”Jaha. Että
puoluejohtajaksi! Kenen idea se oli? Saitko Jenniltäkin luvan?”
Viljo Vähäsen oli
ihan pakko käydä hakemassa Lennu Mäntyniemestä sen jälkeen, kun tämä oli
esiintynyt Pressiklubissa Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaana.
Oli sunnuntai aamu.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä heille tullut mieleenkään lähteä
tällä kertaa Pataässään, vaikka Ukko kyllä lupasi jälleen mustan auton heidän
käyttöönsä. Ei. He lähtivät kävelemään Sibelius-monumentin suuntaan, vaikka
Lennu kyllä valitteli, että sinne on mukamas liian pitkä matka.
Asian ratkaisi
jälleen, kuten niin monta kertaa aika isemminkin,
Jenni, joka melkein työnsi Lennun matkaan. Menehän nyt siitä! Ei se liikunta
sinullekaan pahaksi ole. Vaikka Ukon vauhdissa et ole koskaan pysynyt. Viljo ei
rullaa, vaan kävelee ihan hiljakseen. Kyllä sinä siinä tahdissa mukana pysyt.
Mutta älkää nyt poiketko mihinkään kapakkaan. Ja tulkaa lounaaksi takaisin.
Tullaan. Tullaan.
- Ei se Jennin idea
ollut, vaan Tarun. Sillähän on ihan yhtä vinkeät silmät kuin minullakin. Joku,
ehkä se oli joku mies. En tiedä. Joku oli varmaan vihjannut Tarulle, että
tehdään siitä silmäleikki. Eikä minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan.
Kyllä minun silmiäni saa hyvään tarkoitukseen lainata. Ihan hauska sketsihän
siitä tuli. Eihän politiikan tartte niin kuolemanvakavaa olla.
”Aivan oikein. Ei
tarvitse. Ja Janne Pellervohan lähti tietysti heti leikkiin mukaan. Varmaan
sitä otti vähän päähän, kun Suomen Kuvalehti nimitti sitä kansikuvassaan
”kovanaamaksi” ja väitti sen sanoneen, ettei politiikassa ole sijaa tunteille.
Eihän se Janne semmoinen tosikko ole. Ovatko he muuten minkälaisissa väleissä?
Ukko ja Janne?”
- Emmä osaa sitä
sanoa. Samaan jengiinhän he kuuluvat. Minusta Janne oli kyllä vähän mafiapomon
näköinen siinä kansikuvassa. Mutta oikeastaan pahempi kuva annettiin
sisäsivuilla Timo Soinista. ”Itseriittoinen valtias, joka vähättelee puolueensa
naisia”. Se oli aika rumasti sanottu.
”Olihan se. Mutta oikeassahan
Heikki Vento oli siinä, että Soini loi persut Vennamon imperiumin tuhkasta.
Janne Pellervo on aivan eri asemassa. Puolueensa puheenjohtajana hänen ei
tarvitse lähteä tyhjästä. Päinvastoin. Hän seisoo vankalla graniittijalustalla,
vaikka kyllähän siinäkin halkeamia ja tahroja tietysti on. Kataisen perintö voi
kyllä sulaa pois aika nopeassakin tahdissa, koska hän jätti homman kesken.”
”Oliko se pettymys
Ukolle? Vai olivatko he sopineet asiasta keskenään?
- Ei näistä hommista
meikäläiselle juurikaan kerrota, vaikka kyllähän minä kaikenmoista kuulen
Mäntyniemen käytävillä. Ei minun tietääkseni Ukon ja Kataisen välillä mitään
suurempia jännitteitä ollut. Ukko on aina ollut pragmaatikko. Käytännön mies.
Asioiden on rullattava. Juristi on aina juristi. Se sopii kyllä hyvin myös
minulle. Jennin asema ja rooli tulee ilmeisesti lähi vuosina korostumaan. Ehkä
hänestä alkaa vähitellen muodostua jonkinlainen Sylvi Kekkonen … mutta siihen
menee kyllä vielä kauan aikaa … paljon ehtii tapahtua sitä ennen …”
Lennun ja Viljon
keskustelut lainehtivat usein laidalta toiselle. Hyppelivät, kuten he itse
sanoivat. Mutta heitä itseään se ei häirinnyt.
Aurinko paistoi, ja
Sibelius-monumenttikin alkoi vähitellen välkehtiä lehdettömien, mutta jo kesää
enteilevien, puiden takaa.
”Oletko siis ihan
varma, että Janne Pellervosta tulee Kokoomuksen uusi puheenjohtaja? Puhuit
vähän siihen malliin.
- Näyttäähän se aika
varmalta. En usko, että se sketsi ainakaan heikentää hänen asemaansa. Ehkä jopa
päinvastoin. Aleksanteri voi kyllä sekoittaa kuviota pahemman kerran.
Toivottavasti minua ei kuitenkaan pyydetä liikutteleman silmiäni hänen puolestaan!
Vaikka eihän minulla tietenkään ole mitään häntäkään vastaan. Mukavasti
hymyilevä kaverihan hän on. Mutta sittenkin … Kokemus ja Kokoomus ovat kaksi
eri asiaa …
Viljokaan ei olisi
halunnut jatkaa pitemmälle puheenjohtajaspekulaatiota, kun hän huomasi Lennun
epäröivän. Hänen mielestään Lennu salaili jotakin, mutta hän jätti aiheen
sikseen ja hyppäsi kokonaan toiseen asiaan.
”Entä Ilkka Kanerva?
Hän on jälleen otsikoissa. Ei puheenjohtajaehdokkaana, vaan kansainvälisenä
julkkiksena. Entäpä jos hänetkin otetaan Itä-Ukrainassa panttivangiksi?”
- Se olisi paha
juttu. Ilman muuta. Mutta ymmärrän kuitenkin, ettei hän voi perääntyä. Sitä
paitsi ETYJ-operaatio sopii hänen karriääriinsä kuin nenä päähän. Siis
erinomaisesti. Hänhän esiintyi sitä paitsi tosi asiallisesti ja rakentavasti
siinä Venäjä-illassa, joka meni muutoin täysin pipariksi.
”Aivan. Kyllä Ikessä
vielä ruutia riittää. Ja eihän kukaan voi väittää, että hän olisi vakooja!
Vaikka mistä sitäkään voi nykymaailmassa tietää. Tämä aikahan on suurta
disinformaation juhlaa. Ukrainan kohdalla kaikki langat näyttävät menneen
sekaisin. Minäkin olen kyllä ihmetellyt, kuinka Ukrainan väliaikaisen
hallituksen ulkoministerille on annettu jonkinlainen virallisen äänitorven
asema ja kuinka hän käyttää torveaan kuin amerikkalaisen teeseurueen johtaja.
On se kumma, ettei sinne saada edes hetkeksi kunnollista aselepoa aikaan. Jos
Ike Kanervan matkan seurauksena sellainen ihme saataisiin aikaan – tai jos kansainvälinen
hevosmiesten uutistoimisto päättäisi tulkit asian sillä tavalla – hän tulisi
olemaan sata varmasti Suomen seuraava ulkoministeri. Enkä laisinkaan
ihmettelisi, jos sketsinikkarit alkaisivat sovitella hänen harteilleen
Kokoomuksen puheenjohtajan viittaa tai jopa Suomen presidentin prenikoita.”
”Sinäkin voisit ehkä lainata
siihen tarkoitukseen jälleen omia silmiäsi?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti