Tänä aamuna,
kun nousin pilvipoutaiseen aamuhämärään, särähti korvissani kaksi nimeä: Päivi
Nerg ja Lassi Heininen. Edellinen täysin outo. Jälkimmäinen hyvin tuttu.
Molemmat toivat mieleeni toiveajattelun.
Hämmästyin sitä
itsekin, koska nimet eivät liittyneet millään tavalla toisiinsa eivätkä asiat,
joihin verkkaisesti käynnistyneet aivoni ne yhdistivät, olleet lähelläkään
toisiaan.
Sisäministeriön
kansliapäällikkö ("Tämä nimitys muistetaan", HS pääkirjoitus 6.9.2012)
ja Jäämeri (Lassi Heininen: "Arktisen alueen turvallisuuspoliittinen
tilanne", Rauhan Puolesta 4/2012) ovat tosi etäällä toisistaan.
Mutta molemmat
kertoivat samasta asiasta, toiveajattelun vaarallisuudesta.
Tämä kaipaa
lyhyen selvityksen.
(1) Päivi Nerg.
Uutisen mukaan ministerit ovat sopineet keskenään, etteivät he puutu toistensa
virkanimityksiin. Kaunis ajatus. Pidetäänhän maatalossakin siat ja lampaat eri
karsinoissa. Kettujakaan ei mieluusti päästetä kanatarhaan. Mutta käytännössä
tällainen ylen kaunis periaate, hyvän hallinnon kukkanen, johtaa tällaisiin
sotkuihin. Pohjimmaltaan syynä on hallitusratkaisu, sixpäkki. Varmaankin
ajateltiin, että koska kuuden puolueen puheenjohtajat sidottiin
hallitusohjelmalla yhteiseen politiikkaan (suuriin asioihin), yksittäisille
ministereille on pakko antaa vapauksia virkanimityksissä (pikku asioissa),
jotta he saisivat "näyttöjä" omasta tärkeydestään. Vaarallista
toiveajattelua. Paha virhe. Koska ministeriöiden kansliapäälliköt istuvat
vallan ylimmillä portailla. He edustavat jatkuvuutta. Ministerit vaihtuvat.
Kansliapäälliköt istuvat suojamuurin sisällä. Se on perustuslain henki. Sillä
tavalla on tarkoitus suojata tärkeät virat poliittiselta vehkeilyltä. Tässä
tapauksessa (jos Hesarin uutinen pitää paikkansa) kyse on kauneusvirhettä
suuremmasta poliittisesta möhläyksestä.
(2) Lassi
Heininen. Hyvä tuttavani ja suuresti arvostamani kansainvälisen politiikan
tutkija on Lapin yliopiston dosentti. Hän on kirjoittanut laajasti arktisen
alueen turvallisuuspolitiikasta. Siksi luin aamutuimaan mielenkiinnolla hänen
artikkelinsa uusimmasta Rauhan Puolesta-lehdestä, jonka liitteenä tuli myös Le
Monde Diplomatiquen ja Novaja Gazetan suomenkielinen versio (4/2012). L.H.
kommentoi myös venäläiskenraali Makarovin puhetta, mikä aiheutti pienen
kohahduksen. Analyysi oli mielestäni laadittu huolellisesti. Asiat olivat
kohdallaan. "Arktisella alueella on meneillään moniuloitteinen
geopoliittinen muutos, joka on ympäristöllinen, taloudellinen ja
poliittinen." Aivan oikein. Totta on myös se, että "sotilaallinen
yhteenliittymä, kuten myös armeijan omaava valtio, valmistautuu voimankäytön
varalta. Niin tekee Yhdysvallat ja Nato, ja niin tekee myös Venäjä."
Lopuksi
dosentti Lassi Heininen toteaa arktisen alueen vakauden olevan "merkittävä
saavutus epävakaassa sekä alueellisten konfliktien ja sotien että jatkuvan
terrorismin ja sen vastaisen taitelun kyllästämässä kansainvälisessä
järjestelmässä."
Tämäkin on
(lienee) oikea johtopäätös, samoin kuin se, että "tässä järjestelmässä pysyvää
on muutos."
Mutta. Mutta.
Ajatus siitä,
että kaikesta tästä syntyisi jossakin vaiheessa "uusi, demokraattisempi
maailmanjärjestys" on vaarallista toiveajattelua. Lähes sokeaa.
Näin sanon,
vaikka dosentti Heininen asettaa tälle kehitykselle ehtoja, jos-lauseita, jotka
antavat mahdollisuuden (jälkikäteen) selittää, että kaikki ei mennytkään niin
hyvin kuin parhaimmissa unelmissa ajateltiin.
Johtopäätös.
Näissä
molemmissa tapauksissa (Nerg, Heininen) toiveajattelun yltä pitäisi riisua
keinotekoinen, hämäävä, varjo.
Olisi
tunnustettava (tosiasiana!),
- että
yksittäisen ministerin oikeus tehdä yksinään perustuslain henkeä ja politiikan
uskottavuutta nakertavia päätöksi on virhe, jota ei saa kätkeä vaikenemisen
verhoon ja
- että
arktisella alueella on jo otettu vaarallisia askeleita väärään suuntaan ja että
niiden oikaiseminen tai uusien virheiden välttäminen on jo nyt käynyt
mahdottomaksi, mistä syystä alueesta on tullut maailmanrauhaa vaarantava
konfliktipesäke, jonka välittömään vaikutuspiiriin myös Suomi kuuluu
Toiveajattelu
kuuluu unten maailmaan. Mutta sieltä, piilotajunnasta, löytyy myös yllättäviä,
myönteisiä ratkaisuja, jos niitä osaa etsiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti