168. Tuulenhaistajista 130602

Tabloidi-Hesari yllätti tänä aamuna, kun helle oli laskeutunut Utsjoelta eteläisen Suomen rantavesiin.

Koko sivu (49 560 euroa) täynnä persua. ”Suomen kansalle”. Raha ei siinä hämmästytä. Sitähän maailman on täynnä. Mutta ilmoituksen koko ja paikka. Täyslastillinen sunnuntaisaarnaa!

Jotakin merkittävää on täytynyt tapahtua Hesarin johtokunnassa, joka ei – kuten tiedetään – puutu toimituksellisiin kysymyksiin (muuta kuin silloin, kun haluaa erottaa päätoimittajan).

Nyt läiskäytettiin (v.t. päätoimittajan suostumuksella, tietenkin) etusivulle kovan tason poliittinen uutinen, jolla vedotaan ”koko kansaan” eli tässä tapauksessa Hesarin tilaajiin ja lukijoihin. Jälkimmäisiin kuulun itsekin.

Rahahan ei haise. Se tulee lähelle kuin kesy kaniini.

Mistä tällainen hoppu? Miksi juuri nyt, kun persut sattuivat nimeämään pari päivää sitten suurimman osan EU-vaaliehdokkaistaan? Etsiikö johtokunta uutta poliittista viritystä?

Oli mentävä pari vuosikymmentä taaksepäin.

Silloin suomalaisen lehdistön historiaa tutkinut, entinen Alkio-opiston rehtori, tohtori Touko Perko luonnehti Helsingin Sanomia linjattomaksi tuulenhaistajaksi politiikasta pintailmiöihin asti. ”Se myötäilee ajatuksia, joiden uskoo saavansa suosiota lähivuosien aikana.”

“Hesari on tietoisesti halunnut ja saanutkin ns. edistyksellisen lehden maineen. Tosiasialliset motiivit ovat kuitenkin olleet taloudellisia, eivät aatteellisia. Todellisuudessa lehden toimituksesta löytyvät samanlaiset sarvikuonot kuin muistakin lehdistä.”

Persuja ei ehkä voi tällä hetkellä luonnehtia ”pintailmiöksi”, vaikka Soinin jytkyssä oli kyllä paljolti kysymys juuri siitä.

Hesarin johtokunta on jälleen haistanut ilmaa ja ilmavirtauksia.

Kun joskus tuntui varmaankin mukavalta uida samaan suuntaan erilaisten edistyksellisten virtausten kanssa. Nyt näyttää (siis johtokunnan, ei toimituksen) mielestä turvalliselta kääntää perämelaa nousevan eurooppalaisen ja suomalaisen nationalismin suutaan. On painuttava syvälle ”suomalaisuuteen” ja ”kansallisiin tunteisiin”. On maalattava seinille kansainvälistymisen piruja. Pelkoja. Kauhistuksia.

Ja niitähän tietysti löytyy niistä vesistä, joiden syvyyksiin persut ovat verkkonsa virittäneet.

Nyt on seurattava Timo Soinin lippua, kun hän uskaltaa marssia Pariisissa, pikku lippu kädessään, homoliitoja ja muita kauheuksia vastaan.

Mikä sen tehokkaampaa kuin antaa koko sivu asialle! Kyllä kansa tietää!

Kyllä kansa osaa lukea!

Hesarin johtokunta on haistanut tuulta ja päättänyt olla mukana uudessa tuoksussa. Koko sydämestään. Aidosti.

Jätin Poste Restanteen Viljo Vähäselle kirjeen: ”Tule äkkiä takaisin, missä oletkaan. Sarvikuonot ovat liikkeellä. Valmistaudu vastaamaan kysymyksen, sopiiko kirkollinen avioliitto homo- ja lesbopareille. Lue kirjoitus Kirkko & Kaupungin takasivulta. Vakaa vakaumukseni lienee, että ei sovi, mutta palataan sitten asiaan, kun olet tullut retkiltäsi. In due time.”