maanantai 16. marraskuuta 2015

407. ”Vähän kuin mafiaveljet” 151116

”Kaupankäynnin politiikassa ei aidosti pohdita eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Se lähtee siitä, että kun minä teen sinulle palveluksen, sinä teet minulle vastapalveluksen, vähän kuin mafiaveljet”. (Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund Tuomo Lappalaisen kirjoittamassa artikkelissa Oululaiseen insinöörityyliin, Suomen Kuvalehti 46/2015)
Se on väkevästi sanottu.
Sitä korostaa koko sivun mittainen, iltahämärässä otettu valokuva, jossa oululainen insinööri katsoo ulos koti-ikkunastaan pidelleen korvallaan kännykkää.
Sanan säilä osuus pääministeri Juha Sipilään.
Eikä tässä kaikki.
Turun yliopiston johtamistaidon ja organisoinnin professori Tuomo Peltonen sivaltaa kohdehenkilöä samaisessa artikkelissa toisesta suunnasta: ”On eri asia olla omistajayrittäjä kuin ammattimainen liikkeenjohtaja”.
Ja kirjoittaja tekee oman johtopäätöksensä: ”Tässä näkyy, että Sipilä ei ole koskaan johtanut kovin suurta yritystä.”
Juuri tähän Viljo Vähänenkin tarttui, kun palasimme Ryssänkärjestä.
”Mafiaveljet on liian rankasti sanottu. Ylimitoitetusti. Sotekauppaa kyllä käytiin Keskustan ja Kokoomuksen välillä varmastikin tuo sulle (maakuntahallinto) ja tämä mulle (valinnanvapaus) tyyliin, mutta ei sitä voi rikollisena pitää. Vanhat kiistakumppanithan siinä vain nahistelivat. Kepu ajoi pienten kuntien asiaa (koska sillä tavalla se on vuosikymmeniä hallinnut Pohjois- ja Itä-Suomea) ja Kokoomus ajoi suurten kaupunkien asiaa, koska sieltä se on aina ystävänsä löytänyt. Sehän oli avointa ja puhdashenkistä valtataistelua. Kaikki sen näkivät ja ymmärsivät, mistä kenkä puristaa.”
Viljo mietti.
”Eivätkä Grönlundin sanat ihanteellisesta demokratiastakaan osuneet aivan kohdalleen, kun ajatellaan tämän valtataistelun kulkua ja luonnetta. Menettelytavoista voidaan aina kiistellä ja niistä on aina kiistelty. Sipilä valitsi kengurutekniikan. Loikka. Pysähdys. Loikka. Pysähdys. Oletteko mukana. Loikka. Pysähdys. Ellette ole. Ei se mitään. Loikka. Pysähdys. Siinä arkajalat eivät pysyneet mukana. Loikka. Pysähdys. Mutta hän ei sanonut, että kovassa vauhdissa paskat putoavat kärriltä. Ei. Se ei kuulu sivistyneeseen, oululaiseen insinöörityyliin …
MUTTA
”Kyllä päätöksenteko  soteasiassa oli kohtuullisessa määrin avointa ja pelisäännötkin yleisesti hyväksyttyjä. Tavoitteet olivat julkisia ja perusteitakin esitettiin. Kertoihan pääministeri koko kansalle televisiossa sanoneensa kavereille, että ellette ota seuraavaa loikkaa, minä menen presidentin puheille ja tämä loikkiminen loppuu sitten siihen. Mitäs vikaa siinä oli?”
Arvasin, ettei Viljo Vähänen ollut päässyt omassa jeremiadissaan loppuun saakka. Pääministerin uhkavaatimushan oli ehditty kaluta mediassa moneen kertaan aivan paljaaksi. Jotakin muuta sopi siis odottaa.
Ja sitä tuli.
”Sen sijaan professori Tuomo Peltonen esittää omassa puheenvuorossaan tärkeitä havaintoja oululaisen insinöörityylin sopimattomuudesta yritysmaailmaan. Ensin hän toteaa, ettei pääministeristä enää synny niin lempeää ja armollista vaikutelmaa kuin aikoinaan oululaisessa Ekektrobitissä. Pehmeämpi puoli on jäänyt taka-alalle. Mutta, mitä on tullut sen sijalle? Se hämmästyttää professoria. Tiukat uhkavaatimukset ja pelottelut eivät kuulu johtamisfilosofiaan, ja hän kysyy, eikö pääministeriin ole tarttunut matkan varrella sellaista kulttuuria, että aina pitää olla liikkumavaraa. Onko pääministeri kuullut, mitä valtakunnan johtamisessa tarkoitetaan sidosryhmillä? Tai miten etsitään tasapainoa erilaisia taustoja omaavien ihmisten kanssa? Onko hän koskaan kuullut, kuinka norsulle käy porsliinikaupassa?”
Tähän on hyvä ottaa suora sitaatti professori Peltoselta:
”Johtaminen on suhteiden johtamista. Kaikessa päätöksenteossa on aina suhteet toisiin. Mutta Sipilä puhuu koko ajan, että hän on vastuussa. Jotenkin hän ajattelee, että päätösten tekeminen on hänen harteillaan.”
Siitä ei ole pitkä matka Kummisetään eikä muihin mafiaveljiin.
MUTTA
Päättämättömyyskin on kauhistus. Se saatiin kokea Kataisen sateenkaarihallituksessa, jonka kirkkaus häikäisi alussa niin, ettei kukaan tullut ajatelleeksi, ettei sillä ole mitään arvoa. Se syvensi vain varjoja eikä valaissut mihinkään suuntaan.
Ennen kuin kuljetaan liian pitkälle vähän kuin mafiaveljien tiellä, olisi hyvä muistaa, ettei poliittisista korpivaelluksista ole koskaan seurannut mitään hyvää ja että valta turmelee puhtaimmankin aatteen ennen kuin se mätänee oman kunnianhimonsa yksinäisessä pilvilinnassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti