Kun perjantai ja kolmastoista päivä sattuvat
yhteen, se antaa oikeuden sanoa suoria sanoja. Varovaisesti tai varomattomasti.
Ei sillä väliä, koska Rouva Fortuna ja Herra Kohtalo pitävät silloin silmänsä,
korvansa ja suunsa kiinni. Ihminen on vapaa sanomaan, mitä sylki suuhun tuo.
Omalla vastuullaan.
”Joku tomppeli vertasi viikolla Draculaa Suomen
ulkoministeriin! Nosferatu soikoon! Kriittinen televisiokamera herättää
puolueaktiivissa samanlaisen hylkimisreaktion kuin valkosipuliletti
verenimijöillä lastatussa ruumisvaunussa.” (9.6.2015)
”Isännillä on ehkä veriset kädet, mutta
suomalainen cleantech auttaa” (13.11.2015)
Viljo Vähänen sanoi aamulla, kun lähestyimme
jälleen – pitkästä aikaa – Ryssänkärkeä, ettei hän viitsinyt tarkistaa, oliko
9.6.2015 perjantai ja kolmastoista päivä, mutta sanoja oli joka tapauksessa
samainen politiikan erikoistoimittaja.
Viljon mielestä oli sen vuoksi oikein odottaa,
että suorat sanat sattuvat kohdalleen: ”Hän antoi Pekingissä ymmärtää, että
vaikka Suomessa mielellään mestaroidaan muiden maiden ihmisoikeuksilla,
tämänkertaisen reissun tarkoitus on vain ja ainoastaan syventää
parlamentaarista yhteistyötä sekä parantaa suomalaisen viennin ja kaupankäynnin
edellytyksiä Kiinassa”.
Aivan oikein.
Mutta erikoistoimittajan
piti kuitenkin varoittaa: ”Tässä blogissa ei ole sanaakaan sotesta!”
Viljo piti varoitusta aiheellisena. Onhan sote
jo pyörinyt aivan tarpeeksi kauan median kärkiuutisena. Ei siitä enää kunnon
skandaalia irtoa. Se on kuin kuivaksi puristettu märkä lapanen, josta ”alle
36-vuotias, kielitaitoinen, älykäs ja nuori nainen” katsoi oikeudekseen
kirjoittaa milloin haluaa.
Mutta mihin olikaan kadonnut erikoistoimittajan runollisuus. Vielä
kesällä hän kuulutti ”veristä loukkausta”.
”Kuuhut katsoi kammoen sysimustalta taivaalta,
kuinka aamusenkat menivät väärää kurkkuun koko hoviväeltä uutista lukiessaan
kylmänkolkossa linnanhovissa. Siinä oli Vampyyriliiton viestintäpäälliköllä
peiliin katsomisen paikka … Transsilvaanian vuoristolinnassa syntyi äkkinäinen
kiinnostus perehtyä tähän Suomen ulkoministeriin. Drakula määräsi
lempipyövelinsä puristamaan Googlesta
kaiken tiedon perussuomalaisista.”
Aika parantaa haavat. Niin sanotaan. Ehkä se on
myös pehmentänyt suorien sanojen jyrkkyyttä. Onhan SSS-hallitus saanut jo puolen
vuoden ajan näyttää armottomat kyntensä koko kansalle.
Siihen on mahtunut koko joukko suoria sanoja.
Olisiko jo aika silittää korkeinta poliittista
johtoa myötäkarvaan?
Ulkoministeri on päässyt purkamaan Yön ruhtinaalle
aiheuttamansa turhat pelot eikä eduskunnan puhemiehenkään ole enää tarvinnut selitellä
vanhoja kirjoituksiaan, kun hänen asemansa poliittisen hierarkian korkeimmassa
norsunluutornissa on jo vakiintunut.
Viljo Vähänen epäröi.
”Tämä taitaa kuitenkin olla vasta alkua.
Suurten ongelmien räsymattoa on vain työnnetty kohti horisonttia. On turhaa ajatellakaan,
että se putoaisi lopulta johonkin tyhjyyteen ja katoaisi silmistämme. Suorien
sanojen sanakirja on loputon. Eivät ne tähän päivään lopu.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti