Ruletti
on uhkapeli ja arvausleikki. Sen kehitti jo 1600-luvulla ranskalainen
matemaatikko Blaise Pasca. Ja vaikka hänen sukunimensä suomenkielinen äänneasu
ei jäänyt elämään pelin nimenä, monet suomalaiset ovat varmaankin lausuneet
tuon sanan hiljaa mielessään, kun pallo on pysähtynyt väärään rakoon.
Ei
ole laisinkaan ihme, että vuosisatojen kuluessa juuri matemaatikot ovat
kehitelleet teorioita oikeasta arvauksesta. Niitä kutsutaan
todennäköisyyksiksi.
Kun
miljoonat ja miljardit pelimerkit ovat kadonneet väärän arvauksen pohjattomaan
kuiluun rulettipöydän ääressä, on selvää, että jokainen pelin harrastaja on
kiinnostunut ehdottomasti oikeasta vastauksesta.
Mutta
sitä ei ole olemassa. Jos olisi, kiinnostus peliin katoaisi siinä
silmänräpäyksessä, kun totuus paljastuisi.
Viisaat
sanovat, että totuutta kannattaa kyllä etsiä, mutta että sitä ei pitäisi
koskaan löytää.
Niinpä
Blaise Pascakin ajautui elämässään syvälle filosofian syövereihin ja törmäsi,
kuten odottaa saattaa, uskon ja uskonnollisuuden rajoihin. Lopulta hänkin
varmaan joutui kysymään itseltään, mitä järkeä tässä elämässä on tai onko tässä
mitään järkeä.
Mitä
järkeä on seisoa yökaudet, viikot ja vuodet, rulettipöydän äärellä ja odottaa,
että onni potkaisee.
Järki
sanoo, ettei siinä ole mitään järkeä. Mutta silti arvausleikit ovat jaksaneet
säilyttää suosionsa vuosisatojen ajan.
Ehkä
elämä on loppujen lopuksi vain uhkapeliä?
Tämä
saattoi olla mielessä opetusministeri Jukka Gustafssonilla, kun hänen pallonsa
putosi väärään koloon pääministerin käynnistämässä hallitusruletissa. ”Voi
Pasca minkä keksit!”
Ministerikierrätys
ei tosin ole pelkkää arvausleikkiä. Jokainen pöydän ääressä seisova tietää,
että krupieerin pyöräyttämä pallo, joka hetken kiertää omaa rataansa
päinvastaiseen suuntaan kuin numerokenttä, saattaa pudota väärään koloon.
Silloin
on lähtö edessä. Demareissa sitä kutsutaan paluuksi tuotantoon.
Kun
isompi ruletti pyörii (eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa) ei
pääministerikään voi olla varma pallistaan. (Yksikkömuoto on tässä
välttämätön).
Demareiden
ruletti ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Päinvastoin. Sitä
tiedettiin odottaa. Siitä oli ns. varmaa tietoa jo pitkän aikaa. Se ei ollut
pelkkä arvausleikki. Lopputuloskin oli todennäköislaskelmien mukainen.
Se
näkyy demarikentällä suoritetusta piirijohtajien haastattelusta. Näin
”toiminnanjohtaja numero 3” vastasi:
”Peruspalveluministeri Maria
Guzenina-Richardsonilla on ongelmia uskottavuutensa kanssa liittyen sote- ja
kuntauudistuksen erimielisyyksiin. Olkoon kuinka oikein tai väärin tahansa, hän
on kasvoina joutunut uhriksi. Hänen valmistelemansa ministeriö ei saa aikaan
sote-uudistuksen päälinjoja. Jos useampi vaihdetaan, on asunto- ja
viestintäministeri Krista Kiuru hyvin lähellä. Opetusministeri Jukka Gustafsson
on suurin piirtein samassa sarjassa kuin Kiuru. Jos on pakkotilaa tehdä, ei ole
Gustafssonkaan katastrofi vaihdettavaksi. Tarja Filatov olisi erittäin hyvä
peruspalveluministeriksi. Myös Jouni Backman on valmis miltei mihin pestiin
tahansa ulkoministerin pestiä lukuunottamatta.”
Nyt
tiedetään, ettei lopputulos ollut aivan arvauksen mukainen. Blaise Pasca olisi
saattanut olla parempi arvaaja.
Jos
arvausleikissä olisi turvauduttu tilastotietoihin, kuten nykyään tehdään
jalkapallon kansainvälisellä huipulla (ks. ”Tilastokeiju lumosi
jalkapallon”, Simon Kuper, Le Monde
Diplomatique, 2/2013), olisi ex-ministeri Susanna Huovinen ilman muuta
paljastunut, kun tilastotieteilijät olisivat ottaneet laskelmissaan huomioon hänen
juoksu- ja syöttöreittinsä Vanhasen hallituksesta lähtien.
Mutta
mielenkiintoisia reittejä kulki myös YLE:n toimittajan Jari Korkin ajatus jo
hänen helmikuisessa blogissa ”Vähän käytetty ministeri”.
”Kun kokoomus on yleensä
kierrättänyt ministereitään joko pakon edessä tai sitten luonnollisempien
poistumien kautta, ovat demarit rakentaneet ministerikierrätyksistään suuren
luokan hallintohimmeleitä.”
Se on hyvin sanottu.
Hallintohimmelin rakentaminen on
nimittäin kaukana ruletista ja muista arvausleikeistä.
Siinä tarvitaan yhtä tarkkaa
taitoa ja suunnitelmaa kuin jouluhimmelin rakentamisessa. On tunnettava rakennusmateriaali
ja kaava. Sidoslangat. Työjärjestys. On tiedettävä, missä järjestyksessä osaset
sovitetaan kokonaisuuteen.
Ennen kaikkea on tiedettävä (ei
siis arvattava) lopputulos. Miltä puolue, hallitus, koko maa näyttää sen
jälkeen, kun himmeli on valmis, kun krupierin lähettämä, pomppiva, arvaamaton rulettipallo
on löytänyt omat kolonsa.
Vasta tulevaisuus näyttää,
kestääkö himmeli loppuun asti. Kestääkö se seireeneiden laulun. Kestääkö se sisäisten
ja ulkoisten vihollisten hyökkäykset. Kestääkö ruman sanan. Pasca homma.
Hallintohimmelikin on kuitenkin pakko
joskus purkaa. Panna varastoon. Huolellisesti. Varovaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti