sunnuntai 30. syyskuuta 2012

116. Ex-puheenjohtajat 120930


Annoin Viljo Vähäselle kaksi nimilistaa:
(1) Jussi Saukkonen, Juha Rihtniemi, Harri Holkeri, Ilkka Suomien, Pertti Salolainen, Sauli Niinistö, Ville Itälä, Jyrki Katainen
(2) Johannes Virolainen, Paavo Väyrynen, Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi.

"Jaha. Siis kokoomuksen ja kepun puheenjohtajia. So what? Mitä pahaa he ovat tehneet? Onko tämä joku tietokilpailu? Vai pitäisikö arvata, kuka on kummankin listan seuraava nimi? Kepun listasta puuttuu nykyinen. Miksi molemmissa listoissa on yksi musta nimi?"

- En minä sinulle mitään tietokilpailua järjestä eikä sinun tarvitse mitään arvaillakaan. Mustien nimien suhteen hoksottimesi on kyllä hereillä. Kaikki ovat entisiä puheenjohtajia. Mutta mustista nimistä sain aiheen kutsua sinut palaveriin, vaikka ei niihinkään mitään suurta sensaatiota liity. Kaikki ex-puheenjohtajat ovat siinä mielessä minulle tuttuja, että olen elänyt oman politrukkielämäni aika vahvasti heidän vaikutuspiirissään. Jopa niin vahvasti, että he ovat päässeet arvopaikalle kirjahyllyyni. Siellä on nimittäin kaksi paksua mappia, joiden selässä lukee "Kokoomus" ja "Keskusta". Se sopii kaksinkertaiselle ex-politrukille kuin nenä päähän. Molempien listojen nimet tunnen ja tunsin henkilökohtaisesti. Toiset paremmin, toiset heikommin.

"OK. Senhän minä tiedän. Mutta mitä hyvää tai ihmeellistä Niinistö ja Väyrynen ovat nyt tehneet, kun halusit nostaa heidät framille?"

- No, eivät he ole tehneet oikeastaan mitään erityistä. Eivät hyvää eivätkä pahaa. Hehän eivät olleet  edes yhtä aikaa puheenjohtajina. (Väyrynen 1980-1990, Niinistö 1994 - 2001). He kuuluvat kyllä samaan ikäluokkaan (P.V. s. 1946, S.N. s. 1948), mutta ovat syntyneet kaukana toisistaan (P.V. Kemin maalaiskunnassa, S.N. Salossa). He pyrkivät molemmat presidentiksi. Toinen pääsi. Mutta jotakin yhteistä, merkittävää, heissä on.

" Sen haluan kyllä kuulla"

Tauko

- Molemmat ajattelevat ex-puheenjohtajina suuria. Eivät tartu lillukanvarsiin. He ovat siinä iässä, että nyt on aika esittää "ohjelma". Kohta se on myöhäistä. He molemmat näkevät, että nuorissa on tulevaisuus (mikä ei ole aivan uusia asia). Vanhempi valtiomies kutsuu nuoria Politiikan korkeakouluun, nuorempi on julkaissut vihkosen, johon on koottu keinoja nuorten arjen parantamiseksi. Molemmat ovat ihan vakavissaan. Mitäs siitä sanot?

Viljo Vähänen oli hiljaa. Pitkän aikaa. Ajatteli varmaan, että onkohan tuo nyt ihan tosissaan. Senkö takia piti kutsua kylään. Hän olisi varmaan mieluummin kuullut, mitä mieltä olen Suomen Marsalkasta, koska olin kertonut, että katsoin sen netistä suorana ja seurasin myös Stradan sen jälkeen. Sitä aihetta en halunnut kuitenkaan vielä purkaa. Palaan ehkä sitten, kun YLE näyttää filmin omilla kanavillaan.

"Ne painivat kyllä eri sarjoissa. Väyrysen korkeakoulu on puhdasta puoluetoimintaa. Niinistön syrjäytymisteesit ovat yleisempää yhteiskuntapolitiikkaa. Siinä on vissi ero, vaikka molemmat ovat puolueittensa entisiä puheenjohtajia. Väyrysen korkeakoulu kestää puolitoista vuotta, ja sinne otetaan mukaan vain aatteellisesta keskustapolitiikasta kiinnostuneita nuoria. Heistä koulutetaan puolueen kaadereita kuntiin ja muihin yleisiin laitoksiin. Koulutus on osallistujille maksutonta. Mutta ei niitä rahoja tietenkään oteta rehtori Väyrysen lompakosta, vaan yhteiskunta tulee eri kanavia pitkin avuksi. Niinhän systeemi on jo vuosikausia toiminut sekä Alkio- että Paasikivi-opistoissa. En tiedä, mitä reittiä rahat kulkevat Pohjantähti-opistoon. Mutta se on aivan normaalia ja täysin hyväksyttyä puoluetoimintaa. Brysselissä ja Strasbourgissa  käydään tietysti EU:n varoin. Entisenä europarlamentaarikkona Väyrynen kyllä hallitsee sen puolen. - Niinistön ei presidenttinä tarvitse perustaa omaa projektiaan varten korkeakoulua, eikä syrjäytymisprojektissa kouluteta tietääkseni millekään puolueelle kaadereita, vaikka tällaisia epäilyjä näyttää liitelevän ympäri maata. Ja onhan Väyrysen ja Niinistön nuoriso-ohjelmissa myös se ero, että toiseen on ladattu jättiläisannos arvovaltaa ja toinen rämpii ahtaassa puoluekarsinassa."

Minun vuoroni oli olla hiljaa.

- Eikö asia - siis nuorison aktivointi - ole niin arvokas, että sen rinnalla puoluekarsinat menettävät merkityksensä? Vai onko puolueen polttomerkki niin pysyvä, ettei sen hajukaan hälvene, vaikka merkinkantaja kuulisi hiekan ropisevan arkkunsa kannelle?"

"Sinunhan se pitäisi tietää, kun kannat molempia merkkejä. Hajustasi en pysty niitä erottamaan toisistaan"










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti