576. Presidentti 2018. Osa 3. Kannattajakortit 170914

Nyt jännitetään!

Kuinka monta kannattajakorttia Sauli Niinistö saa huomiseen mennessä? Sitten portit sulkeutuvat ja viimeisimmätkin kortit tarkistetaan Oikeusministeriössä. Sen jälkeen kannattajakortit muodostavat julkisen asiakirjan. Jos siinä on vähintään 20 000 oikeiksi havaittua nimeä, valitsijayhdistys voidaan virallisesti perustaa.

Tämä kaikki on säädetty laissa.

Erikseen määrätään, että kortit on kerättävä paperisesti ja ne on allekirjoitettava henkilökohtaisesti. Lisäksi määrätään, että kannattajakorteissa on oltava ehdokkaan, vaaliasiamiehen ja hänen varahenkilönsä tiedot ennalta täytettyinä ja että virallisen kannattajakortin voi täyttää vain kerran ja vain yhdelle ehdokkaalle. Jos tarkastuksessa havaitaan, että   joku on allekirjoittanut jonkun toisenkin ehdokkaan kortin, molemmat hylätään.

Allekirjoittajan on annettava itsestään ”selkeällä käsialalla” tiedot. Henkilöiden varmistaminen oikeusministeriössä tehdään nimen, osoitteen ja täydellisen syntymäajan (pv.kk.vvvv.) perusteella.

Tarkkana pitää siis olla.

Onhan kysymys niin tärkeästä asiasta kuin tasavallan presidentin vaalista. Ei siinä voi olla sijaa vähäisimmällekään vaalivilpille!

Tämä on eräänlainen tunnusteleva esivaali. Istuvat presidentit eivät ole aikaisemmin turvautuneet sellaiseen – eikä tosi vanhoilla presidenteillä olisi siihen ollut edes mahdollisuuksia.

Vain presidentiksi pyrkivät ehdokkaat ovat sellaista kokeilleet. Huonoin tuloksin.

Suomalaisen demokratian portinvartijat, poliittiset puolueet, ovat pitäneet tiukasti kiinni oikeuksistaan ehdokasasettelussa. Niitä ei tosin ole määritelty perustuslaissa.

Tälläkin kertaa valtaosa ehdokkaista on eri puolueiden nimeämiä.

Istuva presidentti on siis lähtenyt kokeilemaan kansanvallan rajoja. Edessä on ensimmäinen portti jonka läpi hänen on päästävä ollakseen virallisesti mukana kilpailussa.

MUTTA.

Nyt siis jännitetään.

Ennalta määrättyjä askelmerkkejä ei ole.

Ensimmäinen loikka voi silti olla ratkaiseva.

Montako kannatuskorttia? Itsestään selvyytenä pidetään, että lain määräämä 20 000 allekirjoituksen raja saavutetaan.

Mutta kuinka paljon sen yli?

Kaikilla äänioikeutetuilla on ollut mahdollisuus allekirjoittaa yksi kannattajakortti. Sitä mahdollisuutta on kesän aikana tarjottu ahkerasti  toreilla ja turuilla.

Pian kuullaan, mikä on lopputulos.

Vuoden 2012 presidentinvaalien toisella kierroksella Sauli Niinistö sai 1 802 328 ääntä ja hänen vastaehdokkaansa Pekka Haavisto 1 077 425 ääntä. Vaalinen ensimmäiseen kierrokseen verrattuna Niinistön äänimäärä lisääntyi 671 074 äänellä ja Haaviston 503 150 äänellä.

Tällaisista lukemista ei tietenkään tunnustelevassa esivaalissa voi olla kysymys.

Viljo Vähäsellä oli kuitenkin jonkinlainen aavistus asiasta, kun olimme jälleen palaamassa aamulenkiltämme Ryssänkärjestä.

”En olisi ihan mahdottoman hämmästynyt, jos kannattajakorttien lukumäärä nousisi moninkertaiseksi lain määräämään 20 000 allekirjoitukseen verrattuna. Irrottautuminen perinteisestä puolueesta, Kokoomuksesta, on vähän kaksiteräinen miekka. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon se karsii pois isänmaallisia konservatiiveja ja kuinka paljon se tuo modernisteja tilalle. Ylitetäänkö sillä reilusti vai vain vähäisesti puoluerajat?  Ei seebra mihinkään viivoistaan pääse. Niiden kanssa se joutuu elämään tahtoi tai ei. Valitsijayhdistys tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden jonkinlaisiin uusii väyliin ja parhaimmassa tapauksessa jopa uuteen ajatteluunkin.”

”Se on aina hyvä asia!”