”Ukrainan tilanne on nyt (14.4.2014 klo 12.01)
pahassa solmussa. Tunsin sen nahoissani, kun heräsin klo 02.45, ja kavahdin
pystyyn, enkä saanut sen jälkeen unenpäästä kiinni ennen kuin olin valvonut yli
kolme tuntia.”
- Siis mitä? Tunnetko sinä mukamas kropassasi
tuollaisia impulsseja? Ei voi olla totta!
Olin taas kerran unohtanut, että Viljo Vähänen
on kertaalleen kuollut mies ja että hän liikkuu ihan toisissa sfääreissä kuin
tavalliset kuolevaiset. Näin on tapahtunut monta kertaa aikaisemminkin, kun
Viljo on tulla tupsahtanut ovelleni ja olemme alkaneet vääntää monivärisestä
rautalangasta kuvaa poliittisesta tilanteesta. Nyt hän siis sanoi törmänneensä
pahan solmuun.
”Kyllä. Tunsin sen aivan konkreettisesti. Se vihlaisi
sydämestä. Silloin tiesin, että se on merkki jostakin vakavasta. Mutta, huomaa,
ei siis mistään viasta omassa kropassani - niin että älä ole siitä huolissasi –
vaan siitä, että jotakin uhkaavaa on tapahtumassa lähiympäristössäni …”
- Mutta eihän Ukraina …
- Kyllä. Kyllä Ukraina on tosi lähellä. Paljon
lähempänä kuin jokin Libya, Syyria tai Afganistan. Sehän on aivan sydämeni
vieressä. Melkein naapuri. Siksi tunsin sen vihlaisun. Paha solmu siellä on. Se
on kuin veritulppa. Vaarallinen, jos se lähtee liikkeelle. Se saa paljon tuhoa
aikaan.
Aloimme keskustella solmun luonteesta. Eiväthän kaikki solmut ole pahoja, vaan jotkut
ovat hyödyllisiä, jopa tarpeellisia. Ne sitovat asioita yhteen. Niiden avulla
voidaan rakentaa siltoja vaikeidenkin rotkojen yli.
”Aivan oikein. Solmuthan ovat tärkeitä
verkostoitumisen kannalta. Välttämättömiä. Niiden on pidettävä, mutta ne on
voitava tarvittaessa avata. Niitä on voitava myös siirtää. Ja ennen kaikkea. On
oltava tilaa myös uusille solmuille.”
- Kyllä, mutta paha solmu on luku sinänsä.
Niin päästiin hetkessä Gordonin solmuun. Olisiko Ukrainan kohdalla nyt asiat niin pahassa
vaiheessa, että vain miekka voisi ne avata? Kenen miekka? Millä oikeudella?
Mitä se ratkaisisi? Sota vai rauha?
Ei auttanut muu, kuin napsauttaa jälleen
Googlea.
Gordionin
solmu oli Zeuksen temppelissä Fryygian Gordionissa sijainnut monimutkainen solmu, jonka avaajasta legendan
mukaan tulisi Aasian kuningas. Perimätiedon mukaan oraakkeli julisti tilapäisesti
vailla kuningasta olleille fryygialaisille, että seuraavasta kaupunkiin
härkävaunuilla saapuvasta miehestä tulisi heidän hallitsijansa. Paikalle
körötteli vankkureillaan Gordias-niminen köyhä talonpoika, josta siten tuli
kuningas. Sen kunniaksi hän pyhitti kärryt Zeukselle ja sitoi ne paaluun
mutkikkaalla solmulla. Oraakkeli ennusti edelleen, että solmun avaajasta tulisi
Aasian valtias. Tarinan mukaan Aleksanteri kuoli kesken sotaretkensä sen
vuoksi, ettei hän osannut ratkaista aidosti solmun ongelmaa, vaan halkaisi sen
miekallaan.
Perustarina
oli meille tuttu. Sen sijaan jäimme pohtimaan, mikä tarinan neljästä
erilaisesta versiosta sopisi Ukrainan tilanteeseen.
Aristobuloksen
versiosssa Aleksanteri veti kärryn aisaa niin että solmun päät tulivat näkyviin
ja ratkaisi solmun tämän jälkeen. Justinuksen ja Plutarkhoksen mukaan
Aleksanteri löi solmua miekallaan niin että sai solmun päät näkyviin ja
ratkaisi solmun tämän jälkeen. Curtiuksen versiossa Aleksanteri lyö solmun
rikki miekallaan ja tokaisee "olen ratkaissut sen".
”Vaikea
sanoa. Olennaiselta näyttäisi joka tapauksessa se, että solmun päät olisi saatava
ensin näkyiin, ennen kuin ratkaisuun ryhdytään ja että solmun aukaisemin
yhdellä, suuttumuksen vallassa tehdyllä, hurjalla iskulla olisi kaikkein
kehnoin ratkaisu. Iskun tekijä menettäisi kaiken. Kuolisi.”
-
Aivan. Tämä puoltaisi siis diplomaattista, väkivallatonta, ratkaisua. Mutta
entä jos sitä ei löydy? Jos kaikki keinot loppuvat? Jos solmun päitä ei saada
näkyville? Sotaanko tässä nyt ollaan menossa?
Alkoi
jo tuntua, että olemme Viljon kanssa itsekin umpisolmussa.
Diplomaattinen
koneisto on pyörinyt täysillä. Suurvallat (EU, USA ja RUS) ovat etsineet
ratkaisua. YK:n turvallisuusneuvosto on etsinyt ratkaisua. Vain Kiina on
katsellut omasta tornistaan tapahtumia.
Pitäisikö
ratkaisua etsiä Gordionin solmun kehyskertomuksesta?
Pitäisikö astua Zeuksen temppeliin ja kysyä neuvoa sieltä? Vai pitäisikö etsiä
härkävaunuilla körötellyt Gordias, köyhä talonpoika, ja kysyä neuvoa häneltä.
Hän osaisi varmaankin kertoa, kuinka hän sitoi solmun, koska tuskinpa hän olisi
sitonut vankkureitaan sellaisella solmulla, jota hän ei osaisi itse avata.
”Siis
pitäisi mennä riittävän kauas ajassa taaksepäin, jotta nyt voitaisiin löytää
Ukrainan solmun ratkaisu eli saada solmun päät näkyville. Muutoin voidaan
nykäistä väärästä päästä, jolloin solmu vain kiristyy.”
-
Tuossa on järkeä! ”Rikolliset”, ”fasistit” separatistit ovat aivan vääriä
sanoja. ”Aleksanterin miekka” on pahin mahdollinen väline tämän kriisin
ratkaisemiseksi.
”Olisi
pakko mennä vielä paljon syvemmällekin. Valtiomuodostuksen teoriaan.
Kansallisvaltioiden synnyn historiaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen
demokratian euforiaan, joka synnytti kaksihaaraisen myrkkykäärmeen, jonka
puremasta koko maailman on saanut kärsiä kohta sata vuotta. Pitkällä
puudutuksella – kylmällä sodalla – saatiin toinen myrkkyhampaista (Warsovan
liitto) kiskaistuksi irti pedon kidasta, mutta toinen hammas (Nato) jäi
paikoilleen. Juuri se hammas on nyt puremassa Ukrainaa. Sillä hampaalla
”Aleksanterin miekalla” ei tätäkään pahaa
solmua voida ratkaista.”
-
Tällaiseltahan se näyttää. Sotakoneistot alkavat olla jälleen vastakkain. Ja
pelot ovat sen mukaisia. Se on todella vaarallista. Ja täysin käsittämätöntä,
koska rauhanomaisen rinnakkainelon
vaihtoehto on kaikkien näkyvillä ja kaikkien saavutettavissa. Olettaisin, että
maanviljelijä Gordiaskin saapui Fryygian Gordioniin aivan hyvällä tuulella ja
hyvässä tarkoituksessa. Se, että hänestä tuli (itsestään riippumattomista
syistä) kuningas ei kerro, oliko hän virassaan hyvä vai huono, mutta viisas
mies hän ilmeisesti oli, kun osasi somia vanunsa niin taitavasti. Nyt
tarvittaisiin Ukrainassa samanlaista viisautta. On hyvä, että Ukrainan siteet
Eurooppaan ja koko muuhun maailmaan säilyvät hyvinä ja että ukrainalaiset
saavat elää rauhassa. On myös hyvä, että Ukrainan naapurit haluavat olla monin
tavoin sen apuna ja turvana. Mutta on hyvä myös ymmärtää, että Gordionin solmun salaisuuden tiesi vain
Gordias itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti