”Kaupankäynnin politiikassa ei aidosti pohdita
eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Se lähtee siitä, että kun minä teen
sinulle palveluksen, sinä teet minulle vastapalveluksen, vähän kuin mafiaveljet”.
(Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund Tuomo Lappalaisen
kirjoittamassa artikkelissa Oululaiseen
insinöörityyliin, Suomen Kuvalehti 46/2015)
Se on väkevästi sanottu.
Sitä korostaa koko sivun mittainen,
iltahämärässä otettu valokuva, jossa oululainen insinööri katsoo ulos koti-ikkunastaan
pidelleen korvallaan kännykkää.
Sanan säilä osuus pääministeri Juha Sipilään.
Eikä tässä kaikki.
Turun yliopiston johtamistaidon ja
organisoinnin professori Tuomo Peltonen sivaltaa kohdehenkilöä samaisessa
artikkelissa toisesta suunnasta: ”On eri asia olla omistajayrittäjä kuin
ammattimainen liikkeenjohtaja”.
Ja kirjoittaja tekee oman johtopäätöksensä: ”Tässä
näkyy, että Sipilä ei ole koskaan johtanut kovin suurta yritystä.”
Juuri tähän Viljo Vähänenkin tarttui, kun
palasimme Ryssänkärjestä.
”Mafiaveljet on liian rankasti sanottu.
Ylimitoitetusti. Sotekauppaa kyllä käytiin Keskustan ja Kokoomuksen välillä
varmastikin tuo sulle (maakuntahallinto)
ja tämä mulle (valinnanvapaus) tyyliin, mutta ei sitä voi rikollisena
pitää. Vanhat kiistakumppanithan siinä vain nahistelivat. Kepu ajoi pienten
kuntien asiaa (koska sillä tavalla se on vuosikymmeniä hallinnut Pohjois- ja Itä-Suomea)
ja Kokoomus ajoi suurten kaupunkien asiaa, koska sieltä se on aina ystävänsä löytänyt.
Sehän oli avointa ja puhdashenkistä valtataistelua. Kaikki sen näkivät ja
ymmärsivät, mistä kenkä puristaa.”
Viljo mietti.
”Eivätkä Grönlundin sanat ihanteellisesta
demokratiastakaan osuneet aivan kohdalleen, kun ajatellaan tämän valtataistelun
kulkua ja luonnetta. Menettelytavoista voidaan aina kiistellä ja niistä on aina
kiistelty. Sipilä valitsi kengurutekniikan. Loikka. Pysähdys. Loikka. Pysähdys.
Oletteko mukana. Loikka. Pysähdys. Ellette ole. Ei se mitään. Loikka. Pysähdys.
Siinä arkajalat eivät pysyneet mukana. Loikka. Pysähdys. Mutta hän ei sanonut,
että kovassa vauhdissa paskat putoavat kärriltä. Ei. Se ei kuulu
sivistyneeseen, oululaiseen insinöörityyliin …
MUTTA
”Kyllä päätöksenteko soteasiassa oli kohtuullisessa määrin avointa
ja pelisäännötkin yleisesti hyväksyttyjä. Tavoitteet olivat julkisia ja
perusteitakin esitettiin. Kertoihan pääministeri koko kansalle televisiossa
sanoneensa kavereille, että ellette ota seuraavaa loikkaa, minä menen
presidentin puheille ja tämä loikkiminen loppuu sitten siihen. Mitäs vikaa
siinä oli?”
Arvasin, ettei Viljo Vähänen ollut päässyt
omassa jeremiadissaan loppuun saakka. Pääministerin uhkavaatimushan oli ehditty kaluta mediassa moneen kertaan aivan
paljaaksi. Jotakin muuta sopi siis odottaa.
Ja sitä tuli.
”Sen sijaan professori Tuomo Peltonen esittää omassa
puheenvuorossaan tärkeitä havaintoja oululaisen insinöörityylin sopimattomuudesta
yritysmaailmaan. Ensin hän toteaa, ettei pääministeristä enää synny niin
lempeää ja armollista vaikutelmaa kuin aikoinaan oululaisessa Ekektrobitissä.
Pehmeämpi puoli on jäänyt taka-alalle. Mutta, mitä on tullut sen sijalle? Se
hämmästyttää professoria. Tiukat uhkavaatimukset ja pelottelut eivät kuulu johtamisfilosofiaan,
ja hän kysyy, eikö pääministeriin ole tarttunut matkan varrella sellaista
kulttuuria, että aina pitää olla liikkumavaraa. Onko pääministeri kuullut, mitä
valtakunnan johtamisessa tarkoitetaan sidosryhmillä? Tai miten etsitään
tasapainoa erilaisia taustoja omaavien ihmisten kanssa? Onko hän koskaan
kuullut, kuinka norsulle käy porsliinikaupassa?”
Tähän on hyvä ottaa suora sitaatti professori
Peltoselta:
”Johtaminen on suhteiden johtamista. Kaikessa
päätöksenteossa on aina suhteet toisiin. Mutta Sipilä puhuu koko ajan, että hän
on vastuussa. Jotenkin hän ajattelee, että päätösten tekeminen on hänen
harteillaan.”
Siitä ei ole pitkä matka Kummisetään eikä muihin mafiaveljiin.
MUTTA
Päättämättömyyskin on kauhistus. Se saatiin
kokea Kataisen sateenkaarihallituksessa, jonka kirkkaus häikäisi alussa niin,
ettei kukaan tullut ajatelleeksi, ettei sillä ole mitään arvoa. Se syvensi vain
varjoja eikä valaissut mihinkään suuntaan.
Ennen kuin kuljetaan liian pitkälle vähän kuin mafiaveljien tiellä, olisi
hyvä muistaa, ettei poliittisista korpivaelluksista ole koskaan seurannut mitään
hyvää ja että valta turmelee puhtaimmankin aatteen ennen kuin se mätänee oman
kunnianhimonsa yksinäisessä pilvilinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti