Hybridiuhilla tarkoitetaan erilaisia pakottavia
ja turvallisuutta vaarantavia toimia ja (diplomaattisia, sotilaallisia,
taloudellisia ja teknisiä) perinteisiä ja uusia menetelmiä, joita valtiolliset
tai valtiosta riippumattomat toimijat voivat käyttää koordinoidusti tiettyjen
tavoitteiden saavuttamiseksi ilman, että sotatilan virallisen julistamisen
kynnys ylittyy. Yleensä tarkoituksena on käyttää hyväksi
kohteen haavoittuvuutta ja luoda epäselvyyttä päätöksentekoprosessien haitaksi.
Hybridiuhkia voidaan luoda laajamittaisilla disinformaatiokampanjoilla, ja
sosiaalista mediaa voidaan käyttää poliittisen retoriikan valvontaan tai
sijaistoimijoiden radikalisointiin, rekrytointiin ja ohjaamiseen. (Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille
ja neuvostolle. Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi. Euroopan unionin
toimet 1-22)
Päivä valkeni kirkkaassa auringossa, kun
kävelimme anivarhain Viljo Vähäsen kanssa kohti Ryssänkärkeä. Ilma oli täynnä
kevätlintujen iloista sokellusta, vaikka varsinaiset laulutunnit eivät olleet
vielä alkaneet.
Aamu-uutisissa oli hymyilevä mies, Suomeen perustettavan hybridiosaamiskeskuksen väliaikainen johtaja.
Teemana oli hybridisodan
torjuminen. Ei siis mikään pikku juttu, vaan jättiläismäinen uhka, joka on
noussut horisontista kuin musta ukkospilvi.
Kävi ilmi, että
asiaa oli valmisteltu jo pitkään läntisen
maailman eli Euroopan unionin ja sotilasliitto Naton piirissä, mutta että
varsinaisen sysäyksen antoi vihreiden
miesten toiminta Krimillä ja sotatila Itä-Ukrainassa.
Mukana hankkeessa
ovat Suomen lisäksi Saksa, Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Ruotsi, Latvia, Liettua
ja Puola ja että ainakin Norja ja Espanja ovat tulossa myöhemmässä vaiheessa
mukaan.
Viljo ihmetteli.
”Missä itäinen
maailma on? Nyt se loisti poissaolollaan!”
Se on hyvä kysymys.
Hybridisodan
uhkahan – jos mikä – on yleismaailmallinen. Se koskee kaikkia maailman
valtioita ja kaikkia ihmisiä.
”Onko mahdollista
perustaa puolueeton – siis hajuton ja
väritön – osaamiskeskus, jos kaikki osapuolet eivät ole mukana?”
Hyppäsimme
aamutuimaan Viljon kanssa vanhaan teemaamme: vakoiluun!
- Hybridisodan
määritelmässähän on kyse vakoilusta, jossa
on perinteisesti kaksi osapuolta: tekijä (vakoilija) ja teon kohde (vakoilun tarkoitus).
Lopullisena päämääränä vakoilijalla on vaikuttaa kohteen (valtion)
päätöksentekoprosessiin (ajattelutapaan). Todelliset vakoilutarinat (kuten
esimerkiksi Martti Backmanin kirjassa ”Vakoojat
– Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933”, Gummerus 2015, ks.
Jorma Mellerin referaatti) ja värikäs vakoilukirjallisuus antavat aika
monipuolisen kuvan erilaisista keinoista, joilla päämääriin pyritään (ks. myös
omat kokemukseni artikkelista ”Varjonnyrkkeilyä vakoojan kanssa”, Aristos
5.6.2005).
”Aivan niin. Jos
hybridiosaamiskeskuksen tehtävää arvioidaan tästä näkökulmasta, kysymys on itse
asiassa yhtä toivottomasta (ihanteellisesta) tavoitteesta kuin aikoinaan oli
Kansainliiton ja YK:n perustaminen. Korkealle asetut ideologiset toiveet
(maailmanrauhasta) kariutuivat (tai ovat kariutumassa) valtioiden välisiin
(arkisiin) valtapyrkimyksiin (valtataisteluun).”
”Uusi teknologia ei
muuta vakoilun perimmäistä tarkoitusta miksikään.”
”Toki se mutkistaa
molempien osapuolten päätöksentekoa (tilannearvioita ja toimenpide-ehdotuksia),
mutta niinhän se on aina ennenkin tehnyt. Ei tässä sen kummemmasta ongelmasta
ole kysymys.”
”EU ja Nato ovat
toimineet järkevästi. Ne perustivat
ensin analyysikeskuksen ja nyt osaamiskeskuksen ja kirjasivat yhdessä ja
yksimielisesti 22 toimenpidettä tilanteen
ratkaisemiseksi. Hieno saavutus! Vakuuttavaa tekstiä! Yhtä arvokasta kuin YK:n
peruskirja!”
”Mutta ovatkohan ne
tosiasiassa tajunneet, että ne itse ovat lännessä
vakoilun kohteita ja että itä on
vakoilija ja vice versa?”
”Tässä on itse
asiassa kysymys samanlaisesta ylimielisestä
operaatiosta kuin tunnetussa shokkiterapiassa
jolla länsi päätti ’auttaa’
vaikeuksiin joutunutta itää ’kansojen
syksyn’ jälkeen vuonna 1989.” (ks. kirjani ”Isänmurha idässä”, Pohdintoja
itäisen Keski-Euroopan ’kansojen syksyn’ 1989 ymmärtämiseksi”, Ulkopoliittisen
instituutin julkaisuja nro 5)
”Siinäkin
operaatiossa olivat lännen kenraalit etulinjassa. Kansainvälinen rikollisuus
seurasi kuin haiparvi laivaa.”
”En ihmettelisi,
jos vuonna 2038 puhuttaisiin (hymyillen), kuinka kesällä 2017 aloitti Helsingissä
toimintansa hyvin varustautunut, moderni vakoilukoulu.”
Puolueettomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti