Pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteinen viikkolehti
Kirkko & Kaupunki kertoi tämän viikon viimeisimmän numeronsa (27.4.2017) takasivulla kolme tapausta, jotka
pysähdyttivät.
On ensinnäkin hyvä todeta, että ne julkaistiin
nimillä eikä nimimerkin suojassa, vaikka lehti suo edelleenkin Kerettiläiselle tällaisen suojan.
Viljo Vähäsellä oli jokaisesta niistä kommentti
valmiina, kun piipahdimme Ryssänkärjessä katselemassa muuttolintuja.
(1) Sarjakuvataitelija (pilapiirtäjä) Ville Rannan raikkaisiin
Raamattu-sitaatteihin olimme jo tottuneet. Nyt huomasimme, että ne synkkasivat
hyvin yhteen lehden päätoimittajan palautteen kanssa kirjoittajalle, joka
väitti tämän yllyttävän lukijoita laittomuuksiin.
(2) ”Aplodit rikkoivat tunnelman kirkossa”
(3) ”Luomisvimma vääristi Via Crusiksen.
Laki ja
totuus
Heinimäen tulisi ymmärtää,
kuinka vastuutonta ja väärin on lausua näin vahvasti laillisuutta ja lakeja eli
oikeuslaitoksemme perustaa halveksivia lausuntoja ja minkälaiseen kaaokseen hän
on yhteiskuntaamme viestillään ja kirkko toiminnallaan ohjaamassa.
Kysymys oli kirkon suhtautumisesta maahanmuuttajien
pakkopalautuksiin.
Ville Ranta piirsi papin julistamaan saarnastuolista
Matteuksen evankeliumin 25 luvun 40. jakeen tekstiä: ”Totisesti minä sanon
teille: kaikki, mitä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä
veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Ja seurakunta vastaa: ”tää anarkistikirkko on pelottava!
…. mun yhteiskuntarauhani on
mennyttä! … laitonta!”
Viljo Vähäsen mielestä sanoma olisi tullut vielä
vahvemmaksi, jos pappi olisi siteerannut mainitun luvun 45. jaetta: ”… kaiken,
minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette
jättäneet tekemättä minulle.”
Jaakko Heininmäki muistuttaa palautteessaan
lukijoita vanhasta tuomarinohjeesta: Se
mikä ei ole oikein ja kohtuus, ei voi olla laki.
Juuri tähän kohtaan Ville Ranta iskee (oikein ja
kohtuullisesti) omalla sananmiekallaan ja sarjakuvataidollaan!
J.S.Bachin
H-mollimessu
Joitakin vuosia sitten
samaisessa kirkossa silloinen kirkkoherra esitti toiveen ennen konsertin alkua,
että pidättäytyisimme aplodeista konsertin päätteeksi, olihan kyseessä Herramme
ja Vapahtajamme kuolinpäivä.
”Tässä kysymyksessä vakaumukseni horjuu”, Viljo
aloitti. ”Olen itsekin ollut kuulemassa samanlaisen kirkkoherran pyynnön.
Silloin se vaikutti oikealta ja kohtuulliselta. Itse asiassa hiljaisuus
vahvisti messun pyhää tunnelmaa.”
”En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että J.S. Bach
olisi tarkoittanut merkinnällään Soli Deo
Gloria sitä, etteivät kuulijat saisi aplodeerata Jumalan kunniaksi
sävelletylle mestariteokselle.”
”Ristiinnaulitseminen on julma ja rikollinen
toimenpide. Ei siitä kukaan voi iloita! Sitähän aplodit tarkoittavat. Se on
ihmisten itsensä päättämä rangaistus. Hirvittävä teko.”
”H-mollimessu on Jumalan suuruuden ylistys.”
Nainen
ristillä
Väite, että Jeesus ei olisi
ollut miespuolinen, on rikos niitä uskovaisia kohtaan, jotka ovat nähneet
tuhannet kuvat kirkoissa ja kirjoissa. Kuvissa on parrakas, kärsiväkasvoinen
Jumalan Poika.
Viljo Vähänen aloitti.
”Jos minä olisin omin silmin nähnyt Jeesus
Nasaretilaisen ristillä, yksikään maalari tai kirjailija ei olisi pysynyt
muuttamaan näkemystäni hänen sukupuolestaan.”
”Evankeliumit antavat kyllä kiistattomasti kuvan
siitä, että hän oli mies eikä nainen. Saman kuvan vahvistavat myös kirkkoisät,
joiden sanelun mukaan evankelisluterilaisen kirkon uskontunnustukset on
kirjoitettu. Jumalan ainoa poika on
selvää suomea!”
”Mutta kysymys siitä, voiko Jumalalla ylipäätänsä
olla poika, on edelleen vailla oikeaa ja kohtuullista vastausta.”
”Oikea kristillisen totuuden
mukainen toteutus pääsiäisvaelluksella voi sen vuoksi sisältää hyvinkin sen ratkaisun,
että Via Cruciksen ristillä on mies
tai nainen”.
Tässä asiassa Viljo Vähäsen vakaumus ei ole
horjunut.
