361. Ahvenenmaa 150525

Kirjoitusvirhe otsikossa?

Voihan sen niinkin lukea. Mutta jos mennään kymmenentuhatta vuotta taaksepäin, kun maankuori oli jo kohoamassa viimeisimmän jääkauden jälkeen, Orrdalsklintin ja Långbergenin huipuilla oli tuskin mitään nimeä.

Kivikauden aikaan, kun ihmiset jättivät ensimmäiset merkkinsä maaperään, saarilla oli tuskin myöskään mitään sotilaallista merkitystä. Åland tarkoitti vain ahvaa eli vettä tai joidenkin mielestä ahvenaa eli ahventa.

Vasta paljon myöhemmin alettiin riidellä siitä, kenelle saaret kuuluivat – Suomelle vai Ruotsille – ja samalla niiden omistusoikeudesta tuli juridinen ja sotilaspoliittinen kiistakapula.

Kuuluisivatko saaret idän (Venäjä/Neuvostoliitto/Varsovan liitto) vai lännen (Ruotsi, Saksa, Englanti, Nato) valtapiiriin taikka saisivatko ne olla omillaan, neutraaleina?

Tyhjiöt ovat geopolitiikan kauhistuksia, riidan siemeniä ja riidan kohteita.

Rajamaiden kohtalona on elää erilaisten tyhjiöiden epävarmassa ilmapiirissä.

Tästä saatiin jälleen konkreettinen esimerkki, kun Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius Pasternak katsoi tarpeelliseksi huomauttaa, ettei Venäjä ole hyväksynyt Ahvenanmaan neutralisointia koskevaa sopimusta. ”Miksi pitäisi luottaa siihen, että sopimus pitää?”

Lähtötilanne löytyy jälleen (helposti) Googlesta:

”Ahvenanmaa on demilitarisoitu, mikä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen läsnäolo maakunnassa ei ole sallittua. Ahvenanmaan saaria ei myöskään saa linnoittaa. Ahvenanmaa demilitarisoitiin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 käydyissä Pariisin rauhanneuvotteluissa. Kansainliitto päätti vuonna 1921, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen. Suomi velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaiden ruotsinkielinen kulttuuri, ruotsin kieli, paikalliset tavat ja itsehallintojärjestelmä. Samassa yhteydessä demilitarisointi vahvistettiin ja Ahvenanmaa myös neutralisoitiin. Ahvenanmaan neutralisoinnin myötä maakunta on konflikteissa pidettävä sodan uhan ulkopuolella.

Sopimus Ahvenanmaan neutralisoinnista tehtiin Tanskan, Islannin, Viron, Suomen, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian, Latvian, Puolan ja Ruotsin hallitsijoiden kesken.”

Noinhan se aikalailla sanatarkasti menee.

Mutta, miksi UPI:n tutkija ehdottaa juuri nyt, että pitäisi avata uudelleen keskustelu Ahvenenmaan asemasta demilitarisoituna alueena?

Eihän vain ketun häntä kurkista hänen kainalostaan?

Globaalin turvallisuuden tutkimusohjelman vanhempana tutkijana työskentelevä Charly Salonius-Pasternak, jonka toimenkuvaan kuuluu Yhdysvaltain ulko- ja sisäpolitiikan, rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan tutkimus, on varmaankin huomannut, että Naton laajeneminen entisiin Varsovan-liiton maihin on nostanut militaristista jännitystä Itämeren piirissä.

Neutralisoitu Ahvenanmaa istuu huonosti tällaiseen mielenmaisemaan.

Ehkä Ulkopoliittisen instituutin tutkija ajattelee, että tuollainen epävarmuustekijä olisi syytä poistaa Itämeren piiristä ja ottaa Ahvenanmaa varmoihin, turvallisiin käsiin?

Mikä siihen nykymaailmassa sopisi paremmin kuin sotilasliitto Nato?

Ilkeän pikku harmin tässä turvallisuuspoliittisessa kudelmassa muodostaa Suomen ja Ruotsin typerä jääräpäisyys, kun ne haluavat pysytellä sotilasliittojen ulkopuolella!

Mutta ei se mitään!

Tutkijan lohdutukseksi nuo kaksi entistä puolueetonta maata ovat käytännössä lähestyneet varmoin askelin Naton mahtavaa linnoitusta tämän itsensä rakentamaa Partnership for Peace laskusiltaa pitkin.

Tervetuloa! Tervemenoa!

Vain poliittinen päätös puutuu!

Mutta ei sekään mitään!

Hivuttamalla hyvää tulee. Eihän karjalanpaististakaan saa herkullista ellei sen valmistamiseen varata paria vuorokautta!

Ahvenenmaan ottaminen varmoihin käsiin saattaa tosin viedä vielä vuosia jopa vuosikymmeniä. Sadan vuoden unelmasta puhumattakaan.

Maa kohoaa hitaasti! Charly!