On
suunnaton kunnia seistä täällä kotikaupungissani Amerikan edustajana ja puhua
maailman johtajille. Yhdysvalloissa kansa hallitsee ja on itsenäinen. Minut
valittiin ei hallitsemaan vaan antamaan valta takaisin Amerikan kansalle, jonne
se kuuluu. Kaikkien johtajien on aina palveltava omaa kansaansa ja
kansallisvaltio on edelleen paras keino ihmisten elämän parantamiseen. Haluamme
harmoniaa ja ystävyyttä, emme konfliktia, Meidän on suojeltava kansojamme ja
pyrkittävä torjumaan uhat itsenäisyydellemme.
Kuuntelijoina YK:n yleiskokouksessa 90 valtionjohtajaa, viisi varapresidenttiä, 39
hallituksen johtajaa, kolme varapääministeriä ja 52 ministeriä avustajineen.
Mukana myös Suomen tasavallanpresidentti.
Viljo Vähäsen kommentti tuoreeltaan:
“Minäkin olisin käskenyt avustajieni kirjoittaa
puheeseeni nuo sanat, jos olisin ollut Amerikan yhdysvaltojen United States of American presidentti syksyllä 2017. Ne olisivat sopineet hyvin
suuhuni.”
- Se oli siis mielestäsi totuuden
mukainen, realistinen puhe?
”Kyllä. Hieman kaunisteltu,
ylisanainen, mutta perussanomaltaan ymmärrettävä. Eiköhän lähes jokainen YK:n
päämajaan kokoontuneista valtionjohtajista olisi voinut poimia puheeseensa
valtaosan noista sanoista. Oikeita ne olivat. Ei moittimista.”
- Ajattelet siis, että
Euroopankin johtajat haluaisivat antaa vallan takaisin kansoilleen, kun ovat
sen niiltä riistäneet ? Entä ne johtajat. joita pidetään tänäkin päivänä
diktaattoreina, yksinvaltiaina? Luuletko, että hekin olisivat yhtyneet tuohon
ylistyslauluun?
”Demokratia oli tuon puheen
heikoin kohta. Akilleen kantapää. Kun sanotaan, ettei USA ole kiinnostunut
levittämään omia arvojaan tai omaa järjestelmäänsä muihin maihin, liikutaan
kovin heikoilla jäillä. Tänä päivänä, erityisesti kylmän sodan jälkeen, se ei
tunnu uskottavalta. Totuuden lanka on siltä osin äärimmäisen ohut. Lähes
olematon.”
- Siitä on siis realismi kaukana?
”Kyllä niin voidaan sanoa – ellei
haluta ironisoida koko sitä maailmankuvaa, jonka varassa Amerikan yhdysvallat
on elänyt koko itsenäisyytensä ajan.”
- Aivan. Keskustelu siitä,
voisiko demokratia, kansanvalta, olla kauppatavaraa, jota viedään ja tuodaan samalla
tavalla kuin työvälineitä ja koneita – tietoa ja taitoa – oli kovasti pinnalla
silloin, kun Berliinin muuri murtui ja aatteiden vapaat markkinat avautuivat
räjähdysmäisesti kohti itää. Lännessä,
jota YK:n yleiskokouksen puhuja edustaa par
exellence oli kova kiire löytää välineitä ja keinoja, jolla nämä markkinat
vallattaisi. Nokkelimmat keksivät – lääketieteestä – shokkiterapian. Sen avulla Amerikan
idea oli tarkoitus viedä itään …”
”… ja lopputuloshan nyt tiedetään?”
- Ei sitä vielä tiedetä! Mutta
kyllä monelle kävi presidentti Donald Trumpin YK-puhetta kuunnellessa selväksi,
mitä kauniiden ylisanojen taakse kätkeytyy.
”Näin on. Asian kuvasi osuvasti HS:n Washingtonin-kirjeenvaihtaja
Laura Saarikoski kommentoidessaan tuoreeltaan Amerikan
presidentin puhetta.
Kukaan ei ole väittänyt, että Trump olisi synnynnäinen
diplomaatti. Tiistain puheessa oli kuitenkin yksi ammottava ristiriita: jos
jokainen maa saa vetää nyt kotiinpäin, miksi edes suostua Trumpin vaatimuksiin
yhteistyöstä edes Pohjois-Korean tai Iranin suhteen? Jokaisella maalla lie
syytä omaan uhriutumiseen, jos vähän kaivelee. Yhteinen vihollinen voi yhdistää
jonkin aikaa, mutta sen jälkeen tarvitaan jotain enemmän. Ennen niitä oli
tapana kutsua arvoiksi.
Viljo
Vähänen veti yhteen aamuisen keskustelumme, kun olimme jälleen palaamassa
Ryssänkärjestä:
”Siinä oli
tuoksahdus aidosta realismista.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti