Pitkäperjantaina ajatukset lähtevät herkästi
harhailemaan, elleivät ne ole tiukasti kiinni yhdessä maailmanhistorian tunnetuimmista
ja julmimmista teloituksista ja sitä edeltäneessä pääsiäisvaelluksessa.
Valitsimme Viljo Vähäsen kanssa tänäkin vuonna Via crucisin sijasta päiväkävelyn
kirkkaassa auringossa. Se tuntui luontevammalta emmekä millään muotoa tunteneet
loukkaavamme niitä tuhansia sisaria ja veljiämme, jotka olivat kerääntyneet
katsomaan pelkästään naisnäyttelijöistä koostunutta kulkuetta Helsingin
ydinkeskustassa.
Sen sijaan mieltämme oli jäänyt vaivaamaan
aamu-uutinen, jonka mukaan amerikkalaiset olivat pudottaneet Afganistanissa
jättimäisen pommin, joka on voimakkain taistelutilanteessa käytetty räjähde
sitten Hiroshiman ja Nagasagin ydinpommien.
Uutisissa sitä kutsuttiin Kaikkien pommien äidiksi.
”Pienihän se oli Little
Boyn rinnalla” Viljo huomautti, kun oli lukenut Hesarista uutisen. ”Mutta
ajattelepas, jos se olisi pudotettu Suomenlinnaan! Sienipilvi olisi näkynyt
koko Hesan alueella ja tietysti myös Tallinnassa.”
- Aivan. Terroritekojen mittasuhteet paljastuvat
vasta sitten, kun ne tapahtuvat neniemme edessä. Informaatioaallot syöksyvät
yli rajojen. Armottomasti. Senhän me näimme viimeksi Tukholmassa ja sitä ennen
Pariisissa, Brysselissä, Nizzassa, Pietarissa…”
Mutta voidaanko kaukana meistä, jossakin
Afganistanin ja Pakistanin välisessä vuoristossa, käytettyä pommien äitiä kutsua terrorismin
välineeksi ja sen käyttöä terroriteoksi? Senhän sanottiin olleen sotatoimi siis sodankäyntiin kuuluva ja
oikeutettu operaatio terrorismin vastaisessa taistelussa? Eikö se ollutkin yhtä
järkevä ja laillinen toimenpide kuin äskettäinen sotatoimi, jossa USS Porter ja
USS Ross-sotalaivoilta laukaistiin 59 Tomahawk-risteilyohjusta Syyrian
sotilastukikohtaa vastaan?
Entä kuolleet? Ihmisuhrit? Montako Kaikkien pommien äiti onnistui
nappaamaan?
Tuskin siitä tehdään kovin tarkkaa selvitystä!
”Oikeassa” sodassahan on vain ”oikeita” uhreja.
Jonkinlainen, pieni ja vaatimaton, käsitys mittasuhteista voidaan saada vasta
vuosien kuluttua sankarihaudoilta.
Pitkäperjantai antoi kuitenkin meille, Viljolle ja
minulle, aiheen pohtia disinformaatiota.
Mikä on totta? Mikä on kuvitelmaa? Mikä on tahallista harhaanjohtamista?
Jeesus Nasaretilaisen Via crucis tapahtui niin kauan sitten, että siitä on vain toisen
käden tietoa. Varmaa, rikosoikeudellista tietoa siitä ei ole saatavilla, vaikka
mm. Torinon käärinliinan arvoitusta
on pyritty ratkaisemaan uusimpien tutkimusmenetelmien avulla.
On jouduttu elämään legendojen (Raamatun ja Uuden
Testamentin kirjoitusten) varassa.
Eilen olimme kuitenkin nähnet kotoisissa
tv-ruuduissamme, kuinka pienen sukellusveneen näköinen pommien äiti irtosi lentokoneesta ja syöksyi maahan aiheuttaen
valtaisan räjähdyksen.
Se ei vaikuttanut legendalta, vaan ilmiselvältä
tosiasialta.
Mutta entäpä jos sekin osoittautuu joskus vain
lavastukseksi? Onko sellainen mahdollista?
Viljo muistutti, että tänäkin päivänä maailmassa
elää ihmisiä, jotka väittävät, ettei mitään holokaustia
ollut todellisuudessa olemassakaan. Heille valokuvat ja kertomukset
kuolemanleireiltä ja polttouuneista ovat vain tarkoituksellista mustamaalausta,
disinformaatiota.
Olimme Viljon kanssa kuitenkin vakuuttuneita siitä,
että Saksa teki sen ja että Saksa on saanut kärsiä siitä tähän päivään saakka
ja tulee kärsimään (jos se olisi meistä kiinni) ikuisuuteen saakka.
Mutta nyt, tänä päivänä, joutuu pakosta kysymään,
kuka käytti tuhoisaa hermomyrkkyä Syyriassa, kun maan presidenttikin kieltää
uutisissa jyrkästi, että hän olisi siitä vastuussa.
Tapahtuiko myrkkypommitus todellisuudessa?
Samalla tavalla on kysyttävä, mikä maa (Afganistan,
Irak, Iran, Pohjois-Korea, Israel) valmistautuu käyttämään ydinasetta, jos
tuntee joutuvansa hengenhätään?
Saako Kaikkien
äitien pommi rinnalleen paljon julmemman isoäidin, jonka tuhovoimasta saatiin vakuuttava näyttö toisen
maailmansodan lopussa?
Ydinkysymys kuuluu: Ottiko maailman asevarustelu Syyrian risteilyohjusiskussa ja
Afganistanin jättiläispommissa loikan kohti arvaamatonta, synkkää tulevaisuutta?
Kuka siitä on vastuussa?
Onko ihmiskunnalla varaa ottaa yhtään lisäaskelta
kilpavarustelun suuntaan?
Kuinka kauan ydinsulkusopimus vielä pitää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti