Kokoonpano: Puhemies: Viljo,
kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi
BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä,
Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai
2. syyskuuta 2017 – torstai 30.
marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi
päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Seitsemäs istunto 24. 9.2017
Viljo: ”Tänään meidän on puhuttava Saksasta ja
Saksan tilanteesta. Missä määrin tämänpäiväiset parlamenttivaalit vaikuttavat
Euroopan tasapainoon ja mitä äärioikeiston mahdollinen nousu liittopäiville
siihen vaikutta …”
Lennu: ”… Arvoisa puhemies, anteeksi, että
keskeytän. Minä en haluaisi käyttää tätä sunnuntaipäivää tulevien asioiden
spekulointiin, kun voisimme analysoida juuri päättynyttä suurtapahtumaa, jossa
Ukkokin oli näyttävästi esillä. YK:n yleiskokous on sentään paljon tärkeämpi
juttu kuin Saksan vaalit. Meillä on tiedossamme Suomen ja USA:n presidenttien
puheet. Eikö niissä olisi tarpeeksi ainesta työjärjestykseksi?”
Viljo: ”Jaha. Jaha. Näyttää siltä, että me joudumme
äänestämään ensimmäisen kerran tässä syysparlamentissa. Kahta näin suurta asia
emme nimittäin voi ottaa samanaikaisesti käsiteltäväksi. Otamme tänään toisen
ja ensi kerralla toisen.”
BL: ”Asia on selvä. Vastakkain on siis Lennun
ehdotus YK ja Puhemiehen ehdotus Saksa. Äänestys suoritetaan
kättä nostamalla.
Kaikki
nyökkäsivät hyväksymisen merkiksi. Puhemies kilautti lusikallaan oluttuopin
kylkeen. Muutama pää kääntyi syysparlamentin pöydän suuntaan, mutta karaoke
jatkui keskeytymättä.
Viljo: ”Pyydän niitä, jotka kannattavat Lennun ehdotusta
nostamaan ensin ylös kätensä. Sihteeri kirjaa äänestyksen tuloksen.”
Näin
tehtiin. Muutama lisäpää kääntyi ensimmäisen äänestyksen jälkeen, mutta toinen
äänestys ei enää kiinnostanut ketään. Puhemies julisti – ääntään korostamatta –
äänestyksen tuloksen.
Viljo: ”Äänestyksessä on annettu yhteensä viisi
ääntä. Ne jakautuivat seuraavasti: Lennun ehdotus: yksi ääni. Puhemiehen
ehdotus: kolme ääntä. Yksi tyhjä. Merkitään pöytäkirjaan, että vaihtuva jäsen äänesti
tyhjää. Äänestyksen tuloksena syysparlamentti käsittelee tänä päivänä Saksaa.
Lisäksi merkitään, että seuraavassa istunnossa käsitellään mahdollisesti YK:n
yleiskokousta.
Lennun
naamalla häivähti muutama pettymyksen juomu, koska hän oli valmistautunut
puolustamaan Ukkoa niitä vastaan, jotka ovat (suomalaisessa) julkisuudessa
sotkeneet presidenttiparin vierailun Atlantin takana lähestyviin vaaleihin
kotimaassa. Syysparlamentin istunnon jälkeen hän sanoi (kahden kesken) puhemiehelle
pitävänsä sellaisia puheita pikkusieluisuutena.
Viljo: ”On
häkellyttävää, että Saksan traumaattinen jako itään (DDR) ja länteen
(Liittosaksa), vaikutta vieläkin niin näkyvästi mielialoihin. Nyt ihmetellään,
kuinka Angela Merkel aina vain jaksaa. Eihän hän ole kotonaan juuri koskaan,
vaan aina jossakin matkoilla. Hänellä on kyllä miehensä kanssa asunto
Berliinissä ja kesäasunto Itä-Saksassa, mutta ei hän niissä ehdi varmaankaan
kuin pyörähtää. Tuntuu lisäksi uskomattomalta, että hän pysyy aina vain,
kireimmissäkin tilanteissa, maltillisena eikä koskaan lyö nyrkkiä pöytään. Edes
äärioikeiston nousu ei saa häntä raiteiltaan.”
BZ: ”Olen varma, että CDU/CSU on tänä iltana jälleen
Saksan suurin puolue ja että sen turvin liittopäivät antavat Merkelille
valtuudet jatkaa liittokanslerina. Tässä tilanteessa, kun Britannia sekoilee brexitinsä
kanssa ja Ranskan parlamenttiin nousi Macronin hyökyaallon mukana suuri joukko
kokemattomia jäseniä, Saksa voi esiintyä entistä suuremmassa määrin
tasapainottavana tekijänä Euroopassa. Saksan valta kasvaa.”
Lennu: ”Näin on, mutta ei Saksa silti synneistään
irti pääse.”
BL: ”Se on totta. Saksalaiset eivät puhu nykyisin
mielellään menneisyydestään. Ei Saksan jaosta, eikä Hitlerin ajasta tai niistä
vuosista, jolloin Hitler nousi valtaan ensimmäisen maailmansodan raunioista.
Saksa haluaa mieluummin esiintyä uutena ja uudistuneena voimana ja katsoa
eteenpäin. Siksi se satsaa niin paljon yhtenäisen, voimakkaan Euroopan ideaan.
Viljo: ”Lennun huomautus on silti tärkeä.
Äärioikeiston myötä Saksan parlamenttiin on hiipimässä voimia, jotka haluavat
työntää juutalaisvainot pois silmistä ja haudata ne syvälle unohduksen kaivoon.
Holocaustin muistomerkitkin ovat heille kauhistus. Sieltä kumpuavat myös tämän
päivän muukalaisvastaisuuden ideat, jotka ovat saamassa vaarallisella tavalla jalansijaan
Euroopan entisten sosialistivaltioiden piirissä.”
BL: ”DDRkin on jonkinlainen häpeäpilkku nykyiselle
Saksalle.”
Lennu: ”Saksa ensin! Kyllä siinä on samoja kaikuja
kuin Trumpin puheissa Atlantin takana. Nazinoalismin varjo ei ole maailmasta
mihinkään kadonnut!”
Viljo: ”Tänä iltana nähdään – ainakin alustavasti –
mihin suuntaan Saksa on menossa. Askelmerkkejä ei ole vielä vedetty
eurooppalaiseen mielenmaisemaan.”