”Kenpä tietää mit’ on minkin silkkihatun alla …”
Viljo Vähänen oli laulutuulella. Aaro Hellaakosken
sanat ja Tauno Pylkkäsen sävel olivat tarttuneet aamuyöstä hänen päähänsä niin
tiukasti, että hän hyräili niitä vielä, kun olimme jo ohittaneet uimarannan
nurmikentän, jolla valkoposkihanhet olivat aterioimassa, ja olimme lähestymässä Ryssänkärkeä.
Tiiraluodolla soidinmenot olivat täydessä vauhdissa
ja varmaan siellä jo pesiäkin rakennettiin. Ainakin mustarastaalla, joka päästi
meidät aivan viereensä, oli nokka täynnä pesäaineksia.
Viljo jatkoi.
”Pökkääjäksi oisi mulla, pökkääjäksi oisi mulla,
lahjat synnynnäiset. Voi kun saisin sarvet pienet, pienet käppyräiset.”
En tiennyt ajatteliko Viljo Maalaisliiton vai Suomen
Maaseudun Puolueen jälkeläisiä. Ehkäpä Kansallinen Kokoomuskin välkkyi hänen
mielessään, sillä aamukävelymme aiheena oli rakenteilla oleva porvarihallitus
ja sen tulevaisuus.
- Kyllä Hellaakoskella voisi olla käyttöä tällä
viikolla Smolnassakin, naureskelin. – ”Sarvet niin kuin Saatanalla oli
olemassa, kun ma kuvaraamattua tutkiskelin lasna.” Tunnenhan minä toki tuon
laulu, koska laulan sitä keskiviikkona Ritarihuoneella samaan aikaan, kun
Sipilä, Soini ja Stubb pökkivät toisiaan, kun pitäisi löytää sopivat henkilöt
sopiville ministeripalleille.
”Hassua, että kokenut kansanedustaja BZ närkästyi,
kun media kutsui Sipilän hallitusta SSS-joukoksi. Eihän sillä tietenkään ole
mitään tekemistä Schutzstaffelin kanssa. Eihän?”
- No, ei varmastikaan. Hauska
sattuma vain. Että kolme ässää ratkovat nyt Suomen kohtaloita. Kolme
muskettisoturiahan siitä paremminkin tulee mieleen. Saapas nähdä, millaisten
hovineuvottelujen pyörteisiin suomalainen SSS-kolmikko vielä joutuukaan!
”Mutta kyllä porvarihallituksella
on nyt näytönpaikka. Sen on kyettävä osoittamaan luotettava vaihtoehto niin
sateenkaarelle kuin punamullalle. Aikaisemmat näytöt eivät ole olleet kovin
kehuttavia ja nyt on vastassa vasemmiston, vihreiden, ruotsalaisten ja
kristillisten rintama, jolla on vankka kannatus eduskunnassa.”
- Mutta sehän on jo hajoamassa
ennen kuin ensimmäistäkään porvariministeriä on asetettu. Siinä taitaa olla
samanlainen valuvika kuin sateenkaaressa. Se on kaunis kaukaa katsottuna mutta
kelvoton työaseena.
”Näin on. Oppositio vaikuttaa
todellakin aika heiveröiseltä, mutta se saattaa hämätä. Kaikki riippuu siitä,
millaisen ohjelman SSS saa aikaiseksi ja millaiset ovat sen ensimmäiset
askeleet, konkreettiset teot. Niiden perusteella määräytyy myös se
mediailmapiiri, jossa porvarit joutuvat myllyänsä pyörittämään.
- Perustuslakiin ei ole turhaan
kirjoitettu, että hallitusvaltaa käyttävät presidentti ja valtioneuvosto
yhdessä. On hyvä muistaa, että Mäntyniemessäkin istuu nyt porvari. Tämä on
siten koko porvaristolle näytönpaikka. Rkp:n ja kristillisten oppositioasemalla
ei tule olemaan suurta merkitystä. Niiden varaan porvarihallitus ei voi laskea
mitään.
- Yes. Nyt ei ole varaa sortua lillukanvarsiin.
Hallitusohjelmaan ei pidä tunkea kaikenlaista roinaa, vaan sen on oltava
yksinkertainen (helposti luettava ja ymmärrettävä) ja selkeä (lyhyt ja terävä).
”Tarkoitat siis, että
jonkinlainen manifesti, julistus, eikä kyhäelmä SSS-puolueiden ohjelmista?”
- Jotakin sen suuntaista. Ei
missään tapauksessa minkäänlaista kilpahuutoa sateenkaarihallituksen kanssa …
ei muodossa eikä sisällössä.
”Nyt pitäisi astua rohkeasti kolmannelle tielle. Siinä tarvitaan
voimakasta valtiovaltaa, joka pystyy löytämään tasapainon äärisuuntausten
(sosialismin ja kapitalismin) välissä…”
- Ai, jotakin niin
vanhanaikaista?
”OK. Sosialismista ei
sellaisenaan ole enää vaaraa. Se tie on käyty loppuun. Lisänäyttöjä ei tarvita.
Siihen suuntaan ei siis tarvitse rakentaa todellista muuria. Mutta toiseen
suuntaan, äärikapitalismiin ja äärioikeistoon päin, raja on piirrettävä
selkeästi. Siitä suunnasta paine tulee olemaan hirmuinen. Hybridisota on ollut
jo yli 20 vuotta käynnissä eikä se osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin.
Kansainvälinen kapitalismi on viettänyt riemuvuosia. Ja se on näkynyt myös
meillä. Pääomalla ei ole isänmaata. Sehän tiedetään jo entuudestaan. Voittoja
revitään sieltä, mistä ne helpoimmin irtoavat …”
Jaha.
Huomasimme päätyneemme Viljon
kanssa jälleen ns. perimmäisten kysymysten ääreen.
Mikä on moraalisesti ja
eettisesti oikeaa, mikä väärää? Mikä on ihmisen eheyden kannalta olennaista?
Onko oikeudenmukainen yhteiskunta ylipäätänsä mahdollinen? Rikos ja rangaistus –
missä ne rajat kulkevat tänä päivänä? Yritys ja erehdys – eikö siltäkään suunnalta
löydy mitään?
SSS-hallitus voisi (vaikkapa vain
huvikseen) kaivaa arkistoistaan sosiaalisen
valintatalouden ohjelman ja keskustalaisen
kaupunkiohjelman raadot ja nuuhkailla niitä Smolnan lounastauoilla. Ehkä persuiltakin löytyisi jotakin vastaavaa.
Runouttakin voisi harrastaa - jos
homma alkaa käydä liian vakavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti