Jotkut osaavat leikitellä numeroilla. Matematiikka
on heillä verissä. Se on syntymälahja. Viljo Vähänen on yksi heistä. Mutta
sille alueelle minulla ei ole asiaa. Hyvä kun hädin tuskin osaan ynnälaskun.
Miinuslasku tuottaa jo vaikeuksia. Mutta eihän se nykyihmistä suuresti haittaa.
Paitsi biljardin Keila-pelissä, jossa joutuu vuorollaan kirjapitäjäksi ja pitää
yks’ kaks’ vähentää esimerkiksi 141:stä 87. (54 löytyi helposti tietokoneeni
laskimella).
- Venäläiset ostivat sitten Hartwallin, mitäs siihen
sanot?
Viljo ei tarvinnut paljon miettimisaikaa. Tapasimme
eilen Inkoon sillalla, venesataman vierellä ja kiertelimme Inkoo-päivän myyntikojuilla
monta tuntia. Nyt istuimme Piratin terassilla.
”Eivät siinä miljardit liikahtaneet, vaikka Gennadi
ja Boris ovatkin miljardöörejä. Joku pikku summa varmasti vilahti Harkimon
taskuun, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Venäläisille liikemiehille ne
ovat vain suolarahoja. Eivätkä he mitään Hartwallia ostaneet, vaan pikkusoman
Helsinki-hallin ja option Jokereihin. Kyllä se kauppasummakin joskus selviää.
Jos ei muuten niin CIA:n tai KGB:n verkostojen kautta. Niitähän luetaan nyt
kuin avointa kirjaa.”
- Aivan niin. Forbesin
mukaan puolisuomalaisten Gennadi Timtshenkon ja Boris Rotenbergin omaisuuksien arvot ovat 14,1
miljardia dollaria ja 1,4 miljardia. Ne ovat käsittämättömän suuria summia. Ovatkohan
niissä pilkut kohdallaan?
”Kyllä ne varmaankin ovat. Suomen budjetti tälle
vuodelle on 54,5 miljardia euroa, ja valtionvelan arvellaan olevan vuoden
lopulla noin 92 miljardia.”
Viljo luetteli tapansa mukaan lukuja kuin lonkalta
vaan. Hän tiesi miljardit ja miljoonat, pilkut ja pisteet.
”Suomen kansantuote oli viime vuonna 160,9 miljardia
euroa. Maailmanpankin mukaan koko maapallon bkt oli vuoden 2011 lopussa 69 093
693 miljoonaa dollaria, ja Suomi oli tässä kisassa sijalla 36. USA oli
kirkkaasti ykkösenä, Kiina ja Japani seuraavina ja sitten seurasivat Saksa ja
Ranska ja muut …”
- Älä suotta jatka. Uskon kyllä vähemmälläkin, että
muistat muutakin kuin kertomataulut. Minulta tahtovat miljoonat ja miljardit
mennä sekaisin. Suurten lukujen karkelot panevat pääni pyörälle …
”Otetaanpa sen kunniaksi! Tämä purkki Guinness on
ihan mukiinmenevää, vaikkeivät nuo kiinalaistytöt baaritiskin takana tienneet,
mikä siellä sisällä helisee, ennen kuin selostin.”
- Itse asiassa ajattelin kysyä, mitä mieltä olet
miljardööreistä yleensä. Ovatko he enää ihmisiä? Serge Halimi, Le Monde
diplomatiquen päätoimittaja, kirjoitti jokin aika sitten (ks. Diplo 3/2013 ”Prosentin
tyrannia”), että ”nämä ihmiset eivät osta juuri mitään, sillä heillä on jo
kaikkea. He joko kokoavat lisää varoja tai keinottelevat”. Mitä sellaisilla
ilmiöillä on tekemistä maapallolla? Nehän panevat tavallisten ihmisten asiat
aivan sekaisin.
”Oukei. Huomasin kyllä, että siirryit ihmisestä (he)
ilmiöön (ne). Ehkäpä asia on juuri näin. Miljardöörien maailma ei ole
ihmismaailma. He elävät omien lakiensa ja tapojensa mukaan. Heitä eivät koske
yleiset moraalin tai etiikan säännöt. He ovat kuin Antiikin jumalia. Tekevät
mitä tahtovat. Syntiäkin, jos se tuntuu mukavalta …
- Ihan niin kuin Wagnerin Ringissä…
”No, joo. Syntiäkin, vaikka ei kait silläkään ole
miljardööreille mitään merkitystä. Rahallahan saa kaikkea. Ehkä armokin on
ostettavissa …
- Mutta eipä mennä pitemmälle teologian suuntaan.
Armosta riittäisi kyllä tarinaan auringonlaskuun saakka – eikä sitä tarvitsisi
lopettaa auringon nousuunkaan. Sen sijaan voisit kommentoida S. Halimin
artikkelia siltä osin kuin se koskee miljardöörien määrää ja asemaa tänä
päivänä. Gennadi ja Boris luetaan tietysti siihen joukkoon, mutta heillä ei
liene suuremmasti vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Taitavat olla aika pikku
tekijöitä siinä suhteessa?”
- Kaikki on suhteellista. Hartwall ja Jokerit tuskin
heilauttavat Suomen ja Venäjän suhteita mihinkään suuntaan. Sen sijaan niillä 83
miljardöörillä, jotka istuvat Kiinan parlamenttissa, saattaa olla hieman
suurempi merkitys kotimaassaan tai jopa maailmanpolitiikassa. Poliittista
järjestelmää he eivät tietenkään pysy muuttamaan.
(Pieni
tietoisku: SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ,
Peking)
”Perustuslakinsa 1. pykälän mukaan Kiina on
sosialistinen, työläisten ja talonpoikien johtama kansan demokraattinen
diktatuuri. Valta kuuluu kansalle, joka käyttää valtaansa valtakunnallisen
kansankongressijärjestelmän kautta. Kiina kutsuu valtionhallintoaan
demokraattisesti keskitetyksi järjestelmäksi. Kiinan kansantasavaltaa hallitsee
Kiinan kommunistinen puolue (KKP), jonka organisaatio on rinnakkainen valtionhallinnon
organisaation kanssa. Organisaatio alemmilla tasoilla on samankaltainen kuin
keskustasolla ja se ulottuu kylätasolle asti … Nykyisellään
kansakongressissa on 2987 jäsentä.
Kansankongressin ohella Kiinassa on
neuvoa-antava parlamentin tapainen elin, Kiinan kansan poliittinen
neuvoa-antava konferenssi (The Chinese People’s Political Consultative
Conference, CPPCC), jossa myös muilla puolueilla samoin kuin kansallisilla vähemmistöillä
ja joukkojärjestöillä ja on edustus.”
”Kiinalaisten miljardöörien elämästä
minulla ei ole mitään tietoa. Suureen massaan hekin kyllä katoavat. Maailmassa
arvioidaan nyt olevan hieman yli 7 miljardia ihmistä. Heistä noin 1,3 miljardia
asuu Kiinassa. Kiinalaiset miljardöörit eivät kuitenkaan kuulune sellaiseen
poliittiseen eliittiin, josta Francis Fukujama kirjoittaa (m.t.): ”Eliitit
kykenevät vuodesta toiseen suojelemaan asemaansa manipuloimalla poliittista järjestelmää, sijoittamalla rahansa
ulkomaisiin veroparatiiseihin ja siirtämällä saavuttamansa edut lapsilleen.”
”Kiinan miljardöörit istuvat kiltisti
järjestelmän kaltereiden takana”, Viljo jatkoi. ”Sen sijaan esimerkiksi
intialainen miljardööri Mukesh Ambani, voi katsella kotikaupunkinsa hökkeleitä
ja niissä kuhisevia ihmismuurahaisia korkealta, oman 27-kerroksisen talonsa
olohuoneen parvekkeelta. Tuskinpa hän useinkaan vaivautuu laskeutumaan kansa
pariin, mutta saattaa kyllä vapaasi käydä moikkaamassa miljardöörikavereitaan
milloin tahansa. Kiinahan on vapaa demokratia.”
”Kun maailmassa on Halimin mukaan
tällä hetkellä 63 000 multimiljonääriä, jotka omistavat yhteensä 39 900
miljardin omaisuuden, minunkin pääni alkaa mennä hieman sekaisin, kun yritän
laskea, montako promillea oma omaisuuteni, polkupyörä ja soutuvene, tästä ovat.”
So what?
Keskustelumme miljardööreistä alkoi
jymähtää paikoilleen. Jäin miettimään, onko yhden prosentin (miljardöörien)
tyrannia yhtään sen vaarallisempi tai vaarattomampi kuin yhden miehen tai
naisen tyrannia. Salaisia lonkeroita miljardööreillä saattaa olla enemmän kuin
tavallisilla tyranneilla, mutta mitäpä sillä on väliä. Haitanneeko tuo mittään!
”Se on elämää, ei sen enempää.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti