Annoin Viljo
Vähäselle kaksi nimilistaa:
(1) Jussi
Saukkonen, Juha Rihtniemi, Harri Holkeri, Ilkka Suomien, Pertti Salolainen, Sauli
Niinistö, Ville Itälä, Jyrki Katainen
(2) Johannes
Virolainen, Paavo Väyrynen, Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti
Vanhanen, Mari Kiviniemi.
"Jaha.
Siis kokoomuksen ja kepun puheenjohtajia. So what? Mitä pahaa he ovat tehneet?
Onko tämä joku tietokilpailu? Vai pitäisikö arvata, kuka on kummankin listan
seuraava nimi? Kepun listasta puuttuu nykyinen. Miksi molemmissa listoissa on
yksi musta nimi?"
- En minä
sinulle mitään tietokilpailua järjestä eikä sinun tarvitse mitään arvaillakaan.
Mustien nimien suhteen hoksottimesi on kyllä hereillä. Kaikki ovat entisiä
puheenjohtajia. Mutta mustista nimistä sain aiheen kutsua sinut palaveriin,
vaikka ei niihinkään mitään suurta sensaatiota liity. Kaikki ex-puheenjohtajat
ovat siinä mielessä minulle tuttuja, että olen elänyt oman politrukkielämäni
aika vahvasti heidän vaikutuspiirissään. Jopa niin vahvasti, että he ovat
päässeet arvopaikalle kirjahyllyyni. Siellä on nimittäin kaksi paksua mappia,
joiden selässä lukee "Kokoomus" ja "Keskusta". Se sopii
kaksinkertaiselle ex-politrukille kuin nenä päähän. Molempien listojen nimet
tunnen ja tunsin henkilökohtaisesti. Toiset paremmin, toiset heikommin.
"OK.
Senhän minä tiedän. Mutta mitä hyvää tai ihmeellistä Niinistö ja Väyrynen ovat
nyt tehneet, kun halusit nostaa heidät framille?"
- No, eivät he
ole tehneet oikeastaan mitään erityistä. Eivät hyvää eivätkä pahaa. Hehän eivät
olleet edes yhtä aikaa
puheenjohtajina. (Väyrynen 1980-1990, Niinistö 1994 - 2001). He kuuluvat kyllä
samaan ikäluokkaan (P.V. s. 1946, S.N. s. 1948), mutta ovat syntyneet kaukana
toisistaan (P.V. Kemin maalaiskunnassa, S.N. Salossa). He pyrkivät molemmat
presidentiksi. Toinen pääsi. Mutta jotakin yhteistä, merkittävää, heissä on.
" Sen
haluan kyllä kuulla"
Tauko
- Molemmat
ajattelevat ex-puheenjohtajina suuria. Eivät tartu lillukanvarsiin. He ovat
siinä iässä, että nyt on aika esittää "ohjelma". Kohta se on
myöhäistä. He molemmat näkevät, että nuorissa on tulevaisuus (mikä ei ole aivan
uusia asia). Vanhempi valtiomies kutsuu nuoria Politiikan korkeakouluun,
nuorempi on julkaissut vihkosen, johon on koottu keinoja nuorten arjen parantamiseksi.
Molemmat ovat ihan vakavissaan. Mitäs siitä sanot?
Viljo Vähänen
oli hiljaa. Pitkän aikaa. Ajatteli varmaan, että onkohan tuo nyt ihan
tosissaan. Senkö takia piti kutsua kylään. Hän olisi varmaan mieluummin
kuullut, mitä mieltä olen Suomen Marsalkasta, koska olin kertonut, että katsoin
sen netistä suorana ja seurasin myös Stradan sen jälkeen. Sitä aihetta en
halunnut kuitenkaan vielä purkaa. Palaan ehkä sitten, kun YLE näyttää filmin
omilla kanavillaan.
"Ne
painivat kyllä eri sarjoissa. Väyrysen korkeakoulu on puhdasta puoluetoimintaa.
Niinistön syrjäytymisteesit ovat yleisempää yhteiskuntapolitiikkaa. Siinä on
vissi ero, vaikka molemmat ovat puolueittensa entisiä puheenjohtajia. Väyrysen
korkeakoulu kestää puolitoista vuotta, ja sinne otetaan mukaan vain
aatteellisesta keskustapolitiikasta kiinnostuneita nuoria. Heistä koulutetaan
puolueen kaadereita kuntiin ja muihin yleisiin laitoksiin. Koulutus on
osallistujille maksutonta. Mutta ei niitä rahoja tietenkään oteta rehtori
Väyrysen lompakosta, vaan yhteiskunta tulee eri kanavia pitkin avuksi. Niinhän
systeemi on jo vuosikausia toiminut sekä Alkio- että Paasikivi-opistoissa. En
tiedä, mitä reittiä rahat kulkevat Pohjantähti-opistoon. Mutta se on aivan
normaalia ja täysin hyväksyttyä puoluetoimintaa. Brysselissä ja
Strasbourgissa käydään tietysti
EU:n varoin. Entisenä europarlamentaarikkona Väyrynen kyllä hallitsee sen
puolen. - Niinistön ei presidenttinä tarvitse perustaa omaa projektiaan varten
korkeakoulua, eikä syrjäytymisprojektissa kouluteta tietääkseni millekään
puolueelle kaadereita, vaikka tällaisia epäilyjä näyttää liitelevän ympäri
maata. Ja onhan Väyrysen ja Niinistön nuoriso-ohjelmissa myös se ero, että
toiseen on ladattu jättiläisannos arvovaltaa ja toinen rämpii ahtaassa
puoluekarsinassa."
Minun vuoroni
oli olla hiljaa.
- Eikö asia -
siis nuorison aktivointi - ole niin arvokas, että sen rinnalla puoluekarsinat
menettävät merkityksensä? Vai onko puolueen polttomerkki niin pysyvä, ettei sen
hajukaan hälvene, vaikka merkinkantaja kuulisi hiekan ropisevan arkkunsa
kannelle?"
"Sinunhan
se pitäisi tietää, kun kannat molempia merkkejä. Hajustasi en pysty niitä
erottamaan toisistaan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti