sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

538. Huomautuksia perikadosta 170417

Toisin kuin jotkut muut keskiluokan jäsenet ja tutkijat en panisi erityisesti painoa väitteille keskiluokan kurjistumisesta. Niille ei ole katetta, mutta länsimaiden perikatoa opettaville puheille on … Elämä on monimuotoisuutta, ei sikojen eikä sinivalaiden yksinvaltaa.
Pääsiäinen oli ja meni. Niinhän asioilla on tapana sujua.
Paitsi silloin, kun edessä on perikato.
Tämä tuli mieleemme, kun olimme Viljo Vähäsen kanssa lukeneet naapuriblogstin eilisen pääsiäissyötteen jonka mukaan ”tärkeä hengellinen pääsiäissanoma poliitikoille ja osalle virkamiehistä on propagandan vaarallisuus.” (ks. Jukka Kemppinen 16. huhtikuuta 2017).
Ryssänkärjessä olimme ensimmäisenä pääsiäispäivänä pohtineet keskiluokan ahdistusta Juha Siltalan mietteiden pohjalta (ks. Elina Yrjölän arvio J.S:n kirjasta ”Keskiluokan nousu, lasku ja pelot”). Historioitsijan  mukaan ”pahan olon syyksi hahmottuvat maailmanlaajuinen, valtioiden rajoista piittaamaton rahaeliitti ja uusliberaalin talousajattelun ylivalta.”
Tähän kätkeytyi mielestämme jännittävä, kahden professorin välinen, ristiriita.
Se koskee perikatoa.
Ollaanko nyt menossa kohti perikatoa vai pelastusta?
Toinen (Siltala) katsoo asiaa keskiluokan perspektiivistä, toinen (Kemppinen) länsimaiden perspektiivistä. Tiedämme hyvin, että jotkut katsovat sitä myös ihmiskunnan tai jopa koko universumin perspektiivistä.
Propaganda saattaa lymytä kaikkien näiden perspektiivien sisällä ja niiden välisessä kilpailussa se on todella vaarallista!
Mihin uskoa? Ketä uskoa? Mille panna ”erityistä painoa”? Mikä on aikataulu? Millä nopeudella kohti perikatoa ollaan matkalla?
Pääsiäissyöte (via crucis, paavin messu) saattaa olla pelastus, jos lähdetään siitä, että usko riittää, mutta piileehän siinäkin propagandan vaara.
Tieteellinen tieto on toinen mahdollisuus. Mutta pelastaako se keskiluokan (ihmiskunnan)? Eihän sekään ole immuuni propagandalle.
Muistimme Viljon kanssa (vuosien takaa) erään National Geographicin artikkelin, jossa kerrottiin (sedimenttitutkimusten pohjalta), että koko maapallon eläin- ja kasvikuntaa on kohdannut (muistaaksemme noin 25 miljoonan vuoden välein) lähes täydellinen perikato.
Ajattelimme, että olivatpa miljoonat vuodet aivan kohdallaan tai eivät, joka tapauksessa vastaavanlaisilta tuhoilta maapallo tuskin välttyy tulevaisuudessakaan. On vain ajan kysymys, milloin seuraava tapahtuu!
Ihmisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa.
Lisäksi matemaatikot, tähtitieteilijät ja kosmologit ovat laskeneet, että jossakin aikataulussa aurinko nielaisee maan ja lohduttaneet meitä – keskiluokkaisia ihmispoloisia – sillä, että se on vain häviävän pieni, mitätön tapahtuma alati laajenevassa universumissa.
Ja mikä hienointa – jotkut ajattelijat ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa useita päällekkäisiä tai sisäkkäisiä universumeita!
Niin että älkäämme menettäkö yöuniamme perikadon vuoksi, vaikka pääsiäinen jäi tänäkin vuonna taaksemme ja päivät sen kuin pitenevät!  
Elämä on monimuotoisuutta, ei sikojen eikä sinivalaiden yksinvaltaa.
(sanoo siis Jukka Kemppinen)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti