Mitä me näemme, jos näemme?
Näemme sitä, mitä näemme.
Kysymys tuntuu joutavanpäiväiseltä. Sen
lopputuloksena on kehäpäätelmä circulus vitiosus. Noidankehä. Virheellinen ympyrä.
Mutta se voi myös
olla totta. Se voi kertoa totuuden asiasta, jota ei nähdä, vaikka se paistaa
jokaiseen silmään.
Juuri näinhän
kävi, kun hallituspuolueiden puheenjohtajat viettivät pitkän päivän Bjälbossa,
arkkitehti Frans Ludvig Caloniuksen kesähuvilalla, joka nykyisin tunnetaan
pääministerin virka-asuntona, ja tulivat iltahämärissä kertomaan kansalle, että
lapsilisiä on ihan pakko leikata.
Päätös osui
politiikan sokeaan pisteeseen.
Päätöksentekohetkellä
puoluepolitiikan näköhermon avulla ei voinut nähdä virhettä, koska mainitun
hermon päällä ei ole verkkokalvoa.
Tämä vaatii
lyhyen katsauksen silmän anatomiaan (Googlen avulla, tietysti):
Silmän valoa aistivat solut (sauvat ja tapit)
muodostavat yhdessä niistä lähtevien hermosolujen kanssa levymäisen verkkokalvon, joka sijaitsee silmän takaosassa ja jonka
hermosolut yhdistyvät lopulta näköhermoksi. Tavallisesti ihmisellä on kolmenlaisia
tappisoluja, jotka aktivoituvat herkimmin punaisesta, vihreästä ja sinisestä
(sic!) valosta. Sauvasoluja on vain yhdenlaisia: ne eivät kykene yksinään
erottelemaan värejä, mutta toimivat tappisoluja paremmin hämärässä. Karkeasti
ottaen voidaan sanoa, että tappisolut reagoivat väreihin, kun taas sauvasolut
mahdollistavat hämärässä näkemisen.
Verkkokalvo peittää silmän takaosan sisäpintaa kaikkialta
muualta paitsi näköhermonpään kohdalta. Näköhermonpää sijaitsee silmänpohjassa
tarkan näkemisen pisteestä nenään päin n. 3-4 mm. Koska näköhermonpäässä ei ole
verkkokalvoa, siitä aiheutuu näkökenttään ns. fysiologinen sokea piste.’
Sokean pisteen voi demonstroida seuraavasti:
Katso alla olevan kuvan pistettä yhdellä silmällä. Voit havainnoida tähden
katsoessasi pistettä kaikilla muilla etäisyyksillä paitsi katsoessasi ruutua n.
40 cm:n päässä silmistäsi. Tältä etäisyydeltä (40 cm) tähti katoaa näkyvistä,
koska siitä muodostuva kuva muodostuu silmänpohjassa näköhermonpään kohdalle =
fysiologisen sokean pisteen kohdalle.
Kesärannassa kävi
niin, että kaikki kuusi silmäparia tuijottivat vain yhdellä silmällään
poliittista havaintolevyä, jolle oli piirretty kuvia menoleikkauksista ja
veronkorotuksista, eivätkä ne tajunneet, että hetkellä, jolloin nuija kolahti
pöytään, jokainen silmä oli 40 senttimerin etäisyydellä havaintolevystä,
jolloin yksi tähti (lapsilisät) katosi näkyvistä, koska siitä muodostuva kuva
osui fysiologisen sokean pisteen kohdalle.
Kurja juttu!
Mutta seuraukset
alkoivat näkyä varsin pian. Circulus vitiosus alkoi pyöriä vinhasti pan
sen jälkeen, kun Bjälbon ovet sulkeutuivat Arkadian mäen ovet avautuivat.
Samalla myös
silmät alkoivat avautua.
Silmähän ei itse
aisti mitään, ei valoa eikä värejä, vaan aistimus syntyy aivoissa.
Alettiin toisin
sanoen ajatella.
(Tosiasiassa
silmän verkkokalvolle piirtynyt, ylösalaisin oleva kuva, siirtyy hermopulsseina
aivoihin äärimmäisen nopeasti, mutta voimme jokseenkin varmasti olettaa, että
politiikassa tämä prosessi on huomattavasti hitaampi.)
Seuraus oli
hallitukselle kivulloinen, kuten olemme saaneet uutisista lukea. Hallituksen
rivit alkoivat rakoilla, ja yksi puolue hyppäsi heti peloissa pois
karusellista. Mutta eihän se vauhtia paljonkaan hillinnyt. Päätös oli jo tehty
Bjälbossa. Hätäjarrutus tuli liian myöhään.
Circulus vitiosus pyörii edelleen eikä tehtyä saa tekemättömäksi, vaikka kuinka
suuria haluja korjausliikkeisiin olisi olemassa.
On saatu nähdä,
mitä on saatu nähdä.
Terveen järjen
kanssa sillä ei tosin ole juuri mitään tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti