Toisin kuin jotkut muut keskiluokan jäsenet ja tutkijat
en panisi erityisesti painoa väitteille keskiluokan kurjistumisesta. Niille ei
ole katetta, mutta länsimaiden perikatoa opettaville puheille on … Elämä on
monimuotoisuutta, ei sikojen eikä sinivalaiden yksinvaltaa.
Pääsiäinen
oli ja meni. Niinhän asioilla on tapana sujua.
Paitsi
silloin, kun edessä on perikato.
Tämä
tuli mieleemme, kun olimme Viljo Vähäsen kanssa lukeneet naapuriblogstin
eilisen pääsiäissyötteen jonka mukaan
”tärkeä hengellinen pääsiäissanoma poliitikoille ja osalle virkamiehistä on
propagandan vaarallisuus.” (ks. Jukka Kemppinen 16. huhtikuuta 2017).
Ryssänkärjessä
olimme ensimmäisenä pääsiäispäivänä pohtineet keskiluokan ahdistusta Juha
Siltalan mietteiden pohjalta (ks. Elina Yrjölän arvio J.S:n kirjasta ”Keskiluokan
nousu, lasku ja pelot”). Historioitsijan mukaan ”pahan
olon syyksi hahmottuvat maailmanlaajuinen, valtioiden rajoista piittaamaton
rahaeliitti ja uusliberaalin talousajattelun ylivalta.”
Tähän
kätkeytyi mielestämme jännittävä, kahden professorin välinen, ristiriita.
Se
koskee perikatoa.
Ollaanko
nyt menossa kohti perikatoa vai pelastusta?
Toinen
(Siltala) katsoo asiaa keskiluokan
perspektiivistä, toinen (Kemppinen) länsimaiden
perspektiivistä. Tiedämme hyvin, että jotkut katsovat sitä myös ihmiskunnan tai jopa koko universumin perspektiivistä.
Propaganda
saattaa lymytä kaikkien näiden perspektiivien sisällä ja niiden välisessä
kilpailussa se on todella vaarallista!
Mihin
uskoa? Ketä uskoa? Mille panna ”erityistä painoa”? Mikä on aikataulu? Millä
nopeudella kohti perikatoa ollaan matkalla?
Pääsiäissyöte
(via crucis, paavin messu) saattaa
olla pelastus, jos lähdetään siitä, että usko
riittää, mutta piileehän siinäkin propagandan vaara.
Tieteellinen tieto on
toinen mahdollisuus. Mutta pelastaako se keskiluokan (ihmiskunnan)? Eihän
sekään ole immuuni propagandalle.
Muistimme
Viljon kanssa (vuosien takaa) erään National Geographicin artikkelin, jossa
kerrottiin (sedimenttitutkimusten pohjalta), että koko maapallon eläin- ja
kasvikuntaa on kohdannut (muistaaksemme noin 25 miljoonan vuoden välein) lähes
täydellinen perikato.
Ajattelimme,
että olivatpa miljoonat vuodet aivan kohdallaan tai eivät, joka tapauksessa
vastaavanlaisilta tuhoilta maapallo tuskin välttyy tulevaisuudessakaan. On vain
ajan kysymys, milloin seuraava
tapahtuu!
Ihmisellä
ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa.
Lisäksi
matemaatikot, tähtitieteilijät ja kosmologit ovat laskeneet, että jossakin
aikataulussa aurinko nielaisee maan ja lohduttaneet meitä –
keskiluokkaisia ihmispoloisia – sillä, että se on vain häviävän pieni, mitätön
tapahtuma alati laajenevassa universumissa.
Ja mikä
hienointa – jotkut ajattelijat ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa
useita päällekkäisiä tai sisäkkäisiä universumeita!
Niin
että älkäämme menettäkö yöuniamme perikadon vuoksi, vaikka pääsiäinen jäi
tänäkin vuonna taaksemme ja päivät sen kuin pitenevät!
Elämä on monimuotoisuutta, ei sikojen eikä sinivalaiden
yksinvaltaa.
(sanoo siis Jukka Kemppinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti