi paikkakuntaa, piti huolta asunnoista, kouluista ja sairaanhoidosta. Sellainen mallihan lienee edelleen voimassa jossain ulkomailla, jossa huumekuninkaat pitävät kokonaisia maakuntia pelon vallassa murhien ja kidutusten avulla. Onneksi tuo "hallintomalli" ei ole juurtunut meille.

- Vielä ihmettelen, että arvoisat professorit ruoskivat hallitusohjelmia, joilla on muka "epäterve asema suomalaisessa politiikassa." Mitä ihmeen puhetta sellainen on? Kyllä professoreiden (vaikka ovatkin juristeja) pitäisi tietää, että hallitukset muodostetaan meillä perustuslain hengen ja kirjaimen mukaisesti, Jos poliittinen tilanne (vaalitulos) vaatii pitkiä hallitusneuvotteluja ("suljettujen ovien takana ja julkisuudelta salassa") ja sateenkaaria, niin tapahtuu eikä lopputulos voi olla demokratian hengen vastainen. Se on yksiselitteisesti osa suomalaista kansanvaltaa! Pitäisi nähdä, ettei demokratia toteudu vain yksissä, yksitäisissä parlamentti- ja kuntavaaleissa, vaan pitkinä ajanjaksoina. Ei vain nelivuosikausina vaan vuosikymmeninä. Tässä suhteessa ollaan siirrytty sodanjälkeisten vuosien "pikahallitusten" jälkeen vähitellen normaalimpiin oloihin, jolloin hallitukset pysyvät paikoillaan koko eduskuntakauden ja muutokset hallitusten kokoonpanoissa tapahtuvat pitkäjänteisemmin. Tuorin esittämä "demokratian irvikuva" on tässä mielessä hämmästyttävän lyhytnäköinen ja kaunainen. Tunnen oikein vereni kuohahtavan!

Pitkä tauko.

Istuimme hiljaa katsomassa, kuinka aurinko vajosi upeasti vuorten taakse. Yllättävää kyllä, maisemaa eivät häirinneet lentokoneet, joita nousi ja laski tasaiseen tahtiin Nizzan kentältä ja kentälle.

Viljo Vähänen jatkoi vielä purkaustaan. Kilautimme ja otimme punaviinipullon pohjat.

- Pentti Mannisen mukaan (ja hän on sentään hyvä mies ja taitava journalisti) professori Olli Mäenpää piikitteli nykyistä enemmistöhallitusta sanomalla, että "Suomen hallitusohjelmasta poikkeava ratkaisu saattaa olla moderni majesteettirikos". Tällaiseen rikokseen yllyttäminenkin saattaisi siis olla rangaistava teko. Mitähän kunnallisvaaleihin valmistuvat oppositiojohtajat, Paavo Väyrynen, Mari Kiviniemi ja Timo Laaninen tästä ajattelevat. Hehän ovat nostaneet hirmuisen metelin kuntauudistuksesta ja aikovat ratsastaa sillä vielä pitkälle. Ehkä seuraavaan hallitukseen sakka. Silläkin on sitten taas oma ohjelmansa, jota uusi oppositio ryhtyy innolla nakertamaan ja piikittelemään.

Sellaista on suomalainen demokratia.